Kerrostalot

Jutussa ei oikeastaan ole pointtia ollenkaan. Halusin vaan tietää, miten eri ihmiset ja kansat suhtautuvat asiaan ja kommentoivat sitä.

Pietiläinen P. kirjoitti:

Jutussa ei oikeastaan ole pointtia ollenkaan. Halusin vaan tietää, miten eri ihmiset ja kansat suhtautuvat asiaan ja kommentoivat sitä.

Minäpä kommentoin.
Kun kolhoosit ja sovhoosit lopettivat toimintansa, sai kukin jäsen ottaa jotain itselleen, oli niitä vouchereita jaossa, sanottiin myös että jos kolhoosiin liittyessä oli tuonut lehmän, sai lähtiessä myöskin lehmän mukaansa.
Yksi tapa saada jotain oli ottaa asunto niistä 3-kerroksisista, mutta ei se kovin yleistä ollut. Ihmiset hakeutuivat paljolti muualle ja ongelmana olivat käytännön kysymykset. Virossa ei ollut, eikä ole kai vieläkään samanlaista asunto-osakeyhtiösysteemiä kuin meillä. Talot ja asunnot omisti ties mikä väkijoukko, avoinna oli kuinka yhteisten tilojen siivous, kunnossapito ja (kauko)lämmitys hoituu jos esim. kolhoosin lämpökeskuksen omistajaksi tulee joku yksityinen. Siispä suuri osa noista entisistä työsuhdeasunnoista jäi tyhjiksi. Muistan että 90-luvulla oli joku projektiajatuskin, että taloja puretaan ja niistä elementeistä tehdään jotain muuta, mutta ei kai sellaista juurikaan toteutettu, elementit kun olivat jo huonokuntoisia.
Surkean näköisiähän ne ovat, kaukolämpöputkistot hukkaavat energiaa, ikkunoista törröttää asuntokohtaisia savuputkia jne.
En ole alan asiantuntija, mutta tällaista olen parinkymmenen vuoden aikana kuullut ja nähnyt.

Konekauppiasevp69v kirjoitti:

Minäpä kommentoin.
Kun kolhoosit ja sovhoosit lopettivat toimintansa, sai kukin jäsen ottaa jotain itselleen, oli niitä vouchereita jaossa, sanottiin myös että jos kolhoosiin liittyessä oli tuonut lehmän, sai lähtiessä myöskin lehmän mukaansa.
Yksi tapa saada jotain oli ottaa asunto niistä 3-kerroksisista, mutta ei se kovin yleistä ollut. Ihmiset hakeutuivat paljolti muualle ja ongelmana olivat käytännön kysymykset. Virossa ei ollut, eikä ole kai vieläkään samanlaista asunto-osakeyhtiösysteemiä kuin meillä. Talot ja asunnot omisti ties mikä väkijoukko, avoinna oli kuinka yhteisten tilojen siivous, kunnossapito ja (kauko)lämmitys hoituu jos esim. kolhoosin lämpökeskuksen omistajaksi tulee joku yksityinen. Siispä suuri osa noista entisistä työsuhdeasunnoista jäi tyhjiksi. Muistan että 90-luvulla oli joku projektiajatuskin, että taloja puretaan ja niistä elementeistä tehdään jotain muuta, mutta ei kai sellaista juurikaan toteutettu, elementit kun olivat jo huonokuntoisia.
Surkean näköisiähän ne ovat, kaukolämpöputkistot hukkaavat energiaa, ikkunoista törröttää asuntokohtaisia savuputkia jne.
En ole alan asiantuntija, mutta tällaista olen parinkymmenen vuoden aikana kuullut ja nähnyt.

” sanottiin myös että jos kolhoosiin liittyessä oli tuonut lehmän, sai lähtiessä myöskin lehmän mukaansa.” --- See pole päris nii.

Inimestel, kellel oli oma majapidamine, oli ka enne üks lehm, üks mullikas (rohkem polnud lubatud), siga või rohkem. Oli omaks kasutuseks põldu ja heinamaad, kust tehti loomadele talveks hein ja kartul. Talgute ajal (heinatöö, kartulipanek ja –koristus) käisid ka linnasugulased abiks. Ka kolhoosilt, sovhoosilt sai laenata põllutöö tehnikat. Maainimene, kes tegi kõvasti tööd, sai lisatulu piima- ja lihamüügist ja üldiselt oli jõukam, kui linnainimene. Kunagi oli kõigil linnalastel vanaema või tädi maal, seal veedeti suved ja jõulud. Linnasugulasedki said sealt talvekartulid, külaskäies alati pandi lihakäntsakas, hani, part, mune jm. kraami kaasa. Toit oli muidugi odav, aga omakasvatud kraam oli eriti hea.

