Nainen naurahtaa vahingoniloisesti ja sekoittaa lusikalla kahviaan. Mustahiuksinen mies hänen edessään istuu hiljaa. Hän ei halua enää puhua naisen kanssa. "No?"
*
Itäinen Puola 1943
Nainen makaa sängyssä valitellen selkäänsä. Lapsi on potkinut koko yön, laskettuun aikaan ei ole enää kauaa. Nainen pyyhkii hikisiä hiuksiaan otsaltaan ja kurottaa kohti yöpöydällä olevaa lasia. Mies nyrpistää nenäänsä huoneen tunkkaiselle ilmalle. "Äiti tulee tänään vahtimaan poikaa." Pieni mustahiuksinen poika kurkistaa isänsä takaa. Nainen nyökkää ja sulkee silmänsä.
Mies on huolissaan vaimostaan. Hänen edellinen vaimonsa kuoli synnytyksessä eikä hän halua kokea samaa uudelleen. Kun lapsi syntyy, hänellä on lupa pitää muutaman päivän loma. Työ ei ole kovin raskasta, hänen toimenkuvaansa kuuluu lähinnä vartiointi ja joskus paperityöt. Hänelle on lupailtu ylennystä, johtaja on hänen vaimonsa serkku. Hyvä mies, hän ajattelee. Ehkä hän pääsisi eroon kokonaan vartioinnista. Hän ei erityisemmin pidä siitä, vangit haisevat ja saavat hänet voimaan pahoin. Hän pitää toimistotöistä, siistiä ja yksinkertaista. Järjestys, se on kaunista.
Leiri, jolla mies työskentelee, sijaitsee lähes keskellä kaupunkia. Mies asuu monien muiden työtekijöiden kanssa melko lähellä leiriä. Melkein sama kun asuisi niiden rottien joukossa he joskus toteavat synkkinä. Palkka ei ole kummoinen kun on perhe elätettävänä, mutta parempi kuin ennen. Ennen mies oli asetehtaalla töissä. Se oli monin tavoin huonompi työ, palkka oli pienempi, työmatka pidempi ja onnettomuuksia sattui usein.
Aleksander on sairastunut, hänelle kerrotaan. Mies istuu pienessä toimistossa, seiniä kiertävät hyllyt täynnä arkistomappeja. Johtaja kirjoittaa jotain papereihinsa ja hyräilee. Stravinsky soi vaimeana taustalla. Hän kertoo miettineensä koko yön miten saisi kaiken järjestettyä. Olisi tulossa lisää porukkaa, ollaan jäljessä aikataulusta. "Sinä teet tänään Aleksanderin hommat", johtaja mutisee luonnostellessaan kirjettä. "Perhanan aikataulut, joku järjestys pitäisi pitää, minun mielestäni." Mies tuijottaa käsiään ja miettii uskaltaisiko kysyä ylennyksestään. Lapsen syntymän jälkeen lisäraha olisi tarpeen. Ei hän uskalla kysyä. Jos johtajalla oli hänelle jotain muuta asiaa, hän on unohtanut sen. Ei tunnu sopivalta häiritä enempää.
Mies neuvoo juutalaisia olemaan unohtamatta tunnusnumeroitaan mennessään suihkuun. Jotkut unohtavat ja hukkaavat vaatteensa hän kertoo. Nuoren tytön riutuneilla kasvoilla on helpottunut ilme, tänään ei ole hänen vuoronsa. Ainakin menevät rauhallisina, mies ajattelee. Ennen kaasutusta tuhottavaksi tuodut suihkutetaan, koska kaasu vaikuttaa paremmin kosteassa ja lämpimässä.
Joukko miehiä lastaa ruumiit kärryihin. Ne vietäisiin krematorioon. Siellä mies ei ollut työskennellyt. Paikka kuvotti häntä. Krematorion piipun näki hänen kotipihaltaan. Hän ajatteli poikaansa.
*
Miehellä ei ole aikomustakaan puhua naiselle. Hän kiroaa mielessään sitä, että suostui tapaamiseen. Nainen nousee pöydästä. "Lukijoiden älyn pilkkaamista, niitä ne väitteet ovat. Sinä et voi arvioida todisteita objektiivisesti."
