ah tuota rakkautta

Vihdoinkin, vihdoinkin...

Huuleni huuliasi tavoittavat
ja keskellä kostean tropiikkisi
hekuman hellän antavat

Sun ihoas pehmeää koskettain
nytkähtelet alla mun suudelmain
löytäin jokaisen poimusi pehmeän
aistin valkean vartalos värinän
ja voihkien kuiskien nimeäin
heittelehdit mun sylissäin
kourissa valtavan järistyksen
joka vuoria siirtää leikiten
sua huippuusi saatan uudelleen
kun kiljaisuusi onnelliseen
tässä holtitonna mun otteessain
päättyy tunkeileva mun suudelmain

Vielä töissäsi päivänä seuraavana
et keskity seminaaripuhujaan
ja kynänpää huulillas haaveilet
mitä ilta taas tuo tullessaan...
----------------

Tässä runossa on jotain niiiiiin herkkää ja kaunista ja ainutkertaista, että haluan sen tulevan julkaistuksi täällä näin juhannuksen edellä. Juhannuksenahan - jos ei sada - lapsiakin laitetaan rutkasti alulle.
Toi on kyllä vähän väärin, ettei se toinen pysty keskittymään seminaarilla puhujaan, ees.
No, tässä on Mies antanut kaikkensa ja opettanut varmaan kohteelleen paljon uusia kiksejä.

Olkaatte hyvät!
4161
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Ihana kielitaituri! Koneella ja käsissä.

Äänestä
  • Valtavat järistykset tässä lukiessa tulee. Ja huippuja huipun jälkeen. Voi kun tuollaisen saisi pulloon!

    Äänestä

niin esineellistävä, kaikkea muuta kuin herkkä ja arvostava, että ymmärrykseni tätä palstaa kohtaa laskee edelleen. Tämähän on taas henk. kohtainen mielipide, ilmeisesti lainatusta runosta jonka oikeaa kirjoittajaa ei mainita. Eikä oikeastaan ansaitsisi edes kommenttia, mutta kun laittaa ihmetyttämään, miten eri tavalla me suhtaudumme yleensä runouteen - tämä ei mielestäni ole runoutta lain.

Äänestä
  • kirjoitti tämän. Kirjoittanut paljon tämäntyylistä "rakkautta".

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ylin ihailijasi kirjoitti:

Vihdoinkin, vihdoinkin...

Huuleni huuliasi tavoittavat
ja keskellä kostean tropiikkisi
hekuman hellän antavat

Sun ihoas pehmeää koskettain
nytkähtelet alla mun suudelmain
löytäin jokaisen poimusi pehmeän
aistin valkean vartalos värinän
ja voihkien kuiskien nimeäin
heittelehdit mun sylissäin
kourissa valtavan järistyksen
joka vuoria siirtää leikiten
sua huippuusi saatan uudelleen
kun kiljaisuusi onnelliseen
tässä holtitonna mun otteessain
päättyy tunkeileva mun suudelmain

Vielä töissäsi päivänä seuraavana
et keskity seminaaripuhujaan
ja kynänpää huulillas haaveilet
mitä ilta taas tuo tullessaan...
----------------

Tässä runossa on jotain niiiiiin herkkää ja kaunista ja ainutkertaista, että haluan sen tulevan julkaistuksi täällä näin juhannuksen edellä. Juhannuksenahan - jos ei sada - lapsiakin laitetaan rutkasti alulle.
Toi on kyllä vähän väärin, ettei se toinen pysty keskittymään seminaarilla puhujaan, ees.
No, tässä on Mies antanut kaikkensa ja opettanut varmaan kohteelleen paljon uusia kiksejä.

Olkaatte hyvät!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu