Miksi teidän pitää pelätä helvettiä? Pelkäättekö ikinä iankaikkista elämää, eihän kukaan osaa edes kuvitella mitä se loppujen lopuksi olisi? Pelkäättekö kuolemaa, eikö se ole jokaisen kohtalo kuitenkin - elämän loppu? Kaunis tai koruton. Itse pelkään eniten jonkin läheisen ystäväni kuolemaa ennenaikojaan, mutta en omaani. Enkä pelkää helvettiä. Taivasta vähän. Kumpaankaan tuskin päädyn.
Eikö riitä se että saa elää täällä hyvän elämän, ja elämän päätyttyä pääsee kotimaan multiin ja that´s over?
Eikö riitä se että saa elää täällä hyvän elämän, ja elämän päätyttyä pääsee kotimaan multiin ja that´s over?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä. Usko siihen että henki pihisisi jollain lailla kuoleman jälkeen on täyttä hölynpölyä. Mutta onhan sitä mielikuvitusta jolla keksitään tarinoita.
on kaikki ihmiselle. Totuus kaikkeudesta on kätketty. Siihen saakka kun tuo totuuden löytää.
Rakkaat, kukapa ihminen ei omasta puolesta haluaisi uskoa, että Jumalaa ei ole, ja että ihminen nyt vaan on sattunut tänne maailmaan syntymään ja voi tehdä mitä vaan. Mutta jos on saanut armon päästä elävään yhteyteen Jumalan kanssa, Jumalan lapseksi, ei asiasta voi enää olla montaa mieltä. Toisille kauhistukseksi, toisille,jo Jumalan lapsille rakkaaksi totuudeksi, voin kertoa, että maailma jossa elämme, ei ole meidän ihmisten maailma. Se on ihmisymmärrykselle täydellisesti yli käyvän Kaikkivaltiaan Jumalan Maailma. Ja sinä itse. Et ole sinun. Edes sinun ruumiisi ei ole sinun, et voi itseäsi yhtään päivää pitää hengissä, jos se ei ole Jumalan tahto, voit kuolla jo tänään. Ja sitten se pahin/ihanin: olet iankaikkisuusolento.Sinulla on sielu. Ja jos olet Jumalan lapsi, tunnet sen käsittämättömän onnen, suuremman kuin mikään maallinen voi antaa, mitä on jo täällä omistaa tuota iankaikkista iloa Jumalan valtakunnassa. Sielunvihollinen on pettäjä. Se on tuhanten juonten mestari, ja se haluaa valtakuntaansa mahdollisimman monen. Ja sen keinot ovat mm. "vapauden" markkinoiminen. Siitä seuraa että ihminen ottaa ohjat omiin käsiin, määrittelee itse hyvän ja pahan, oman "jumalansa",mihin uskoo, olipa se sitten vaikka ateismia. Ja ihminen elää vailla synnin(ero Jumalasta)tuntoa, suruttomuudessa. Vakavasti haluan sanoa kaikille. Rukoile Jumalaasi, että saisit Hänet löytää. Että saisit synnintunnon ja kaipauksen Jumalan puoleen. Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Vasta kun olet päässyt Jumalan lapseksi, tunnet totuuden. Ja se on mieletöntä! Se on ihanaa! Samalla kauhistaa jumalattomien kohtalo, ja surettaa se, että he eivät usko vaikka heille yrittää kertoa.
Tulkaa kaikki kotiin tulkaa. Älkää olko liian varmoja että tiedätte tarpeeksi. Älkää luottako näkemyksiin kuolemasta ja sen jälkeisestä, jos ne ovat omia ajatuksianne, tai jonkun muun ihmisen ajatuksia. Etsikää, etsikää, niin kauan että löydätte tiedon joka teihin virtaa Jumalasta, ja saatte tyytyväisinä laittaa omat haparoivat luulonne pois.
Ihminen sattuu vain olemaan niin surkea olento, että hänen on pitänyt keksiä uskontoja yms. höpötyksiä yliluonnollisesta ja jumalista, perkeleistä, enkeleistä ja keijuista. Korkealle kehittynyt älymme pakottaa meidät pohtimaan olemassaoloamme, ja onhan se hienoa kuvitella joku iankaikkinen taivas jossa saa jatkaa ilakointia kuoleman jälkeen. Ja helvetti on tietenkin pitänyt sitten vastapainoksi keksiä pelottelemista ja valtaa varten. Pelkoa käytetäänkin lähes kaikissa uskonnoissa voimakkaana aseena, sillä ihminen on kuitenkin pohjimmiltaan se mistä hän on alunperin kehittynytkin: alkukantainen eläin. Jokaisessa elävässä olennossa asuu sisällä henkiinjäämisvietti. Elämän peruskoodiin sisältyy jatkuva taistelu ja kuoleman pelkääminen. Kuitenkin kuolema on lopullista, sen jälkeen ei yksikään fyysinen olento pysty enää tajuamaan mitään. Aivojen sammuessa häviää myös se ns. sielu, joka on lukematon määrä pelkkiä sähkökemiallisia prosesseja. Ihmisessä on kuitenkin tiettävästi hyvin vahvoja energioita, jotka vapautuessaan voivat tuottaa vaikkapa kummitteluksi tulkittavia näkö- ja kuuloilmiöitä. Mikään "sielu" ei koskaan kummittele.
Mikään ei ole niin varmaa kuin ääretön epävarmuus. Kristinusko luulee selvittäneensä elämän arvoituksen raamatulla. "Usko niitä jotka etsivät totuutta; epäile niitä jotka ovat sen löytäneet." Kyseinen erään filosofin lausahdus tiivistää olennaisimman elämästä: ole jatkuvasti mieli avoimena uusilla mahdollisuuksille ja selityksille, älä erehdy luulemaan, että nyt olet iäti totuuden turvassa.
Olisi niin kivaa jos olisi joku ISO ja VOIMAKAS jossain jolla on tämä sekasotku vastuullaan. Ettei meidän ihmisten tartteis itte vastuuta ottaa...
Todellinen usko perustuu rakkauteen. Jos uskosi perustuu pelkoon, olisin siitä hieman huolissani.
>> Älkää luottako näkemyksiin kuolemasta ja sen jälkeisestä, jos ne ovat omia ajatuksianne, tai jonkun muun ihmisen ajatuksia
mieleeni on jäänyt seuraavanlainen ajatus: Kuolemaa ei tarvitse pelätä. Kuolema on kuin kuka tahansa virkamies, joka toimittelee asioitaan siannahkasalkku kainalossa. Vain se panee ajattelemaan, että kuoleman silmät ovat tyhjät...