*
Itäinen Puola 1943
Nainen makaa sängyssä valitellen selkäänsä. Lapsi on potkinut koko yön, laskettuun aikaan ei ole enää kauaa. Nainen pyyhkii hikisiä hiuksiaan otsaltaan ja kurottaa kohti yöpöydällä olevaa lasia. Mies nyrpistää nenäänsä huoneen tunkkaiselle ilmalle. "Äiti tulee tänään vahtimaan poikaa." Pieni mustahiuksinen poika kurkistaa isänsä takaa. Nainen nyökkää ja sulkee silmänsä.
Mies on huolissaan vaimostaan. Hänen edellinen vaimonsa kuoli synnytyksessä eikä hän halua kokea samaa uudelleen. Kun lapsi syntyy, hänellä on lupa pitää muutaman päivän loma. Työ ei ole kovin raskasta, hänen toimenkuvaansa kuuluu lähinnä vartiointi ja joskus paperityöt. Hänelle on lupailtu ylennystä, johtaja on hänen vaimonsa serkku. Hyvä mies, hän ajattelee. Ehkä hän pääsisi eroon kokonaan vartioinnista. Hän ei erityisemmin pidä siitä, vangit haisevat ja saavat hänet voimaan pahoin. Hän pitää toimistotöistä, siistiä ja yksinkertaista. Järjestys, se on kaunista.
Leiri, jolla mies työskentelee, sijaitsee lähes keskellä kaupunkia. Mies asuu monien muiden työtekijöiden kanssa melko lähellä leiriä. Melkein sama kun asuisi niiden rottien joukossa he joskus toteavat synkkinä. Palkka ei ole kummoinen kun on perhe elätettävänä, mutta parempi kuin ennen. Ennen mies oli asetehtaalla töissä. Se oli monin tavoin huonompi työ, palkka oli pienempi, työmatka pidempi ja onnettomuuksia sattui usein.
Aleksander on sairastunut, hänelle kerrotaan. Mies istuu pienessä toimistossa, seiniä kiertävät hyllyt täynnä arkistomappeja. Johtaja kirjoittaa jotain papereihinsa ja hyräilee. Stravinsky soi vaimeana taustalla. Hän kertoo miettineensä koko yön miten saisi kaiken järjestettyä. Olisi tulossa lisää porukkaa, ollaan jäljessä aikataulusta. "Sinä teet tänään Aleksanderin hommat", johtaja mutisee luonnostellessaan kirjettä. "Perhanan aikataulut, joku järjestys pitäisi pitää, minun mielestäni." Mies tuijottaa käsiään ja miettii uskaltaisiko kysyä ylennyksestään. Lapsen syntymän jälkeen lisäraha olisi tarpeen. Ei hän uskalla kysyä. Jos johtajalla oli hänelle jotain muuta asiaa, hän on unohtanut sen. Ei tunnu sopivalta häiritä enempää.
Mies neuvoo juutalaisia olemaan unohtamatta tunnusnumeroitaan mennessään suihkuun. Jotkut unohtavat ja hukkaavat vaatteensa hän kertoo. Nuoren tytön riutuneilla kasvoilla on helpottunut ilme, tänään ei ole hänen vuoronsa. Ainakin menevät rauhallisina, mies ajattelee. Ennen kaasutusta tuhottavaksi tuodut suihkutetaan, koska kaasu vaikuttaa paremmin kosteassa ja lämpimässä.
Joukko miehiä lastaa ruumiit kärryihin. Ne vietäisiin krematorioon. Siellä mies ei ollut työskennellyt. Paikka kuvotti häntä. Krematorion piipun näki hänen kotipihaltaan. Hän ajatteli poikaansa.
*
Miehellä ei ole aikomustakaan puhua naiselle. Hän kiroaa mielessään sitä, että suostui tapaamiseen. Nainen nousee pöydästä. "Lukijoiden älyn pilkkaamista, niitä ne väitteet ovat. Sinä et voi arvioida todisteita objektiivisesti."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Erilaista tekstiä, mutta eipä huonoakaan. Mä pidin siitä. Onko luvassa jatkoa vai oliko toi tossa? hieman jää nimittäin epäselväksi toi tarina, mutta voihan se olla tarkoituskin...
Nainen oli oikeassa.