No kyllä nyt on maailmankirjat sekaasi, ku meikäläiseltä pukkaa uutta alotusta, vähäkö mua ittiäki ihimetyttää. :)
Tässä kävi nyt nimittäin niin, että viime perjantaina elikkä toissapäivänä pärähti puhelin. Minä siihen sitten vastaamaan ja sielä oli yksi tyyppi, joka lievästi sanottuna oli hätää kärsimässä. Jos sen nyt näillä sanoilla sanoisin. Hän oli muistanut jokseenin tavattoman hyvän kykyni, koska oli ennenkin hmmmm..... käyttänyt kykyäni. Ei, en voi sanoa, että olisi käyttänyt kykyäni Hyväksi, ihan vapaaehtoisesti olin auttanut hänen hätäänsä.
Hän kysyi, josko minulla olisi aikaa hänelle ja hänen hädälleen. Minä sanoin, että mikäpä siinä, koska saareenmenonikin meni plörinäksi kovan tuulen takia.
Toki ensteks tuli mieleen, että Siitä on tavattoman pitkä aika, kun olen viimeksi, mutta sitten tuumin, että kyseessä nyt on kuitenkin semmonen asia, jonka olen hallinnut aikaisemmin ja tehnyt sitä usein. Ja jos se on ns. hanskassa, niin tokko kyky mihinkään menee. Vähäkö pyörällä ajo. Sen kun oppii, niin vaikiaa on horjuskella sillä tavalla, kuin silloin ku ekoja kertoja opettelee.
Joku: -Hei viittiks ny mennä asiaan.
Joku muu: -Joo, mä oon samaa mieltä, turhat jaaritukset pois
Joku kolmas: -No antaa sen nyt jaaritella, ei se kuitenkaan pysty sanomaan mitään lyhyesti
Joku neljäs: -Mä en viitti lukea koko juttua
Minä täälä taas, hei.
Jatkuu...
Menin sitten kylään.
Tiedätte varmaan sen semmosen jutun, kun otetaan käteen tai oikeestaan molemmilla käsillä tartutaan haaroihin. Siten että toinen käsi pitää jokseenkin hellästi toista haaraa ja sitten jäljellä oleva käsi tarttuu toiseen haaraan. Siinä välissä oleva hmmmm... sanottaisko nyt Tappi sojottaa suoraan eteenpäin.
Tää on ihan Luonnollinen juttu. Jos on hyvässä suhteessa, luontoon, niin tämä kyky tulee ihan luonnostaan.
Olin makuuhuoneessa ja pitelin haaroista kiinni, tappi etiäpäin sojottaen. Tää tyyppi, jonka luona siis olin auttamassa hänen hätäänsä, katseli tätä touhuani hyvin uteliaana. :) Hän suorastaan paloi halusta nähdä koko toimenpide livenä.
Joo, hetken siinä makuuhuonees touhutessa, tää Tappi sitten alkoi laskeentumaan. Haarat ihan jousipyssymäisessä kaaressa.
Okei tää oli sitten täs tää alotus. Olkaa hyvä.:)
Joku: -Häh, ooks joku titityy-törppö?
Joku toinen: -Ei tää mikään alotus ollu, ei tähän voi vastata mitään
Joku kolmas: - Missä on kysymys?
Heikunkeikku: -Ai niin se kysymys unohtui. Sori.
Kysymys: Mitä mieltä olette kaivonkatsojista. Vesisuonten etsijöistä.
Mitä mieltä ootte Pajunvitsasta, jossa kaksi haaraa ja "tappi" ja se sitten kaartuu, jos kaartuu.
Uskokko vai ekkö usko?
Tässä kävi nyt nimittäin niin, että viime perjantaina elikkä toissapäivänä pärähti puhelin. Minä siihen sitten vastaamaan ja sielä oli yksi tyyppi, joka lievästi sanottuna oli hätää kärsimässä. Jos sen nyt näillä sanoilla sanoisin. Hän oli muistanut jokseenin tavattoman hyvän kykyni, koska oli ennenkin hmmmm..... käyttänyt kykyäni. Ei, en voi sanoa, että olisi käyttänyt kykyäni Hyväksi, ihan vapaaehtoisesti olin auttanut hänen hätäänsä.
Hän kysyi, josko minulla olisi aikaa hänelle ja hänen hädälleen. Minä sanoin, että mikäpä siinä, koska saareenmenonikin meni plörinäksi kovan tuulen takia.
