Mieheni nimi on Mikael, ja hän on päättänyt, että jos saamme tytön, niin vähintäänkin tytön toiseksi nimeksi tulee Mikaela. Pojalle hän haluaisi toiseksi nimekseen oman et- taikka toisen nimensä, koska niin on tavattu tehdä heidän suvussaan. Minä taas en halua laittaa lapseni nimeksi nimeä, joka on jollakin tuntemallani henkilöllä. Minä haluaisin mahdollisimman harvinaiset nimet lapsilleni. Jos laitan lapseni nimeksi Mikaela, tuo se minulle tuntemani henkilön nimeltä Mikaela mieleen. Tästä on kinasteltu jo pitkän aikaa... Onneksi nimen päättämisellä ei ole vielä kauhea kiire.
Äidillä ja isällä erilainen nimimaku
19+9
9227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meilläkin kulkee nimet suvussa henkilöltä toiselle ja ainakin minusta tuntuisi kauhealta, jollen saisi antaa isomummuni nimeä tyttärelleni kun se aika koittaa. Toisaalta ymmärrän kyllä sinunkin kantasi, mutta eikö riita kannattaisi pistää puoliksi siten, että sinä päättäisit lapsillenne oikein harvinaiset ensimmäiset ja/tai kutsumanimet, ja miehesi saisi sitten päättää lapsillenne toiset ja kolmannet nimet?
ihan ok että toiset/kolmannet nimet ovat samat/samantyyppiset kuin lähipiirissä,mutta kutsumanimet ovat minun mielestäni oltava erilaiset,eli ei esim. Miika ja Miikka.
Minusta Mikaela olisi ihan veikeä toinen/kolmas nimi tyttärellenne.
Mahtaiskos iskä suostua kompromissiin. Siis että ehdottaisi hänelle Mikael/Mikaela nimestä lempinimiversiota viralliseksi ekaksi nimeksi. Itse jos hän tahtoo, voi hyvin käyttää pitempää versiota. Minunkin isäni käytti minusta pitempää epävirallista -juska versiota aika vakituisesti.
Esim näin Mio Isak Mikael tai Mea Ilona Mikaela.
Mai
Mea
Mia
Mianna
Mila
Milena
Milja
Milka
Mimosa
Minea
Minda
Mindi
Minka
Miitta
Mio
Milo
Milko
Miko
Mike
Miki
Micke
Miska
Mirko
Mitri
Mitro
Ongelma on se, että etunimet olemme jo yhdessä päättäneet, ja kummatkin ovat niihin tyytyväisiä. Olen erittäin nirso nimien suhteen, minulle siis kelpaa vain erittäin harvat nimet. En vain kertakaikkiaan haluaisi lapselle nimeä, jonka tiedän jo jollain tuntemallani henkilöllä olevan. Ja toisaalta, lapsethan saavat isänsä sukunimen, eikö se jo riitä... :( Minulla on kuitenkin aika pitkä lista nimiä, joita olen ehdottanut miehelleni, ja suurinosa niistä hänelle kelpaisikin, mutta kuitenkin hänen on pakko saada se oma etu- tai toinennimensä johonkin koloon mahtumaan. Minun ehdottamani nimiyhdistelmät ovat tietysti omasta mielestäni maailman kauneimmat ja mieheni ehdottamat taas aivan kömpelöitä. :(
Lisäksi olen myös ehdottanut hänelle monia nimiä, jotka ovat muunnoksia hänen toisestanimestään, mutta hän haluaisi nimenomaan sen oman toisennimensä..
Ongelma on se, että elämme nyt 2000-luvulla, enkä halua mitään (esim.) Anteroita ja Janneja lapseni nimeksi.
Jos olette jo päässeet sopimukseen etunimestä, ja sinulla on (?) mahdollisuus valita toinen tai kolmas nimi,
niin jospa se nimi voisi kuitenkin olla Mikael(a)?
Ymmärrän kyllä, että jos tuntemasi Mikaela vaikuttaa sinuun negatiivisesti, niin koko nimi saa sinussa karvat pystyyn. Toisia ja kolmansia nimiä tarvitaan kuitenkin todella harvoin.
Ja mitä esim. Janneen ja Anteroon tulee, niin ne eivät todellakaan ole tänä päivänä kaikkein yleisempiä nimiä.
Et taida haluta yhtä nimeä omasta suvustasikaan?
Joka tapauksessa teidän on päästävä jonkinlaiseen kompromissiin, ja helpoiten se kai käy niin,
että kummatkin tulevat puolitiehen vastaan;)
että meillä on kohta 18v Janne ja meidän kylällä ei ole kuin yksi toinen Janne joka on ehkä n. 16v,eli meillä päin pienelle pojalle olisi harvinainen mutta tavallinen nimi vaihtoehto siinä:):)Isänsä on sitten Antero toiselta nimeltään :):)
No tarkoitin lähinnä, että näitä nimiä on kuitenkin käytetty enemmän viime vuosituhannella. Nimissä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta minä kun satun olemaan tällainen erilaisuutta arvostava, niin kaiken pitää olla niin erilaista ja harvinaista, samoin ja varsinkin lasteni nimien. :D Toivottavasti päästään pian yhteisymmärrykseen...
Oletko ajatellut, että lapsi saattaa arvostaa myös perinteisiä nimiä ja suvun perintöä? Kaikista ei ole hauskaa, että koskaan ei ole missään kaimoja ja aina saa erikoista nimeä selitellä. Eli jos joku osa nimestä olisi ns. helpompi ja tavallisempi ja toinen vaikeampi, niin se voisi olla hyvä kompromissi.
Meillä lapsella on niin hankala sukunimi, että haluttiin ehdottomasti etunimistä sellaiset, että ei tarvitse joka paikassa niitä tavata ja selittää, että miten kirjoitetaan. On kurjaa, jos oma nimi on aina väärin kirjoitettu!
Luulen myös, että jos annat lapsellesi nimen, joka nyt muistuttaa toisesta henkilöstä, se alkaa lapsesi myötä muistuttaa ensisijaisesti hänestä! Ja kyllähän itse tiedät, että nimeä ei ole annettu sen ikävästi muistuttavan ihmisen takia, vaan ihan muista syistä. Se on kyllä joskus niin kummallista, miten mielikuvat nimistä jää vahvoiksi, että jos on vaikka lapsena tavannut jonkun "tyhmän" tietynnimisen, niin nimi on iäksi muka pilattu, vaikka koko tyyppiä ei olisi nähnyt 25 vuoteen...