Siis, kui Eesti taasiseseisvus, paljud väiksemad meiereid lõpetasid tegevuse ja jõusööda (rehu) hind tõusis, transpot kallines - inimestel polnud tulus enam loomi pidada, oleksid kahjumisse jäänud. Ka maa tagastati endistele omanikele või nende järeltulijatele, kellest paljudest polnud mingit maajussit. Nii seisid pikka aega põlludki kasutamata.

Töökohad riigitööl kadusid, noored otsisid mujalt (linnast) tööd, taludes inimesed ka vananesid ja nüüd seisavad praegu paljud tühjana – kes neid ikka remondiks.

Sama lugu ka suurte lautadega ja masintraktori jaamadega – tegevust neis enam pole ja nii nad siis seisavad vana rauakolaga, kuni ükskord kokku kukuvad.

Keda huvitab, siis tõlkige ise http://translate.google.com/?hl=fi#et|fi|

N 57 kirjoitti:

” sanottiin myös että jos kolhoosiin liittyessä oli tuonut lehmän, sai lähtiessä myöskin lehmän mukaansa.” --- See pole päris nii.

Inimestel, kellel oli oma majapidamine, oli ka enne üks lehm, üks mullikas (rohkem polnud lubatud), siga või rohkem. Oli omaks kasutuseks põldu ja heinamaad, kust tehti loomadele talveks hein ja kartul. Talgute ajal (heinatöö, kartulipanek ja –koristus) käisid ka linnasugulased abiks. Ka kolhoosilt, sovhoosilt sai laenata põllutöö tehnikat. Maainimene, kes tegi kõvasti tööd, sai lisatulu piima- ja lihamüügist ja üldiselt oli jõukam, kui linnainimene. Kunagi oli kõigil linnalastel vanaema või tädi maal, seal veedeti suved ja jõulud. Linnasugulasedki said sealt talvekartulid, külaskäies alati pandi lihakäntsakas, hani, part, mune jm. kraami kaasa. Toit oli muidugi odav, aga omakasvatud kraam oli eriti hea.

Siis, kui Eesti taasiseseisvus, paljud väiksemad meiereid lõpetasid tegevuse ja jõusööda (rehu) hind tõusis, transpot kallines - inimestel polnud tulus enam loomi pidada, oleksid kahjumisse jäänud. Ka maa tagastati endistele omanikele või nende järeltulijatele, kellest paljudest polnud mingit maajussit. Nii seisid pikka aega põlludki kasutamata.

Töökohad riigitööl kadusid, noored otsisid mujalt (linnast) tööd, taludes inimesed ka vananesid ja nüüd seisavad praegu paljud tühjana – kes neid ikka remondiks.

Sama lugu ka suurte lautadega ja masintraktori jaamadega – tegevust neis enam pole ja nii nad siis seisavad vana rauakolaga, kuni ükskord kokku kukuvad.

Keda huvitab, siis tõlkige ise http://translate.google.com/?hl=fi#et|fi|

Minä taas olen huomannun semmoisen jännän buumin, että noita vanhoja harmaita kerrostaloja maalataan mitä ihmeellisimmillä väreillä. Yksikin talo oli oranssi ja siinä oli kirkkaan vihreät parvekkeet, liäsiksi on kaikenlaisia kuvoita kuten raitoja tai jotain neliöitä. Lasniksestakin on tulossa oikein satenkaari alue, siis ainakin väritykseltään :)

N 57 kirjoitti:

” sanottiin myös että jos kolhoosiin liittyessä oli tuonut lehmän, sai lähtiessä myöskin lehmän mukaansa.” --- See pole päris nii.

