Abortti... aina olen kyseisen asian hyväksynyt ja nyt on itsellä edessä tämä vaikea valinta. Jos tilanne on se että ehkäisy on pettänyt ja lapsen isä on mies jonka kanssa minulla on pelkästään seksisuhde, mitä pitäisi tehdä? Olen 24 vuotias ja en ole koskaan ollut mikään lapsirakas ihminen enkä haluaisi miehenkään (26v) elämää pilata. Lapsi kuuluisi olla kahden ihmisen rakkauden tulos, mutta tästä suhteesta on rakkaus kaukana. Paljon puhutaan että tehkää lapsia kun vielä pystytte ja minäkin vanhenen päivä päivältä joten on alkanut epäilyttää sittenkin. Ennen tätä raskautta sen kummemmin ajattelematta abortti on aina ollut selkeä ja ainoa vaihtoehto, kun en lapsia ole halunnut. Onko kellään kokemusta samankaltaisesta tilanteesta? Mielellään kuulisin molempia ratkaisuja ja miten on selvinnyt lapsen kanssa tai miten on abortti vaikuttanut elämään? Kadunko loppuelämäni lapsettomana vai itkenkö yöt yksinhuoltajana? Paniikkia, tuskaa ja ahdistusta kun en osaa päättää kumpi paha :(
Päättämätön päättämättömyys
Angelia
21385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
et vielä edes tiedä onko mitään raskauttakaan? Mikä ehkäisy ois pettäny? Jos nyt selviät säikähdyksellä niin eikö kannattas käyttää tuplavarmistuksia tästä lähin jos tollasia lapsen elämän pilaamisia pitää hautoo? Miten jonkun toisen elämä vois mennä pilalle siks että jotain toista ei tapeta?
Olen testin tehnyt ja positiivista tuo näytti.. En mitään saarnoja tänne halua, vaan mielellään muiden kokemuksia kuulisin jotka samassa tilanteessa ovat olleet kiitos
..en ole samassa tilanteessa.
Mutta voiko sinua auttaa vaihtoehtojen miettiminen:
Abortti ei ole sinulle itsestään selvä, ainoa vaihtoehto, joten sitä ei kannata välttämättä tehdä.
Jos annat nyt raskauden jatkua niin sinulle jää vielä kaksi vaihtoehtoa:
- pidät lapsen ja alat äidiksi. Ehkä sinusta tulee odotuksen aikana esiin äidillinen puoli
- annat lapsen adoptioon ja lapsi saa uuden perheen. Sinä olet saanut koko raskauden miettiä mikä on sinulla sopivin vaihtoehto ja tässä vaihtoehdossa sinun ei tarvitse alkaa äidiksi ja lapsi saa pitää alkaneen elämänsä.
Ota vastaan Sinulle tarjolla oleva ja itse asiassa jo saamasi hyvä.
Lapsi tuo onnen ja elämän tullessaan. Tästä on kaikilla vanhemmilla kokemus. Ei kukaan jälkeenpäin luovu lapsestaan. Lapsi on parasta mitä ihmiselle tässä maailmassa tapahtuu.
Aika harva meistä on tekemällä tehty, olemme onnenkantamoisia, mutta on tänne kaikki mahtuneet ja vielä on tilaa.
Pakko sanoo, et väärässä olet, kun sanot, et lapsi tuo onnen ja elämän tai et se ois parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Ei se vaan mee niin, kaikki ei ajattele samalla tavalla
Pakoistasi en tiedä, mutta elämänkokemusta tai -näkemystä ei sinulla valitettavasti ole.
Elämä ja oikein tekeminen on aina, joka kerta parempi kuin vääryys ja kuolema.
nyky aikaan käännettynä tee lapsi 3v välein voit loisia kotona ja rahaa tulee ja vielä enemmän kun mies heivataan pellolle.
siis kukaan ei jälkeen päin luovu lapsestaan.
lapsi tuo rahaa.
lapset on parasta elämässä.
montako lasta on lastenkodissa? moniko otetaan huostaan? moniko lapsi käy terapiassa? moniko vanhempi on väsynyt ja masentunut? moniko lapsi perhe elää köyhyys rajalla?
