Jos on koulutusta, ansiotuloa tilan ulkopuolelta ja keskikokoa suurempi maa/metsä -tila niin onko edes teoriassa mahdollista saada ystäviä tai välttää riitoja sukulaisten kanssa ?
Käytännössä näyttäisi menevän niin, että ystävät kaikkoavat ja sukulaisten kanssa tulee riita. En vain käsitä miksi ?
Käytännössä näyttäisi menevän niin, että ystävät kaikkoavat ja sukulaisten kanssa tulee riita. En vain käsitä miksi ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yritän vastata 55 vuotta samassa kylässä asuneen kokemuksella.
Sosiaaliset taidot? Onko niissä vikaa? Aina tulisi tutkia oman käytöksen vaikutus ensin. Ei niissä välttämättä tarvi olla mitään vikaa, mutta ei myöskään ole sattuma, missä kohtaa ihmiskarttaa sattuu seisomaan. Jokin syy on siihen missä on. Esim. moni haluaa etäisyyttä ja yksityisyyttä.
On ihan normaalia, ettei kylässä/naapurissa käydä. Ei siitä tarvi syyttää itseään. Ihmiset vain ovat niin täynnä kaikkea, ettei toisille ole tilaa. Toista oli vuosikymmeniä sitten. Silloin syke oli paljon hitaampaa, jolloin tilaa ja tarvetta jäi toisillekin.
Sukulaisissa käytiin ennen. Nyt sekin on jäänyt vähälle. Liittyy varmaankin edellä mainittuun.
Riidat ovat luku sinänsä, mutta sukulaisuus lienee niitä herkimpiä alueita niiden syttymiseen. Itsellä ei ole riitoja, mutta eipä ole sukulaisiakaan paljoa, eikä varsinkaan lähellä.
Pelko, viha, kateus, ylpeydellä peitettynä. Kaikki kukoistavat tässä epävarmuuden myllerryksessä. On normaalia, että tulee neljänkympin kriisi yms. Tämä höystettynä taloudellisilla paineilla, aviohuolilla näköalattomuudella ja muilla huolilla, saa paineet niin korkealle, että hipaisu saattaa laukaista ne. Silloin kokemus ja itsesuojeluvaisto neuvoo pysymään kaukana kriissipesäkkeistä. Ja niitähän riittää.
Tälläisessä yhteiskunnassa nyt elämme. Tosin mukaviakin asioita kylässä on. Nuorelle ne eivät vain tahdo riittää, vaan odotukset ovat paljon korkeammalla. Samaa valittaa lapsenikin kehäkolmosen sisällä. Haikeudella muistelee opiskeluaikaa ulkomailla. Kaikki olivat ystävällisiä ja vaihdantaa oli paljon. Mutta se ei ollut tämä pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta.
Ostimme vaimon kanssa noin 20 vuotta sitten kuolinpesältä pienen mökin, jossa olemme asuneet koko ajan. Kuolinpesä selvitti riitojaan myymällä torpan pois ja jäsenet hajaantuivat kuka minnekin. Osa jäi kylään. mutta ei ole missään tekemisessä keskenään. Riidat olivat niin pahat.
Kun olen vieraana seurannut kylän ja ympäristön elämää, jakautuu asukkaat eri kasteihin. Ensin ovat alkuperäiset ison tilan omistajat, joitten suku on ollut muutaman s-polven ajan paikkakunnalla. Tämän jälkeen tulee kylässä asuneet ns. lukeneet, kuten opettajat ja kunnan virkamiehet, joilla on jonkinmoista arvoa ja asemaa hierarkiassa. Näiden jälkeen tulee muualta muuttaneet isot maanomistajat, joko naimakaupan tai oston vuoksi paikkakunnalle muuttaneet. Tämän jälkeen tulee muut paikkakunnan alkuperäiset asukkaat(kuten ennen sanottiin torpparit, loiset ja ihtelliset). Ja viimeksi tulee muualta muuttaneet persaukiset mökkiläiset sekä tavalliset kesämökkiläiset. Monessa tapauksessa kuten esim jakokunnan ja tiehoitokunnan kokuksissa sanotaan aivan selvästi, ensinnäkin täällä päättää manttaaliluku ja yksikköjen lukumäärä, kuten oikein onkin, mutta loppukommentti ei enää kuulu kuvaan, kun todetaan että sinä et ole asunu kylällä riittävän kauaa, et sinä tiedä miten asioita hoidetaan. Ei täällä ennenkään ole kysytty mökkiläisten ja torppareiden mielipidettä. Maksoin kyllä potut pottuina eräälle isolle isännälle kun häneltä sattui rikkoutumaan eräs laite ja pyysi korjaamaan koska se sattui liittymään minun ammattiini. Ei minunkaan manttaaliluvulla paljon vehkeitä korjata, on se niin pieni. Kirkonkylästä löytyy korjaaja. Ja tulipa helvetin kalliiksi. Ihminen osaa olla köyhyydessäänkin ylpeä. Ei maaseudulla arvosteta ihmistä vaan manttaalia.