Toki ensteks tuli mieleen, että Siitä on tavattoman pitkä aika, kun olen viimeksi, mutta sitten tuumin, että kyseessä nyt on kuitenkin semmonen asia, jonka olen hallinnut aikaisemmin ja tehnyt sitä usein. Ja jos se on ns. hanskassa, niin tokko kyky mihinkään menee. Vähäkö pyörällä ajo. Sen kun oppii, niin vaikiaa on horjuskella sillä tavalla, kuin silloin ku ekoja kertoja opettelee.
Joku: -Hei viittiks ny mennä asiaan.
Joku muu: -Joo, mä oon samaa mieltä, turhat jaaritukset pois
Joku kolmas: -No antaa sen nyt jaaritella, ei se kuitenkaan pysty sanomaan mitään lyhyesti
Joku neljäs: -Mä en viitti lukea koko juttua
Minä täälä taas, hei.
Jatkuu...
Menin sitten kylään.
Tiedätte varmaan sen semmosen jutun, kun otetaan käteen tai oikeestaan molemmilla käsillä tartutaan haaroihin. Siten että toinen käsi pitää jokseenkin hellästi toista haaraa ja sitten jäljellä oleva käsi tarttuu toiseen haaraan. Siinä välissä oleva hmmmm... sanottaisko nyt Tappi sojottaa suoraan eteenpäin.
Tää on ihan Luonnollinen juttu. Jos on hyvässä suhteessa, luontoon, niin tämä kyky tulee ihan luonnostaan.
Olin makuuhuoneessa ja pitelin haaroista kiinni, tappi etiäpäin sojottaen. Tää tyyppi, jonka luona siis olin auttamassa hänen hätäänsä, katseli tätä touhuani hyvin uteliaana. :) Hän suorastaan paloi halusta nähdä koko toimenpide livenä.
Joo, hetken siinä makuuhuonees touhutessa, tää Tappi sitten alkoi laskeentumaan. Haarat ihan jousipyssymäisessä kaaressa.
Okei tää oli sitten täs tää alotus. Olkaa hyvä.:)
Joku: -Häh, ooks joku titityy-törppö?
Joku toinen: -Ei tää mikään alotus ollu, ei tähän voi vastata mitään
Joku kolmas: - Missä on kysymys?
Heikunkeikku: -Ai niin se kysymys unohtui. Sori.
Kysymys: Mitä mieltä olette kaivonkatsojista. Vesisuonten etsijöistä.
Mitä mieltä ootte Pajunvitsasta, jossa kaksi haaraa ja "tappi" ja se sitten kaartuu, jos kaartuu.
Uskokko vai ekkö usko?
Vastaukset 38
Vanhimmat
muistu mieleen et miussa on kaivonkatsojan ainekset kans, vaan en oo leikkiny kepukan kaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8284692#comment-38706809
..
Oih ja Voih. Voin pahoin. Suorastaan harmittaa. Taidan oksentaa pahan mieleni veks.
Tuosta aloituksesta en tiennyt laisinkaan. Ja vieläpä noinkin uusi.
Pipariksi sitten meni tämäkin keskustelu tästä aiheesta. Tympeetä ihmisten Taas ruveta samasta asiasta praataamaan.
Täten eliminoin aloitukseni. Poistan sen.
Nyt se on poissa. Unohtakaa moinen. En ala. Pänks. The End.
Tää tyyppi lähtee nyt tonne ulos istumaan. Toivottavasti orava tulis mua lohduttamaan.
aloitus, mutta tuossa oli muutama lisuke aromiksi ;-) .... miul vaan on menkkarit just alkaneet, joten en jaksanu kaivaa aivosolujani joten nappasin tuon korreksi kekoon
Aivan. Se olikin kohtelias tapa osallistua keskusteluun laittamalla linkki samaisesta aiheesta.
on kaikki, 50 :laisille,
Tässä iässä pitää olla tarkka, mistä aloituksen tekee.
Nuoret saavat, sitten hassutella.
H.
Klompsin koneelle, tässä sitä taas ollaan.
Katsoinhan minä toki-toki linkin päivitystä, vajaa vuosi yes. Vähän ihmetytti kyllä, kun se pläjäytettiin lähes "torumaisesti" esille. Jotta TAAAAASKo tästä aiheesta, voi jee.
