Olen aivan epätoivoinen enkä tiedä kuinka tulisi käyttäytyä kun omat aikuiset lapset haukkuvat,valehtelevat ja arvostelevat minua jatkuvasti vaikka koitan kuinka kovasti olla heille avuksi. Ymmärrän pienen arvostelun ja leikkimielisen pilkankin mutta kun haukut ovat rajuja kohdistuen ikääni, sairauteeni, vaatetukseeni ja tapaani elää omaa elämääni. jopa uhkailuna. En haluaisi ottaa heistä täyttä eroa mutta joskus tuntuu että olen niin masentunut että en näe mitään syytä jatkaa elämääni. Olen tehnyt aina kaikkeni heidän ja perheidensä hyväksi mutta tuntuu että he saavat tehdä tai sanoa minulle aivan mitä tahansa. Minun tarvitsisi pukeutua niin kuin he haluavat (pukeudun aivan siististi ja muodikkaasti) olla heidän käytettävissä aina kun haluavat on sitten yö tai päivä. Olenko huono vanhempi jos ilmoitan että en halua hetkeen olla missään yhteyksissä tai vaadin että saisin hieman kunnioitusta ja antaisivat minun elää omaa elämääni niin kuin sen parhaaksi katson. en saa nukutuksi,tärisen kuin horkassa, kuljen kämpää edestakas kuin häkkieläin. ei vaan jaksa !
romahduksen
partaalla
11291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sinua kohdellaan kynnysmattona kun annat itseäsi siten kohdella. Älä ole yhteydessä.
Tottakai sulla on oikeus olla juuri sellainen kun olet ja elää justiinsa kun tahdot! Kutsu lapset koolle ja ilmoita että nyt loppui tollainen peli.
Sun ei tarvitse katsella tuollaista käytöstä. Ansaitset kunnioitusta ja oman elämän. Älä taivu lastesi oikkuihin, he ovat aikuisia ihmisiä ja varmasti osaavat pitää huolen itsestään. He kohtelevat sua väärin, suosittelen siis aikalisää, se tekee varmasti hyvää. Paljon tsemppiä!
Mitäpä jos alkajaisiksi vaihdat oman puhelinnumerosi, salaiseksi. Voit etukäteen ilmoittaa, että otat sitten yhteyttä kun tunnet siihen tarvetta ja halua. Jos ilmenee rahan kiristystä tai väkivallanuhkaa, hanki lähestymiskielto. Muutto lapsista kauemmas voisi myös auttaa, siis parin tunnin matkan päähän.
Hanki hyvä ihminen muuta sisältöä elämääsi, nyt sinne ei tunnu mahtuvan mitään muuta kuin kamalat lapsesi vaateineen. Ota esille vanhojen ystäviesi yhteystiedot, käy kotipuolessa kesämatkalla, tai serkun luona toisella puolen Suomea, jos raha riittää niin pikku ulkomaanmatkallakin. Koeta muistella, mistä aikanaan olet nauttinut tai haaveillut, ja käytä varasi omaan virkistykseesi. Käy juttelemassa seurakunnan diakonin tai papin kanssa tai lopussa kertomiesi oireiden perusteella voisit mennä lääkärin tai psykologinkin puheille ahdistuksesi takia. Toivottavasti ymmärrät alkaa terveen itsekkääksi, tarvittaessa hanki mielialaa parantava lääkekuuri. Lapsesi ovat tottuneet mellastamalla saamaan tahtonsa läpi, nyt on korkea aika laittaa rajat. Siihen tarvitset ehkä ulkopuolista keskusteluapua. Voimia sinulle!
Etpä ole ainoa laatuasi.
Itselläni 1975 ja 1978 syntyneet, siis nyt aikuiset lapset.
En edes kykene jäsentämään, mielipahaa jonka aiheuttavat
Vanhin on todella ilkeä, ollut viimeiset kaksikymmentä vuotta. Mikään ei ratkea välien poikki lyömisellä. Suurin viha syntyi siitä, olin yksinhuoltaja, etten edes neuvotellut mahdollisesta elatusavusta, kun halusi muuttaa pois kotoa armeijan jälkeen. Laitoin astiat liinavaatteet huoneensa huonekalut ja muun mitä tarvitsi, maksoin kuorma-auton ajokortin….