Jep jep..rahaa,iloa ja onnellisuutta.
"montako lasta on lastenkodissa? moniko otetaan huostaan? moniko lapsi käy terapiassa? moniko vanhempi on väsynyt ja masentunut? moniko lapsi perhe elää köyhyys rajalla? "
Ja kuinka suurelle osaa käy paljon paremmin??
Suurimmalle osalle perheistä käy ihan hyvin. Se että lapsesta joutuisi joissakin tapauksissa huolehtimaan viranomainen tai vapaaehtoinen, ei muuta lapsen tuomaa onnea ja rikkautta miksikään muuksi. Lastenkodistakin tullaan elämään usein ihan onnistuneella tavalla.
ei kukaan ole kieltänytkään ja väittänyt,että kaikille käy näin.jotkut kun eivät halua hyväksyä näitä totuuksia ja puhutaan yleistäen onnesta ja autuudesta.
hyväksymättömyydestä, vaan siitä että _yleisesti_ elämä on ainakin sen verran onnellista ja autuasta, että ihminen on kuitenkin mieluummin elossa.
mistään mustamaalaamisesta ollut kyse! Siinähän vain yritettiin oikaista sinun suorat valheesi.
Sinä valehtelit, että lapsi tuo onnen tullessaan ja siitä muka on kaikilla vanhemmilla kokemus. Valehtelit myös että kukaan ei lapsestaan jälkeenpäin luovu. Ja valehtelit että lapsi on parasta mitä ihmiselle tapahtuu.
Miten se muka olisi mustamaalausta, että oikaisee valheet ja kertoo valitettavia totuuksia? Miksi sinä et kestä sitä, että sinun ei anneta korjaamatta valehdella mitä tahansa? Miksi syyttelet mustamaalauksesta itseäsi rehellisempiä ihmisiä?
Valehtelu on ruma tapa. Yritä opetella pois siitä.
Saanko kysyä, että miten yrititte välttää raskauden?
kondomia olemme aina käyttäneet, ja hyvin on toiminut tähän asti, pillerit kun minulle ei sovi.. rikkoutui luultavimmin minun koruni ja hieman innostuneiden ihmisten varomattomuuden takia ja huomattiin vasta jälkeenpäin.. tuntuu vaan kovin itsekkäältä jos päätän lapsen pitää, jostain syystä.. en ole miehelle vielä tosiaan kertonut tästä, kun ei löydy sanoja järkytykseltä.. tästäkin olisi mukava kuulla kokemuksia, miten kertoa miehelle, ja onko ollut kauheita reaktioita, pelkään että jään todellakin yksin ja mies juoksee lujaa karkuun. olen kyllä aika varma että hänkin saattaapi vähän aavistella tätä kun itse huomasi rikkoutuneen ehkäisyvälineen >< Tässäpä sitä sitten mietitään.. adoptio on kyllä poissuljettu, jos lapsen päätän pitää niin tuskin siitä luopua pystyisin, vaikka ei toivottu onkin.. nopeasti pitäisi päätös tehdä ja pää on aivan täynnä kaikkia tämän aborttiosion tekstejä, monta tuntia lukenut ja ei sitä kuitenkaan tiedä vieläkään vaikka sydän onkin hieman pehmentynyt ja muutamat itkut itketty :(
6 vuotta nuorempi samassa tilanteessa kun tein elämäni parhaan päätöksen ja annoin lapseni jatkaa elämää. Hyvin olen pärjännyt, useita vuosia yksinhuoltajanakin.