on luonnon laki. Ei siitä mihinkään pääse. Hyvin tuon tiesit ja kuvasit.
Kuitenkin kannattaisi pelata kortit siten, että mahdollisuus uusiin kytkentöihin on olemassa. Tuo potut pottuina muistetaan sukupolvelta toiselle.
Minulla on ollut onni päästä seuraamaan tuota skaalaa vähän pitemmältäkin matkalta, niin ei niissä ihmisissä ole mitään kummoisempia eroja. Altapäin katsoen on tullut kuviteltua kaikenlaista sellaista, mitä siellä ei ole. Ihmisen silmä on aika valikoiva. Se näkee sellaista, mitä se haluaa nähdä.
Itse olen halunnut nähdä vain erilaisia ihmisiä ja asioita. En korkeussuunnassa eroteltuina. Kai tämä on sitten sitä sosiaalista taitamattomuuttakin.
täsmälleen samaa mieltä nimim, Törpön kanssa. Vain ja ainoastaan hehtaarit ratkaisevat ihmisarvon maaseudulla.
Synnyin 30-luvulla Jyväskylän laidalla, mutta kuitenkin maaseudulla. Siellä oli muutama tosi iso tila ja eräällä tilalla ei ollut lapsia. Kun tuli elonkorjuun tai heinänteon aika(puhun nyt jo 40-luvun loppupuolelta)kiersi renki talosta taloon pyytämässä talkoisiin. Ja sinne mentiin, koska iso isäntä tarvitsi apua. Isännälle tuli sydäri ja muutto isommille laitumille, ja eräs sukulainen "osti" tilan. Talkootyö loppui, vaikka renki kävi pyytämässäkin. Uusi isäntä oli vieras ja vanhalle isolle ei kukaan kehdannut sanoa ei, koska pelkäsi huonoihin väleihin joutumista. Takanapäin kyllä kiroiltiin. Sama pätee vielä nytkin , etenkin kunnan takamailla. Ei täällä arvosteta ihmistä ainoastaan maallista omaisuutta, ja takanapäin naureskellaan ja ollaan vahingoniloisia kolhuista. Muutamat vanhat isännät, jotka ovat luopuneet maatilan pidosta, ovat kuitenkin vielä kylän elämässä hyvin vahvasti mukana, koska he ovat jättäneet itselleen ja vaimolleen erilaisten järjestelyjen kautta paperilla olevan omistuksen metsämaahan, ja tällä tavalla vaikuttavat edelleen "yhteisiin" asioihin. Kun yhteisiä asoita käsitellään ja niistä päätetään, niin päätös tapahtuu manttaaliluvun mukaisella osuudella. Se tai ne päättää joilla on valta, eli täällä vallitsee demokratia. Kaikki ovat samaa mieltä, ja jotka eivät ole heidät pakoitetaan olemaan. Päätökset saattaa tehdä hyvinkin pieni joukko, koska ei ole mies ja ääni periaatetta. Tyypillinen esimerkki tästä on tiemaksu. Yksikköhinta pysyy samana vuodesta vuoteen, mutta perusmaksu, joka on kaikille sama, nousee vuosi vuodelta. Kolmessa vuodessa korotus perusmaksuun on ollut yli 300%. Itselläni oli kolme vuotta sitten vuoden maksu 1,60mk +pankin kulut 10mk. Nyt tänä vuonna on vuoden maksu markoiksi muutettuna n. 87mk +pankin kulut 12mk. Että tällä tavalla. Demokratiaa. Sitten tästä sukupolvien muistamisesta. Kun minun perse työntää koiranputkea, ei minun jälkeläiseni missään tapauksessa tule maalle, koska he ovat kaupungeissa ja senverran hyvissä viroissa, ettei heidän tarvitse pokkuroida isoisia.