Heh, jos sitä laittaisi aina linkin, jos asiasta on keskusteltu aikaisemmin, niin aattele miten paljon linkkejä tulisi krupsahtaneista muoreista tai vaikkapa Fläskiperseistä, pallomahoista, pimpeistä. Pettämisestä, naimisesta, tisseistä.... Tarttin kääntää sivua, että mahtuis.:)
"Mutta löytyihän selitys kaikelle joten lopussa kiitos seisoo:)" Tuo oli hyvin sanottu :) paitsi siinä mielessä se meni metsään, että lopussa se ei seisonut, vaan pätkähti maata kohden. Keppi oikein natisi, kun kurkotteli lattiaa kohden.
aloituksesi ihmettelemään.
Jaaha, vai Kaivoa katsomaan.
Kuulosti enämpi suihkulähteeltä, mutta kirjoittajasta tai lukijastahan se on kiinni....
oikeen makuuhuonees, haarat levällään, tappi sojottaa, hetken päästä alkoi laskeutua... :))))))
Taitaa tulla oikeen porakaivo..... :))
Mut asiaan, kyllä saan pajun taipumaan, on se kokeiltu juttu.
Uskon, uskon.
Tykkään niin näistä sinun jutuistasi ja vastaan tähän, en tuota toista edes huomannut.
Lapsuudenkodissani kävi muinoin kuuluisa keskisuomalainen kaivonkatsoja Mauno varpunsa kanssa,
varpu kaivonpaikan näytti ja kaivo siihen rakennettiin. Yhä vieläkin se toimii kaivona ja kesäisin antaa halpaa kasteluvettä nurmikoille yms.
Mauno kun kävi varpunsa kanssa niin isäni oli ehdottanut, että kokeileppas tuolla kellarissa, siellä oli silloin maalattia ja vaikka talo oli mäellä niin aina oli vettä kellarissa. Kyllä se varpu sielläkin liikahti mutta hieman oli Mauno asiaa kuitenkin empinyt ja kellariin tehtiinkin vain uusi lattia ja salaojitukset kuntoon.
Hieno suhde luontoon sinulla kun varpu taipuu, melkein kadehdin. Täällä maalla olisi kiva kokeilla varpua ja testailla toimiiko eli kaivella kuoppia.
Nyt tuo "hätää kärsiväsi" asettelee varmaan jo kuparilevyä sänkynsä alle, eihän sitä vesisuonen päällä passaa nukkua, voi vaikka saada kolotuksia tai jotain.
Hyvää kesän jatkoa ja kiva oli juttusi.
kun osaat kirjoittaa ihanasti. Näitä kirjoituksiasi lukisi varmaankin kuukauden syömättä ja juomatta.
Ensin hieman aivan kainostutti, kun tuntui niin epäilyttävältä lopputulos. ;))
Ihan varmasti näpeissäsi on luontainen taito kääntää taikavarpu haluttuun suuntaan. :=O
Vetäisi aloituksen ja hyvän sellaisen.
Hallitsen ton vesisuonten etsimisen vaikka sormuksella ja on siin toiminut tyhjä kaljapullokin.
Suonen syvyyden saat kun isket kanken maahan ja nostat sen juuresta kompassia ylöspäin,kun loppuu pyöriminen se on 10cm ja metri syvyyteen.
Hurjin homma on katsoa heilurilla valokuvaa takapuolelta ja sanoa onko mies vai nainen kuvassa.
Mailmassa on paljon outoja asioita.
Kurkkuja, outoa on maailma.
:)
oikenko mauste,tuore vai suolakurkkuja vai oikein syväkurkkuja?
Alavalla pohjanmaalla ei varmaan voi kunnon syväkurkkuja kasvattaakkaan tulee pohjavesi vastaan.
Reissu on nyt sitte tehty. Justiin tulin kotiin. On se kummallinen juttu, kun joku Turus asuva kotikiusattu kykenee saamaan vaasalaisen muorin lähtemään johonkin, vaikka tää muori pistää kynsin hampain vastaan.
En tietystikään alkanut väittelemään, että kompassi-kanki-asia ei toimisi. Kuinka olisin voinutkaan, koska en todellakaan tiennyt, onks se niin vai eiks se oo niin. Mutta vähä pistit pään tuumailemaan. Vaivaus alkoi sisuksissa kalvamaan.