Olen harkinnut viimeisen vuoden, tilanteesta pääsemiseksi, itsemurhaa. Asun vesitornin vieressä, eiköhän tuo onnistuisi, kun ajaisi hissillä ylös ja tulisi kaiteen yli alas, 48 metriä pihakivitykseen. Torni oli pitkään kiinni, nyt on jälleen auki, rohkeus ei ole vain vielä riittänyt.
En käsitä, miten olen aikaan saanut noin tylyn ilkeän ja paskamaisen ihmisen. Mikä siten on minun syyni? Hän muutti omilleen 15 vuotta sitten, kuinka kauan olen syypää tai vastuullinen hänen käytöksestään.
Sanot, ettei mikään ratkea sillä, että laitat välit lapsiin poikki.
Miten niin ei?
En minäkään kannata riitelyä ja siltojen polttoa, vaan tarkoitan hiljaista vetäytymistä elämään omaa elämääsi.
Jospa kysymys onkin siitä, että lapsesikaan ei jotenkin osaa irrottautua sinusta? Teet kaikille palveluksen, kun katkaiset napanuoran lopullisesti.
Sinun on turha tuntea syllisyyttä "lasten hylkäämisestä" - he ovat aikuisia ihmisiä ja omalla käytöksellään aiheuttaneet tilanteen.
On jopa mahdollista, että välinne viekä korjaantuvat, kun välimatka ja pesäero tekevät tehtävänsä.
Sinun on korkea ottaa oma elämä haltuusi, vastuu omasta onnellisuudestasi on sinulla itselläsi! Mukavaa kesää ja valoisaa tulevaisuutta!
liiku korvien välissä kuin silmät? :O
Sinun vikasi millaisia lapsistasi tuli, itsekin tein kaikkeni mutta jotenkin meni pieleen kaikki...
Lapsesi ovat aikuisia ja vastuussa itsestään, vaikka kipeää tekeekin niin jätä vastaamatta puhelimeen.
Kieltäydy vaikka sanomalla että joskus toiste...tms. Jos mahdollista irrottaudu arjesta mene jonnekin hetkiseksi pois.
Aikuisten lasten on pärjättävä omillaan vaikka se meihin äiteihin koskee niin kovasti.
Ja lasten mieli muuttuu kummasti kun tulee omia lapsia!
Jaksamista sinulle!
Kun lapsi on aikuinen, (siis on täysi ikäinen on oma talous on oma koti ja elämä jossa työ ystäviä ja harrastuksia,) suhde omaan vanhempaa pitäisi myös kasvaa.
Jatkuva iholle menevä arvostelu...
Kahden eri ikäpolven välinen suhde / ystävyys pitäisi olla jatkumo lapsi - vanhempi suhteelle.
Kun lapset ovat aikuisia, he ovat vanhempansa henkilö historia. Elämään kuuluu montaa eri sukupolvea ja heidän välinen vuorovaikutus. Sitä et näköjää edes tajua "itsenäinen äiti". No elämä opettaa jollei muuta niin hiljaa liikkumaan.
on kaksi lasta. Perheen kanssa olen tekemisissä säännöllisesti, lapsenlapset ovat pelimerkkeinä.
On ihmisiä jotka repivät kärpäsiltä siivet, hämähäkeiltä jalat, eivät tee mielestään mitään pahaa..
Toinen itsenäinen äiti omana näkemyksenään vastailee, että jos/kun narsistista lähimmäisen hyväksikäyttöä tunnistetaan ja havaitaan, silloin on ihmisen oman mielenterveytensä pelastaakseen katkaistava yhteydenpito ja varsinkin emotionaalinen yhteys, siis tunneyhteys tuohon henkilöön. Ei auta olipa tuo läheinen sitten puoliso, isä, äiti, oma lapsi, ystävä tai mitä hyvänsä, narsistiselle persoonalle ei ole syytä antaa itseään "lähteeksi". Hyvin asialliset, suorastaan tylyn niukkasanaiset välit toki ovat mahdollisia säilyttää, jos on tarpeeksi omaa tahdonvoimaa kieltäytyä vedätyksistä ja mistä tahansa manipulaatioyrityksistä. Yleensä "uhrin" tilannetta ei yhtään helpota omasta henkilöhistoriasta kumpuava taipumus läheisriippuvuuteen. Lukekaa äidit Melody Beattien klassikko Irti läheisriippuvuudesta tai uudempia, narsismia ja läheisriippuvuutta käsitteleviä tekstejä.
Ja hyvää Juhannusta kaikille teille lukijoille.