Eli oli tällanen tilanne, että poltin hieman yli kuukauden melkeinpä putkeen hatsia.
Paukuissa olin aina sulkeutunu ja ahdistunut ja halusin vaa olla yksin ja useimmiten lähin lätkimään siitä porukasta ja menin jäädyttelemään jonnekkin rauhaisaan mestaan. (Tästä porukasta tunsin ainoastaan yhden henkilön hyvin.)
Ton putken jälkeen on tullut tollasia ihme vainoharhoja ja illuusioita kaikesta normaalista.
Budi mielessä melkeen koko ajan ja nyt kun sitä ei saa ni alkoholia kuluu.
Eli kysymys kuuluu onko tollanen ihan normaalia?
Jos ei nii mikä mättää.
Paukuissa olin aina sulkeutunu ja ahdistunut ja halusin vaa olla yksin ja useimmiten lähin lätkimään siitä porukasta ja menin jäädyttelemään jonnekkin rauhaisaan mestaan. (Tästä porukasta tunsin ainoastaan yhden henkilön hyvin.)
Ton putken jälkeen on tullut tollasia ihme vainoharhoja ja illuusioita kaikesta normaalista.
Budi mielessä melkeen koko ajan ja nyt kun sitä ei saa ni alkoholia kuluu.
Eli kysymys kuuluu onko tollanen ihan normaalia?
Jos ei nii mikä mättää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko tämä nyt sitä suomalaista päättäväisyyttä?
Koko ajan ahistaa ja tuntuu pahalta, mutta naama rivessa poltetaan pajautusta. Eikös samat fiilarit saisi vaikka istumalla kuukauden putkeen kusiaispesässä?
"Paukuissa olin aina sulkeutunu ja ahdistunut ja halusin vaa olla yksin"
Mitäköhän tuosta pitäisi päätellä? Voisiko olla, että pilvenpoltto ei ole ehkä hyvä tapa hakea sosiaalisuutta ja v'älttää ahdistusta? Jos oikeasti haluat olla yksin ja ahdistunut, sitten voi tavoite olla jo täyttynyt.
"Tästä porukasta tunsin ainoastaan yhden henkilön hyvin"
Sekin voi vaikuttaa yksinäisyyteen ja ahdistukseen ilman aineitakin, jos on ujo persoona. Ujoutta pilvenpoltto ei poista, pikemminkin päinvastoin.
"Ton putken jälkeen on tullut tollasia ihme vainoharhoja ja illuusioita kaikesta normaalista."
Pitäisiköhän sitä hieman selvitellä päätä ja yrittää laittaa sitä kuntoon?
"Budi mielessä melkeen koko ajan"
Eli siis haluatkin olla yksinäinen ja ahdistunut?
"ja nyt kun sitä ei saa ni alkoholia kuluu."
Niinpä niin. Kyseessä on tyypillinen todellisuuspakoinen päänsekoittamisrefleksi. Se onnistuukin parhaiten viinalla ja kovilla huumeilla, koska silloin sitä ei enää funtsita liikaa kuten pilvessä, vaan pannaan haisemaan oikein kunnolla.
Ehkä kuitenkin olisi syytä keskustella jonkun ystävän, lääkärin, psykologin tai vastaavan, ehkä kaikkien kanssa, että miksi pitää sekottaa päätänsä tolla lailla. VAro tosin lääkäreitä, ne määräävät masennuslääkkeitä nykyisin jopa hartiakipuihin... Masennuslääkkeet ilman terapiaa ovat vain kemiallista todellisuuden sietokykyä, eivät enempää. Joskus sekin on parempi kuin ei mitään, mutta huumeita nekin loppujen lopuksi on.
Mulla tulee joskus paukuissa aika kummallinen fiilis. Tuntuu että ois unessa tai että kattos itteensä ja koko maailmaa tavallaan vierestä. Niinku jotain leffaa kattois. Sitä jotenkin miettii asiat paljon laajemmin ja tajuaa kaiken merkityksen. Tai emmä tiiä. Ei sitä voi selittää. Mutta jotenki tuntuu että ei olis siellä, kattoo vaan vierestä, vaikka tietää olevansa siellä, ainakin fyysisesti. Sitten ku alkaa vaikka kaverille selittää siitä tai ajattelemaan jotain muuta nii se tunne lähtee ihan huomaamatta pois eikä sitä koko juttua edes muista kun vasta huomenna tai viikon päästä.
Selvin päin ja paukuissa on tuo tunne tullut, paukuissa vahvempi tuo tunne. En tiiä tajusitteko mitään enkä taida itekään oikein tajuta.
Huolestun jos alan kuulemaan ääniä tai näen jotain ylimääräistä. Mutta entäpäs jos kaikki skitsofreenikoksi luokitellut ihmiset ovat normaaleja ja muut hulluja.