Yritin keskittyä täälä kotiaskareihin, sitte kuulin itteni sanovan ittelle, että ekköhän lähe tarkistamaan sitä juttua, johon minä vastasin ittelleni, että ehdinhän minä sen toisenakin päivänä, johon vastasin, että kumminkin mua alkaa vaivaamaan, johon minä taas, että en osaa edes sanoa, missä mun kompassi on, kauan aikaa, kun sitä oon kädessä pitänyt. Enköhän alkanut itteni kans väittämään ja sanoin, että tiedän varsin hyvin, että kompassi on eteisen kaapissa toiseksi ylimmällä hyllyllä, heti oikialla puolella, johon mä, että ookko varma, johon mä että oon varma.
Sitten keskityin tiskipöydän pyyhkimiseen. Kaikki oli hyvin, kunnes kuulin itseni hiljaa kuiskaavan, että "et kumminkaan saa illalla nukutuksi, ku pyörittelet kankea päässäs."
Joten ei siinä sitten mikään auttanut. Tuulesta ja tuiskusta huolimatta, otin kompassin eteisen kaapista, toiseksi ylimmältä hyllyltä, oikealta. Kävelin autolle ja lähin menemään.
Kanki, yes. Kompassi yes. Kaivo, yes.
Ja sitten vaan iskin kangen maahan. Pläts. Kompassi kätehen ja se kangen juureen. Kaikki sujui hyvin. Ei vaikeuksia. Mieli oli jännittynyt. Poikani nauroi kuollakseen.
Lopputulos. Kompassin neula ei pyörinyt. Se ei pyörinyt hurjasti ympäri.
Mutta.
Kompassin neula pätkähti näyttämään väärin päin. Eli se näytti etelän olevan pohjoinen.
Noh, jatkoin sitten kompassin nostamista. Nostettuani sitä 30 senttiä, neula asettui oikeaan suuntaan, elikkä näytti pohjoisen pohjoisena.
Ja kysymys: Arvatkaa, kuinka syvään piti kaivoa kaivaa, että vesi tuli esiin?
Vastaus: Kolme metriä.
Ensi yön siis nukun, enkä mieti kompassiasiaa ja kankea.:)
Nytpähän tiedän tuonkin asian, tunnen olevani jopa Ammattilainen :)
Tuo valokuvajuttu sitten taas menee yli mun ymmärryksen. Sen selittänet pikimmiten, jos passaa.
tai anna kaverin laittaa valokuvat nurinpäin pöyrälle.
et siis tierä ketä siinä on ja kuvissa pitäis selvyyren vuoksi olla vain naisia ja vain miehiä omissa kuvissaan.
Ainakin mulla kuvan päälle asetettu riipus pyörii oikealta vasemalle miesten kuvissa ja vasemmalta oikealle naisten kohdalla.
Muistaakseni olen kokeillut myös maalauksilla.
Sitten vaan kokeilemaan
No toki uskon kun meille aikoinaan katottiin kaivon paikka juuri siten ja hyvä olikin. Se kaivonkatsoja oli myös sen kylän joka paikan höylä, jos apua missä tarvittiin niin häntä kutsuttiin. Yksinäinen mies ei koskaan tehnyt tiukkaa apuun lähtö paitsi jos oli jo luvannut muualle.
En ole lukenut muita vastauksia vielä mutta mieleeni tuli että makuuhuoneesseenko sitä kaivon paikkaa katottiin:))
Olishan se kiva vaan makailla siinä ja piiitkän pitkällä pillillä imeskellä sitä vettä.
Mutta toisaalta kyllä jos niin meinaa loppuelämänsä viettää niin tylsäks käy.
Tässä nyt vastaan tälleen yhesti, ettei tuu liikaa tekstiä,jos jokaiselle erikseen.
Kiitos vastauksista.:)
Kyse oli todellakin makuuhuoneesta. Ehei, tämä mun tuttavani ei meinaa kaivoa sinne tällätä, ei siis työnnä pilliä makuuhuoneen lattiaan ja ime vettä, kun ei jaksa-viitti tallustaa keittiön kraanalle.:)
Hän on noin vuosi sitten muuttanut uuteen asuntoon ja muuton jälkeen tullut erilaisia oireita ja hän epäili, josko vesisuoni olisi makuuhuoneen sängyn alla. Hän oli kokeilumielessä nukkunut olohuoneessaan ja todennut, että esim. suonenvetoja jalassa ei ollut ilmennyt. Makuuhuoneessa nukkuessaan jalat olivat krampanneet aivan Hirvittävästi. Myös jatkuva aivastelu.
