Olen 15 vuotias nuori Lahden läheltä, ja olen yksinäinen. En ole kovinkaan sosiaalinen, vaan ujo ja syrjäytynyt persoona. Kaiket päivät nyhvään kotona, kun muut nuoret ovat kesän rannoilla ja kylillä. Tuntuu tosi turhalta, kun elämän nuoruusvuodet menee hukkaan. Oloani ei vanhemmatkaan auta, isä haukkuu kun en koskaan ole kenenkään kanssa, utelee kavereistani ja sanoo että itsellään oli lapsena paljon kavereita. Olen yrittänyt vihjailla, että on tylsää enkä tiedä mitä tehdä, mutta ei auta. Valittavat että olen liikaa koneella, mutta mitä muutakaan tehdä? Kun ei ole ketään kenen kanssa olla. En uskalla puhua kenellekään yksinäisyydestä, istun vain ja odotan, että jotain tapahtuu. Olen alkanut viimeaikoina miettimään yksinäisyyttäni enemmän, kaikki on turhaa eikä mikään jaksa innostaa. Koulussa minulla on kyllä kavereita, joiden kanssa olla, mutta ei vapaa-ajalla. Kesäloma on yhtä tuskaa, kun ryven yksinäiyydessä, tuntuu tosi pahalta, enkä osaa nauttia. Kaikille olen vain että joojooo kaikki on hyvin :), mutta kun ei ole. Elämä menee päin honkia, mitä pitäisi tehdä? Miten saan ystäviä?
Yksinäisyyd - Elämä menee hukkaan?
Täysin hukassa
8837
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla oli samankaltainen tilanne sinun iässä, mutta täysikää lähestyessä ja varsinkin sen jälkeen elämä on mennyt parempaan suuntaan. Jos menet opiskelemaan sieltä saa aika helposti kavereita, varsinkin parikymppisenä ihmiset ovat suvaitsevaisempia ja ystävällisempiä kuin 15v:t. Sen lisäksi harrastuksista saattaa saada kavereita, ehkä työpaikoista, netistä, joistakin yhteisöistä, kämppäkavereista jos muutat joskus opiskelijasoluun... Opiskelupaikat (amk/yliopisto) on kyllä niitä otollisimpia paikkoja, siellä on monia samassa tilanteessa.
Mullakin oli sama tilanne tuossa iässä, ja edelleenkin on sama tilanne nyt yli 10 vuotta myöhemmin, kaikki vuodet menneet yksin kärsiessä. Ei ole ystäviä, kavereita, opiskelupaikkaa/työpaikkaa, harrastuksia, ei mitään. Opiskelupaikka oli jossain vaiheessa, mutta sielläkin hyljeksittiin, ei ystäviä saatika kavereita, enkä enää jaksanut, opiskelutkin jäi kesken. Itsemurhaakin on tullut yritettyä, mutta valitettavasti olen vielä elossa.
Vaihtakaa jo sähköpostiosoitteitanne tänne kirjoittaneet ! T'äältä saa hyvää vertaistukea ainakin sähköpostikavereiksi. Aloittajalle sanoisin, että yksinäisyydestäsi huolimatta lähde ulos ! Älä nyhjää kotona sisällä, vaikka kavereita ei olekaan. Rannalle voi mennä yksinkin loikoilemaan, uimaan tai esim. lukemaan kirjaa aurinkoa ottaessa. Minäkin olen kärsinyt suunnaattomasti yksinäisyydestä. Sinun iässäsi olin koulukiusattu, mutta minulla oli kourallinen kavereita, jotka väittivät olevansa ystäviäkin ja minä uskoin ettei se ystävyys voisi koskaan loppua. Toisin kävi :( Peruskoulun loputtua nuo ystävät yksitellen kaikkosivat pois ja kehtasivat sanoa minulle päin naamaa miten mukavia tyyppejä pahimmat koulukiusaajani olivat heidän mielestään... Kärsin suunnattomasti noiden "ystävien" vuoksi edelleen. Kannattaa hakea täältä keskstelupalstalla ede meilikavereita sekin hiukan poistaa yksinäisyyttä, että voi edes kirjoitella jollekin ja tavatakin, jos sattuu löytymään joku toinen yksinäinen samalta paikkakunnalta.
Suvaitsevuudella, ystävällisyydellä tms. ei ole mitään tekemistä sen kanssa kenen kanssa haluaa aikaansa viettää. Jotta herättää kiinnostuksen lyöttäytyä seuraan ihmisissä yhtään missään mihin on valikoitunut satunnaisotannalla x määrä ihmisiä (yliopisto/amk lukeutuvat sellaisiin) pitää olla perusluonteeltaan sosiaalinen, mitä ap ei ilmeisestikään ole. Monella teininä yksinäisenä olleella on tilanne noissa paikoissa se että tietty määrä ihmisiä kyllä esittää olevansa kiinnostunut asioistasi, koska seilaavat kaikkien uusien tulokkaiden välillä tsättäämässä alussa, mutta samaan pöytään esim. ruokalassa ei kuitenkaan tule istumaan ketään, eikä puhelin soi perään vaikka lopettaisit opiskelut sanomatta kellekään mitään.
itselläni samantapainen tilanne.. olen myös 15v ja asun lahdessa
http://www.nyyti.fi/tietoa/ystavyys-ja-yksinaisyys/
Hei nuori, kiinnitin huomiota isäsi käytökseen, se tuntuu pahalta kun hän sinua moittii, hänen pitäisi
kannustaa sinua harrastuksiin muiden nuorten kanssa. Oletko ollut koskaan millään leirillä?
Sieltä voisi saada kavereita, kun vaan olet avoin oma itsesi, vähennät vähän sitä koneella oloa.
Moni nuori kokee varmasti samalaisia tuntemuksia, kuin sinä, kun vaan löydätte toisenne, niin sitten voisi syntyä kaverisuhteita. Lähde vaan ulos vaikka lenkille, tai uimaan, mistä sinä pidät, tee sitä ja katsele
ympärillesi. Varmasti sinulle löytyy kaveri.
Mukavaa Juhannusta!!
Koita keksiä jotain. Tiedän, tosi paska neuvo, mutta oma tilanteeni oli tuossa iässä samanlainen ja yksinäinen olen edelleen. Sinulla on vielä (enemmän) toivoa. Koita esimerkiksi kaivaa itsestäsi esiin rohkeutta ja pyytää näitä koulukavereita tekemään jotain kanssasi vapaa-ajalla.