Olen haaveillut että minulla olisi taito saada tuttujeni poika-ystävät ja kaverit katoamaan. Saada heidät tuntemaan samanlailla yksinäisyyttä kuin jotkut toiset ihmiset jotka eivät edes ole yksinäisyyttään ansainneet. Mites sitten suu pannaan kun poika/tyttökaveri alkaakin selittelemään että on muita menoja eikä ole aikaa. Entäpäs kun kavereillakin on muuta menoa eivätkä he välitä. Mitäs kun ei juhannuksena olekaan mitään paikkaa minne mennä? Voi miten paljon nauttisinkaan jos joku sosiaalisen ja rempseän luonteen ilmaiseksi saanut joutuisikin kokemaan yksinäisyyttä. Tuskimpa heilläkään olisi pokkaa "mennä juttelemaan jollekin kassajonossa" tai "mennä puistoon istumaan juttelemaan muille yksin".
Sen sijaan haluaisin antaa näitä ihmissuhteita niille yksinäisille jotka todella yksinäisyydestä kärsivät ja eivät valitettavasti ole saaneet samanlaista rempseää perusluonnetta/kaunista ulkonäköä mitä muilla.
Sitten vaikkapa vuoden päästä voisi antaa kaikille tasapuolisesti ihmissuhteita ja onnellista elämää.:)
Sen sijaan haluaisin antaa näitä ihmissuhteita niille yksinäisille jotka todella yksinäisyydestä kärsivät ja eivät valitettavasti ole saaneet samanlaista rempseää perusluonnetta/kaunista ulkonäköä mitä muilla.
Sitten vaikkapa vuoden päästä voisi antaa kaikille tasapuolisesti ihmissuhteita ja onnellista elämää.:)
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei muuten miltei sata varmasti olis pokkaa mennä jutteleen kenellekkään välttämättä edes ympäri kännissä. Yksinäisenä ja kaverittomana ihmisenä itselleni on tullut oikeastaan kova luonne sinänsä, että uskallan harkiten mennä juttelemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa ja liikkua paikoissa ja eri tapahtumissa ihan kylmiltään yksinäni. Menetettävää ei enää käytännössä ole.
Usein sosiaaliset ihmiset osaavat seuran haun taidon ja tuntevat tarvittavat paikat tai ovat sen verran rohkeita, että menevät tutustumaan paikkoihin rohkeasti. Tämmöinen tilannehan voi tulla esiin mm. silloin jos on muuttanut toiselle paikkakunnalle.
Netti tarjoaa myös aika sujuvan tavan tutustua ihmisiin. Eli kai sitäkin kautta voi seuraa hakea jos tuntuu oleminen yksinäiseltä.
"Tämmöinen tilannehan voi tulla esiin mm. silloin jos on muuttanut toiselle paikkakunnalle."
Useinhan juuri opiskeluja aloittaessa tai jos muuttaa työn perässä tapahtuu tuota. Monet muuttaa paikkakunnalla, josta eivät tunne yhtään ihmistä. Sosiaaliselta ihmiseltä ei mene aikaa kuin muutamasta kuukaudesta vuoteen ja hänellä on taas jonkinlainen kaveripiiri ympärillään, Mielenkiintoista olisi oikeastaan tietää, mikä tuon tekee. Rohkeus varmasti tai ehkä myös jonkinlainen välinpitämättömyys. Sosiaalinen ei välitä, jos hänestä ei jossain pidetä tai jokin tapaaminen ei luonnistu. Ei ota sitä tappiona itselleen vaan luottaa siihen, että jossain muussa seurassa tai seuraavalla tapaamiskerralla on luontevampaa.
Tuo voisi selittää sitä "rohkeuttakin", se ei oikeastaan ole oikeaa rohkeutta vaan ennemminkin juuri välinpitämättömyyttä. Jos kokee ihmisiin tutustumisen vaikeaksi ja sitä stressaa, niin silloin se vasta oikeaa rohkeutta vaatiikin. Toisaalta tuo välinpitämättömyyskään ei ole välttämättä niin huono asia kuin miltä se sanana kuulostaa. Ennemminkin se on jonkinlaista itseluottamusta ja sen hyväksymistä, ettei voi miellyttää kaikkia ihmisiä tai pitää kaikista.
Miten se ulkonäkö muka vaikuttaa? Tietenkään en itse rupea ystävystymään jonkun hiphopparin tai kettutytön kanssa, koska yhteisiä harrastuksia tuskin on.
Miksi tarvis olla yhteisia harrastuksia. Niita voi aina kehittaa, lisaksi ymmarryksella paasee pitkalle.
Sitten pelataan WOWia aamusta iltaan, syödään saarioisten mikropizzaa ja juodaan kaljaa, kuten tähänkin mennessä.