siitä lähdetään ja ei tosiaan lähdetty minnekkään. Täys suojamuuri ja karkotus kaikin keinoin, älä vaan tuu lähelle olen tai siis yritän olla kuvottava, koska lähelleni en päästä.. siitä puhumattakaan että voisin sanoa jotakin.
No sä sentään rupattelit, ehkä olin tarpeeksi välinpitämätön.
No sä sentään rupattelit, ehkä olin tarpeeksi välinpitämätön.
Vastaukset 5
Vanhimmat
teit niin??
Turha jäädä murehtimaan mitään menneitä. Joko annat mahkun sille tyypille uudestaan jos se on sen arvoinen tai sitten koitat parantaa seuraavan tyypin kohdalla. Vaikka kyllähän muaki ottaa päähän jos sählään jonkin asian sellaisen kohdalla, jossa olis potentiaalia vaikka mihin. Vihata ei kuitee itteää kannata.
kerhoon...
Musta tuntuu että tulen hulluksi kohta, maailmassa ei ole mitään hyvää, kaikki on pelkkää PASKAA.
sitä tarvitse hulluksi tulla, eikä se tee ketään hulluksi, vaikka yrittääkin itseään suojata muurin kanssa. Tietyssä elämänvaiheessa on vain pakko suojautua, että selviäisi eteenpäin. Ja maailmassa on paljon hyvääkin ja hyviä ihmisiä. Musta vaan pikkuhiljaa tuntuu, että joku yrittää tekemällä tehdä erään hulluksi. Sellaisille on parempi antaa pääsykielto suojamuurien sisäpuolelle. Hyvää alkavaa viikkoa sinulle.
oppii luottamaan, alkaa suojamuurikin aikanaan rakoilla, ja ehkä joskus tulevaisuuessa se voi osoittautua tarpeettomaksi. Eiköhän jokaisella ihmisellä ole oma muurinsa, joka siinä oikeassa ihmissuhteessa vähitellen murenee. Ei ole helppoa laskea suojaustaan, kun sen kanssa on tottunut pitkään elämään. On ihmisiä, jotka päästävät toisia helpommin lähelleen, mutta sisintään nämäkin suojelevat vaikka muuten olisivatkin avoimia.
Kun kaksi rikkinäistä ihmistä kohtaa, molemmat pälyilevät toisiaan omassa suojakuvussaan kipuineen ja pelkoineen. Ei ole helppoa nähdä toisen kipua, kun itsekään ei ole ehjimmillään, mutta eihän se estä tuntemasta toisen tarvetta tulla ymmärretyksi. Lopulta on ymmällään vastakkaisten viestien keskellä, tuntee toisen tarpeen päästää lähelleen, ja sanat kertovat kuitenkin toista.
Kun itse ei ole voimissaan, ei osaa suhtautua oikein toiseen ihmiseen eikä valita sanojaankaan niin hyvin kuin pitäisi. Suojamuurin katveesta ei aina löydy oikeita sanoja. Sisimmässään tuntee toisen ihmisen haavoittuvaisuuden, tietää haluavansa säilyttää elämässään kyseisen ihmisen, mutta ei osaa toimia niin, että toisen olisi niin hyvä olla että hän uskaltaisi raottaa suojamuuriaan. Ja kumpikin kyyhöttää taas omassa kuvussaan ja kuori senkun kasvaa..