Miksi sinä miestä mietit, eihän hän ole sinulle edes kovinkaan tärkeä, tai sen kuvan sain. Usein kuitenkin miehet tottuvat lapsiajatukseen raskauden kuluessa ja ovat naiselle lopulta ikikiitollisia, ettei nämä suostuneet aborttiin! Hän voi hyvinkin kiinnostua vielä lapsen elämään osallistumisesta. Etkä sinä voi miehen elämää pilata, eihän sinun tarvitse vaatia häneltä mitään. Minä kerroin aikanaan miehelle, että hänestä tulee jonkun biologinen isä, ja lopusta hän saa päättää itse.
Lapsellesi, joka jo elää elämäänsä kohdussasi, sinä olet nyt elintärkeä. Eikö tuntuisi itsekkäältä riistää hänen henkeään?
On aivan luonnollista, että kun huomaa lapsen syntyneen kohtuun, tulee uudelleen suuntautumisen hetki. Hieman siinä menee aikaa ajatella elämää uudelle uralle, mutta sen ovat useimmat kokeneet.
Ajatukset selviävät ja elämä järjestyy. Älä huolehdi, älä ole levoton. Sinulla on kaikki syyt levollisuuteen. Olethan lapsen äiti.
Onnea ja kaikkea hyvää.
levollinen, jos joku olisi synnyttänyt lapsen minun kohtuuni.
Todellakin: luonnollinen tenkkapoo tuon kirjoittajalla.
Olen 28-vuotias, alle vuosi sitten eronnut kahden lapsen (lapset 2 ja 3v.) äiti..... Avioero ei ole vielä edes selvä, ja nyt sitten minulla ja uudella miesystävälläni petti ehkäisy ja raskaustesti näytti positiivista.. Olen hirveän ristiriitaisessa tilanteessa, sillä en ole varma olenko valmis perustamaan tämän uuden kanssa perhettä -ainakaan vielä.... Kaikki on niin sekavaa ja ajatukset vaihtelevat päivittäin... Minulla on ultra torstaina ja oikestaan toivon ettei siellä näkyisi mitään (silloin viikkoja 8 4) ja ettei minun tarvitsisi tehdä raskasta päätöstä keskeyttämisestä. Kävin varhaisultrassa viikoilla 6 3 ja silloin ei vielä sikiökaikua näkynyt, ja siksi tämä uusi ultra varmistukseksi ettei kyseessä ole tuulimunaraskaus.
Toisaalta olen aina ollut aborttia vastaan, mutta enää en tiedä. Mitä jos tämäkin suhde päättyy niin kuin aiempi, ja silloin olisin useamman lapsen yksinhuoltaja ja itsestä ajatus olla yksinhuoltajana kahden eri isän lapsille ei kuulosta lainkaan houkuttelevalta! Uutta suhdetta takana kuitenkin vain alle puoli vuotta, joten arki ei ole vielä käynyt tässä suhteessa... Kuitenkin ratkaisut olisi tehtävä pian.... Mutta kuinka sanoa toiselle ettei ole vielä valmis uuteen lapseen kun toinen on niin innoissaan???? Viimeksi kärsin pahasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ja se oli osasyynä avioerooni. Olisipa elämä joskus helppoa!
Siis toinen on tosi vaikeassa tilanteessa! On avioero kesken, uusi suhde vielä epävarmalla pohjalla, kaksi pientä lasta ja edellinen suhde päättynyt synnytyksen jälkeisen masennuksen takia. ja sinä sitten haukut toista kitisijäksi ja väität että kaikki on hyvin! Eikö tuossa muka sun mielestä YHTÄÄN MITÄÄN perustetta sille ole, että kokee tilanteensa raskaaksi??? Eikö sulla ole minkäänlaista myötäelämisen kykyä??
tapahtuu aika yleisestikin monille nykyaikana. Silti osataan arvostaa edes sitä mitä on/saa. Kuten lapsia ja sitä nykyistä suhdetta. Monilla on asiat vielä paljon huonomminkin.