luovuettava, mä en haluisi, mutta kohta en enää jaksa.
Kyseessä on vanha narttukissa, 16 vuotias, syö hyvin eikä ole fyysisiä vaivoja.
Mutta se on puolisokea, ja vissiin dementia.
Ravaa päivät ruokakupin ja vessalaatikon väliä. Naukuu että tuu laittaan ruokaa, vaikka se on juuri syönyt.Sitten kun mä laitan ruokakupin sen eteen, se nuuhkasee ja lähtee meneen vessaan. Pysähtyy kesken matkan hölmön näkösenä, että mihis mä olinkaan menossa. Ja menee takas ruokakupille ja nalkuttaa että rrruuokaaaaah.
Kun se reppana ei enää näe, että siinä on ruokaa, ei kai haistakaan.
Sama rumba koko päivän. Yhtä ravaamista ja nalkuttavaa naukumista.
Sitten vaikka se on menossa vessalaatikolle, se ei muista mitä sinne tehtiin ja vääntää paskat mihin sattuu.
Kyykkää vaan ja pökäle on siinä. Se on tehnyt sen pöydälle, matolle, sohvalle...
Nyt se saamari kusi sohvalle, voi jumankekkeruusi, kusi sohvalle.
Mä rakastan sitä ihan suunnattomasti, ja olin päättänyt että se saa luonnollisen kuoleman, mutta eihän tätä kusi ja paska shouta kestä. Alituinen kusenkatku, ja nyt toi sohva.
Saamari se enäää yöllä nukukkaan, ravaa tota huussi keittiö valiä. Nälkää se ei ole ikinä kärsinyt, ja ruuat on hyviä, seniori kissoille tehtyjä.
Nyt se on ollut kusasunsa jälkeen vartin paikallaan, makaa matolla ja kehrää, voi sun saaplari, kehrää kun rukki.
Sanokaa nyt joku, mitä mä teen, se on laihtunutkin niin, ettei enää ole kun luuta ja nahkaa, mutta jaksaa joskus vielä leikkiä. Tosin sen jälkeen se on ihan tattis, ja simahtaa ihan kun pentukissa, ihan niille sijoilleen.
Kyseessä on vanha narttukissa, 16 vuotias, syö hyvin eikä ole fyysisiä vaivoja.
Mutta se on puolisokea, ja vissiin dementia.
Ravaa päivät ruokakupin ja vessalaatikon väliä. Naukuu että tuu laittaan ruokaa, vaikka se on juuri syönyt.Sitten kun mä laitan ruokakupin sen eteen, se nuuhkasee ja lähtee meneen vessaan. Pysähtyy kesken matkan hölmön näkösenä, että mihis mä olinkaan menossa. Ja menee takas ruokakupille ja nalkuttaa että rrruuokaaaaah.
Kun se reppana ei enää näe, että siinä on ruokaa, ei kai haistakaan.
Sama rumba koko päivän. Yhtä ravaamista ja nalkuttavaa naukumista.
Sitten vaikka se on menossa vessalaatikolle, se ei muista mitä sinne tehtiin ja vääntää paskat mihin sattuu.
Kyykkää vaan ja pökäle on siinä. Se on tehnyt sen pöydälle, matolle, sohvalle...
Nyt se saamari kusi sohvalle, voi jumankekkeruusi, kusi sohvalle.
Mä rakastan sitä ihan suunnattomasti, ja olin päättänyt että se saa luonnollisen kuoleman, mutta eihän tätä kusi ja paska shouta kestä. Alituinen kusenkatku, ja nyt toi sohva.
Saamari se enäää yöllä nukukkaan, ravaa tota huussi keittiö valiä. Nälkää se ei ole ikinä kärsinyt, ja ruuat on hyviä, seniori kissoille tehtyjä.
Nyt se on ollut kusasunsa jälkeen vartin paikallaan, makaa matolla ja kehrää, voi sun saaplari, kehrää kun rukki.
Sanokaa nyt joku, mitä mä teen, se on laihtunutkin niin, ettei enää ole kun luuta ja nahkaa, mutta jaksaa joskus vielä leikkiä. Tosin sen jälkeen se on ihan tattis, ja simahtaa ihan kun pentukissa, ihan niille sijoilleen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä minä päästäisin reppanan pois. Laihtuminen voi kertoa jostain vakavammasta vaivasta.
"Luonnollinen kuolema" ei ole kissaa kohtaan oikein kuin siinä tapauksessa, että se tosiaan vain nukkuu pois ilman ennakko-oireita. Sen sijaan (kipeän) kissan pitäminen hengissä on turhaa kidutusta. Kannattaa siis viedä kissapolo lopetettavaksi. Arvokkaaseen lähtöön auttaminen on nyt parasta, mitä voit ystävällesi antaa, onhan se ilahduttanut sinua jo 16 vuotta.
Kyllä kissa voi dementoitua siinä missä ihminenkin. Monilla ihmisilläkin dementiduttua tulee paskat ja kuset ties minne, kun ei enää muista mitä esim. vessanpöntöllä tehdään. Karua, mutta niin se vaan on. Kissan voi sentään armahtaa ja viedä piikille, harmi kun ihmisiä ei voi vaan sinniteltävä loppuun vaikka minkä sairauksien kanssa, vaikka moni haluaisi jo lähteä...