Hänen makuuhuoneensa osoittautui ihan hirvittäväksi. Juuri sängyn kohta ja ympärystö sai pajun suorastaan natisemaan ja taittui hullun lailla. Huoneen toisessa päässä oli kohta, että paju ei reagoinut, mutta jos sängyn siirtää sinne, niin koko seinän pituudelta olevat kaapit pitäisi purkaa ja siirtää toiseen paikkaan.
k/k:lle , sormuksella minäkin osaan ja onnistuu hyvin. Sitä mittausjuttua, josta kirjoitit, niin en ollut tietoinen. Kuulostipas mielenkiintoiselta. meinaan tarkistaa asian pojan pihas, johon viime kesänä kaivettiin uusi kaivo.
Tuota pajun taivuttamista ei sitten voi fuskata, niinkuin monet sanovat, koska jos omia ranteita kääntäisi itse, niin sen kyllä torvelompikin huomaisi, ellei olisi sokea.
Olkoot tämä vimppa vastaus tähän ketjuuni.
Inspiraationi hävisi melkein heti aloitukseni tehtyäni. No, joskus on tämmösiä päiviä. Meni huumorit maton alle.
Kivaa sunnuntaita kuitennii kaikille.:)
Saattavat kiinostua sinusta, vuosittain antavat arvonimen. Voi olla että Vaasaankin, kunhan annamme, palstalla, täyden tukemme. Mikä on itsestään selvää.
H.
Ottaa valokuvia ja oikeita tauluja ja seuraa sitä sormusta ja heilumista eri kohteiren päällä,kerro sitten miten kävi.
kun mullekin on kaivonpaikka katottu, ei kylläkään varvulla vaan sormuksella.
sormuksella pohjattomaan kaivoon.
olet sieltä kuitenkin kömpinyt taas ylös. Sormuksista on moneksi. Niillä voi saada aikaan yhtä hyvin pahaa kuin hyvää.
maailmanvalloittaja, vaan on sormus kadonnut.
Sormusten haltija kiinnostaa naisia, tietävät että ei se ihan huono voi olla, jollekin kun on kelvannut.
Tämä ei koske 50 porukkaa, vaan nuorempia.
Meidän palstan tytöt raastavat kynsillään kaikkea, Puumia kun ovat.
Taikasauvanikin on kuin Potterilla.
Vaan on tuo säkenöivä äly.
Usko vaan, sekin kiehtoo joitakiin.
:)
H.
uskon, pakko uskoa, kun oon itte varpuu pitäny isän kanssa, kyllä lähti taipumaa, miulla ittellä ei taipunu, mut isällä se kyky oli:)))))
Ja vaikkakin erittäin jyrkästi kiistän ja kiellän kaikki "yliluonnolliset asiat", olen sitä mieltä, että kaivon katsomisessa tma on jotain perää. Sitä vain ei ole saatu tueteellisesti todistetuksi, mutta eihän montaa muutakaan asiaa ole millään fysiikan tms kaavalla todistetu...
Ok, mä en löydä kaivoa, eikä mulla ole mitään muuta ominaisuutta, kuin pirun kova epäilys kaikkea kohtaan. Mutta se nyt van on niin, että muija ja sen suvussa, saa jostain syystä sormuksen pyörimään pirunkin kovaa kyytiä vesijohdon tai vesisuonen päällä langan varassa sormeen sidottuna. Mulla se samainen sormus ei tee yhtään mitään, paitti että alkaa tuntuun typerältä seisoskella pihalla etusormeen ompelulangalla roikkumaan laitettu kultasormus roikkumassa :DDDD
Noh, jostain syystä kaivoja on osunut sellaisiin paikkoihin, mistä saa vettä aina jotenkin. Jos mä alkaisin kaivaa ihan mistä tahansa vettä löytääkseni, todennäköisesti pitäisi kaivaa australiaan asti. Jotku kuitenkin osaa kaivaa kaivon oikeaan paikkaan. Kyllä siinä varmasti jokin ihan järkevä selitys on olemassa. mikä, en tiedä.