Inimestel, kellel oli oma majapidamine, oli ka enne üks lehm, üks mullikas (rohkem polnud lubatud), siga või rohkem. Oli omaks kasutuseks põldu ja heinamaad, kust tehti loomadele talveks hein ja kartul. Talgute ajal (heinatöö, kartulipanek ja –koristus) käisid ka linnasugulased abiks. Ka kolhoosilt, sovhoosilt sai laenata põllutöö tehnikat. Maainimene, kes tegi kõvasti tööd, sai lisatulu piima- ja lihamüügist ja üldiselt oli jõukam, kui linnainimene. Kunagi oli kõigil linnalastel vanaema või tädi maal, seal veedeti suved ja jõulud. Linnasugulasedki said sealt talvekartulid, külaskäies alati pandi lihakäntsakas, hani, part, mune jm. kraami kaasa. Toit oli muidugi odav, aga omakasvatud kraam oli eriti hea.

Siis, kui Eesti taasiseseisvus, paljud väiksemad meiereid lõpetasid tegevuse ja jõusööda (rehu) hind tõusis, transpot kallines - inimestel polnud tulus enam loomi pidada, oleksid kahjumisse jäänud. Ka maa tagastati endistele omanikele või nende järeltulijatele, kellest paljudest polnud mingit maajussit. Nii seisid pikka aega põlludki kasutamata.

Töökohad riigitööl kadusid, noored otsisid mujalt (linnast) tööd, taludes inimesed ka vananesid ja nüüd seisavad praegu paljud tühjana – kes neid ikka remondiks.

Sama lugu ka suurte lautadega ja masintraktori jaamadega – tegevust neis enam pole ja nii nad siis seisavad vana rauakolaga, kuni ükskord kokku kukuvad.

Keda huvitab, siis tõlkige ise http://translate.google.com/?hl=fi#et|fi|

viro siirtyi kolhoosijärjestelmään 40-luvun lopussa?

jos joku silloin vei kolhoosiin lehmän, niin sai saman takaisin vuonna 1991?

aika pitkäikäisiä lehmät virossa.

Lehmä on niin sanottu uusiutuva luonnonvara, se tekee itselleen jälkeläisiä ja opettaa ne maitoa tuottamaan, ei niitä lehmiä tarvitse aina uusia kaupasta käydä ostamassa.
Tämä tiedoksi kaupunkilaisille.

Metsäsuomalaisille voisi kertoa, että tropiikissa norsu vetää puita metsästä ja myös kouluttaa poikasensa siihen työhön. Metsätraktorit eivät tähän pysty, vaan kun traktori kuolee niin taas pitää ostaa pirun kallis uusi kone.
Samoin on käynyt kollektiivitilojen traktoreiden.

Konebiologi kirjoitti:

Lehmä on niin sanottu uusiutuva luonnonvara, se tekee itselleen jälkeläisiä ja opettaa ne maitoa tuottamaan, ei niitä lehmiä tarvitse aina uusia kaupasta käydä ostamassa.
Tämä tiedoksi kaupunkilaisille.

Metsäsuomalaisille voisi kertoa, että tropiikissa norsu vetää puita metsästä ja myös kouluttaa poikasensa siihen työhön. Metsätraktorit eivät tähän pysty, vaan kun traktori kuolee niin taas pitää ostaa pirun kallis uusi kone.
Samoin on käynyt kollektiivitilojen traktoreiden.

suositteletko veikeitä kärsäeläimiä, norsuja, kolhooseihin traktoreiden tilalle?

kolhooseillahan jäi satotaso usein hieman alhaiseksi. syynä huonot säät neljänä vuodenaikana ja kansainvälinen imperialismi.

Kattoaines on ns. eterniittiä, meillä kutsuttu myös mineriitiksi. Sementtivelliin on sekoitettu asbestikuituja ja sitten muotoiltu kourulevyksi. Asbestin takia julistettu sittemmin vaaralliseksi, eikä ihan suotta. Virossa oli tuo kattoainesongelma pitkään ennenkuin Rannila ja muut alkoivat valssata teräskatteita.

Norsuja ei voi suositella peltotöihin, taitaisi tulla samat ongelmat kuin kollektiivitilojen isojen traktoreiden käytöstä, pellot tiivistyisivät huonokasvuisiksi, ei kuulemma kastematoja ja lieroja löytynyt kuin 50 cm syvältä.
Mutta lehmät ovat hyviä, itselläni oli kerran keski-Virossa 18 kpl tuttavan maatilalla, se oli sitä aikaa kun alkoholin kulutus jatkuvasti kasvoi ja jotain oli suomalaisenkin tehtävä lasten maidonsaannin turvaamiseksi.