Minusta tuntuu, että en osaa olla oikein kenellekään ystävä/kaveri.
Osasyynä on se, että ajattelen liikaa mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. En vaan voi sille mitään. Jotenkin pelkään, että muut ihmiset pitävät minua pilkkanaan (kenties johtuu siintä, että minua on joskus vähän kiusattukkin kouluaikoina).
Vaikka päällepäin sitä ei huomaa, niin en osaa olla puolituttujen/tuntemattomien seurassa rentona. Vaivaannun helposti.
Mitä ihmiset yleensä tekee kavereidensa kanssa?
Itse en osaa pyytää ketään mihinkään. En osaa keksiä tekemistä joka miellyttäisi myös muita.
Se jää aina siihen, että muiden pitäisi kutsua minut ja kun ei tunne oikein ketään niin harvemmin mitään tapahtuukaan.
Sitten tämän ikäisten miesten välinen kanssakäyminen on yleensä justiinsa koppa kaljaa ja hillutaan aamuyöhön ja jossain vaiheessa se kääntyy siihen, että ruvetaan laulamaan kun ollaan riittävän jurrissa.
Noh kyllä mullekkin muutama olut maistuu, mutta tykkään käydä ajoissa nukkumaan, enkä tykkää krapulasta. Toinen asia on sitten, että en laula ja kuuntelen muutenkin erittäin vähän musiikkia. Hyvä siinä sitten aina kun toinen kysyy "hei tiiätsä tän kappaleen..." vastata, että joo en tiedä.
En tykkää muutenkaan olla isommissa porukoissa. Yhden, kahden, tai kolmen ihmisen kanssa voi käydä hyviä keskusteluita, mutta heti kun tulee isompi porukka niin hiljenen ja vetäydyn syrjään.
Tuntuu, että kaverisuhteiden ylläpito vaatii hirveästi työtä. Pitäisi osata tavata kaveria riittävän usein, jottei tiet eroa liiaksi, mutta kuitenkaan ei voi roikkua toisessa joka päivä.
En tiedä oikein mitä pitäisi tehdä. Viihdyn kyllä yksin, kun ei ole paineita siintä mitä muut ajattelee, mutta välillä elämä on yksitoikkoista ja välillä kun tarvitsee apua jossain (kyytiä, tai jotain) ja isoveljeä ei saa kiinni, niin on aika orpo olo.
En kuitenkaan ole ujo, tai hiljainen (nuorempana ehkä olin). Pystyn puhumaan kaupassa myyjien kanssa niitä näitä yms.
Osasyynä on se, että ajattelen liikaa mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. En vaan voi sille mitään. Jotenkin pelkään, että muut ihmiset pitävät minua pilkkanaan (kenties johtuu siintä, että minua on joskus vähän kiusattukkin kouluaikoina).
Vaikka päällepäin sitä ei huomaa, niin en osaa olla puolituttujen/tuntemattomien seurassa rentona. Vaivaannun helposti.
Mitä ihmiset yleensä tekee kavereidensa kanssa?
Itse en osaa pyytää ketään mihinkään. En osaa keksiä tekemistä joka miellyttäisi myös muita.
Se jää aina siihen, että muiden pitäisi kutsua minut ja kun ei tunne oikein ketään niin harvemmin mitään tapahtuukaan.
Sitten tämän ikäisten miesten välinen kanssakäyminen on yleensä justiinsa koppa kaljaa ja hillutaan aamuyöhön ja jossain vaiheessa se kääntyy siihen, että ruvetaan laulamaan kun ollaan riittävän jurrissa.
Noh kyllä mullekkin muutama olut maistuu, mutta tykkään käydä ajoissa nukkumaan, enkä tykkää krapulasta. Toinen asia on sitten, että en laula ja kuuntelen muutenkin erittäin vähän musiikkia. Hyvä siinä sitten aina kun toinen kysyy "hei tiiätsä tän kappaleen..." vastata, että joo en tiedä.
En tykkää muutenkaan olla isommissa porukoissa. Yhden, kahden, tai kolmen ihmisen kanssa voi käydä hyviä keskusteluita, mutta heti kun tulee isompi porukka niin hiljenen ja vetäydyn syrjään.
Tuntuu, että kaverisuhteiden ylläpito vaatii hirveästi työtä. Pitäisi osata tavata kaveria riittävän usein, jottei tiet eroa liiaksi, mutta kuitenkaan ei voi roikkua toisessa joka päivä.
En tiedä oikein mitä pitäisi tehdä. Viihdyn kyllä yksin, kun ei ole paineita siintä mitä muut ajattelee, mutta välillä elämä on yksitoikkoista ja välillä kun tarvitsee apua jossain (kyytiä, tai jotain) ja isoveljeä ei saa kiinni, niin on aika orpo olo.
En kuitenkaan ole ujo, tai hiljainen (nuorempana ehkä olin). Pystyn puhumaan kaupassa myyjien kanssa niitä näitä yms.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mitään jos viihtyy yksikseen. Minäkin viihdyn mutta onneksi olen löytänyt mukavia kavereita joita tavata silloin tällöin. Yhdessäolo on silloin kivaa jos on jotain tekemistä. Kevereiden kanssa voi mennä vaikka kaupungille piipahtamaan, pelata jotain tai käydä lenkillä. Kotona viihdyn yksin, sillä silloin olen niin ajatuksissani etten oikein kestä, jos ne keskeytetään.