Mutta mulla on yliluonnollisen hieno kyky hankki itseni kuseen, senkään syytä en tiedä. Se kiinnostais käytännössä enenpi, vettä kun saa nykyään kraanasta.
Hmm.. mitähän muuten kysyit...
=DW=
Mikä ihme on yliluonnollista?
Kuka senkin oikeestaan määrittää. Useimmat "yliluonnolliset" asiat on oikeesti ihan luonnollisia.
Joku on vaan päättänyt ettei tämä ja tuo kuulu luonnollisten tapahtumien joukkoon ja tekee niistä outoja.
Ihan yhtä outoja ja yliluonnollisia tapahtuu jatkuvasti meidän tavallisessa elämässä, monellekaan ei ole selitystä. Ihminen koneena ja ihmisen kroppa jo yksistään on aika outo juttu eikä kaikkea siitäkään oikein pystytä todistamaan, muutenhan kaikki tutkimukset olis ihan turhaa
Se, mitä ihminen ei tiedä, tai pysty ymmärtämään yleensä luokitellaan "yliluonnolliseksi". Olkoon nyt sitten mikä tahansa asia, joka on joskus ollut "yliluonnollista", se muuttuu luonnolliseksi ilmiökisi, kun sille löydetään selitys.
Tässä vaan paha puoli. Jumala. Ihmiset keksineet mielikuvituksessaan jotain taruolentoja. Paljon asioita, mitä ihminen ei ymmärrä, saa näennäisesti "luonnollisen" selityksen siitä, että muka joku jumala on asian takana. Joopa joo. Jos ei tiedä, miten postin logistiikka toimii, on kai se jumalan ansiota, että sanomalehti mystisesti ilmestyy eteisen matolle postiluukusta.....
=DW=
mitä kummallisempis asioita. Onhan se ihan tervettä, että niitä miettii, mm. sitä miksi tappi sojottaa. Sillä ei vain taida ola järkeä päässä sillä hetkellä.
Kaivonkatsojiin en usko enkä muihinkaan henkimaailman otuksiin. Sorge.
odottaa sinua. Jos pystyt laboratorio olosuhteissa todistamaan vedenkatsomiskykysi, niin yhdistyksemme Skepsis ry lahjoittaa sinulle rahat. Peruskallion sisällä on kaikkialla vettä, mutta milloin se on riittävän lähellä maan pintaa hyödynnettäväksi, sitä ei tiedä itse Erkkikään. Eikä pajunvitsa.
hillittömän naurunpuuskan. Noin se kuitenkin on kun asia oikein ilmaistaan XX oli sitä mieltä, että pajunvitsa kyllä kertoo, en viitsinyt koskaan asiasta riidellä eikä minun mielipidettäni edes kysytty.
Jaa lähdevetta, ihan oikeaa, olen juonut mökillä. Sinne laitettiin teräksinen astia koska hirvet kävivät siellä myös. No hyvää oli mutta kansi päälle.
asiantuntijat ovat tätä pajunvitsamenetelmää jo kokeilleet, mutta tuloksetta.:-D))))))))))
mikseivät ole onnistuneet. Heidän näpeistään puuttuu taito.
he ovat tiedemiehiä.
kun puhutaan skepsiksistä (liekö mennyt oikein) viis siitä. Olen kuitenkin sitä mieltä,että tuokin mielipide syntyy jo lapsuudessa, ainakin itse muistan niin. En ollut kovin vanha kun isäni kanssa väittelin. Joskus jopa voitin ja sain siitä palautteen. Kummallista.
Pajunvitsaa en ole kokeillut kuin kukkapurkissa eikä se toimi sielläkään:))
Skepsikseen, siellä olen ollut jäsenenä vuosia, eikä ole kallista: 20,00 egeä vuodessa.:-D)
Toisella on tietoa, toisella taitoa. Tiedemies oppii kylmät faktat. Ei kaikki ole tieteen silmin selvitettävää, ei ehkä vielä, kenties jo piankin.
semmimkin, kun taidon hallitsen.
ps. tämä pelasti minut ruokailun jälkeiseltä uneliaisuudelta.
Hatsa "keskustelee" sujuvasti kahden liirumlaarumin kanssa, vaikka aikoinaan tyrmäsi minun maalailevan kirjoitus (puhe) tapani.
Ihastuneena havaitsen...suvaitsevuutta.