Tunteeko kaikki ihmiset, vai ainoastaan minä, sellaisen tyhjyyden tunteen narsistin kanssa jutellessa, niin että aivankuin siellä toisessa päässä ei olisi ihmistä vaan fiilis on ehkä kuin jollekin tietokoneohjelmalle juttelisi tai vastaavaa? Ja kun katsoo narsistia silmiin niin on tunne että mikään ei katso takaisin?
Narsisti ja tyhjyys
-empaatti
181428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hyvä avaus!
Tunne on tuttu. Teoria. Toinen peittelee tunteensa niin täysin, että vaikuttaa lähes robotilta (peittää, ihminen kuitenkin). "uhri" on normi-ihmistä tunneälykkäämpi, ja kiinnostuu aukomaan tällaista tunnelukkoista ihmistä(?) :)
Olen samaa mieltä, että narsistilla on ns. "nukensilmät" tunteet eivät näy millään lailla. Tiedän uhden oikean uhrin joka narsistin jäljiltä opetteli peittämään kaikki reaktionsa visusti. Kasvojen ilmeet ym. Tämä lähinnä sen vuoksi, että mikä tahansa reaktio on narsistille lähde, viha, itku, masennus. Loppupelissä narsisti pulauttikin : saisin edes vihareaktion mutta taidan olla yhdentekevä. Eli siinä mielessä reakoimattomuus on ehkä heidän kaltaisiaan kohtaan järkevää. Muuten ystäväni sai sellaisen käsittelyn, että ei voi uskoa ja vielä ihmiseltä joka on ihan arvostetussa ammatissa.. tosin nyt alkaa kulissit romahtamaan. Siinä mielessä en jaksa sääliä persoonallisuushäiriöisiä, niin paljon pahaa aiheuttavat ympärilleen.
Tunnen yhden tällaisen ihmisen...Luokittelisin sen kyllä enemmän psykopaatiksi.
Tai oikeastaan kaksi...
Onkohan niin, että ne joista eniten "puhutaan". on ne kiinnostavimmat ja "rakkaimmat" ihmiset(?)
Mitä tarkoitat? j.o.k.u. ei nyt ymmärrä. :)
Pahoin pelkään että joku on nyt eniten hellittävänä! =)
Silmätikkuna..
Selitystä öiseen ajatukseeni; Olet rehellisyytesi takia joutunut tiettyjen ihmisten hampaisiin. Miksi? Tulee ihan ensimmäiseksi mieleen se että olet onnistunut "horjuttamaan" kyseisten ihmisten omaa käsitystä rehellisyydestä. Jos vituttaa niin vituttaa. Häpeilevät, peittelevät, piiloittelevat, kulissin taakse piiloutujat eivät voi ymmärtää rehellisyyttä, vaikka rummuttavatkin sen puolesta.
Kaksoisajattelua; Olen hyvä enkä näe omaa pahuuttani. Pahuus on toisissa. Takaraivossa takoo kuitenkin että 'joku' on oikeassa!
Hah hah.. Oot kommentteinesi ehdoton ykkönen!
"Inhorealistinen pussipiru" kiittää ja kumartaa. :)
Todella ahdistava ja kamala tunne! Ainakin minuun se jätti pysyvän ahdistuksen tunteen, joka ei koskaan ehkä katoa. Ahdistus nousee, jos en näe ja koe toisen ihmisen katseessa aitoa lämpöä, empatiaa ja kiinnostusta, tai edes jotain joka kertoo minulle minun olevan läsnä ja olemassa tuolle ihmiselle. Luonnehäiriöiselle et ole mitään.., aivan tyhjää ilmaa...kammottava tunne!
Mutta minähän olen aina huomioinut kaikkia, joten en voi olla narzku. ;)
Mutta, ethän sinä olekaan narzissi, kuka sellaista on edes väittänyt? Sinähän olet ihana, rakastava ja empaattinen ihminen ;) paitsi, että ole...
ihan paska
ihana hovi teillä täällä
Tyhjyyden tunne on ihan tavallista persoonallisuushäiriössä.
niissä silmissä ei ole mitään, mutta kovasti ne jotain etsii. sellainen olo tulee muutaman ihmisen kohdalla, ja ensimmäinen kokemus jätti pitkäaikaiset traumat. olin aika nuori eikä mulla ollut hajua narsismista tai persoonallisuushäiriöistä yleensäkään (psykopaatti on psykopaatti, masentunut on masentunut, ja normaali on normaali, niin mustaharmaavalkoisesti ajattelin), ja seurustelin muutaman viikon itseäni vähän nuoremman pojan kanssa. olin seitsemäntoista, ja se kuusitoista, mikä mietityttää mua voiko niin nuori olla narsisti. ihana, hurmaava, rakastava ihminen, enkä mä nähnyt siinä sitten niin mitään vikaa. nariseva ääni ja räkänokka keskellä aknea, ja mun silmissä se oli maailman komein äijä. no, sen silmät oli tyhjät.
tykkäsi kaikesta mistä mäkin, oli tehnyt just samat asiat elämässään kuin minä, jos mä en pitänyt jostain ihmisestä, ei pitänyt sekään. sitten yhdessä päivässä persoonallisuus muuttui täysin, ja mä aloin kyseenalaistamaan oliko se persoonan olemattomuus normaalia kasvua vai jotain muuta. näin tämän ihmisen vähä aika sitten ekaa kertaa vuosien päästä, ja niin tyhjältä ei ole tuntunut kenenkään kanssa, vaikka silmiin en uskaltanut katsoakaan.
tyhjyydentunteen lisäksi koen lämpöä, ymmärtämistä, sielunsiskoutta erään ihmisen kanssa. siskoni näkee tässä ihmisessä epävarmuuden ja pinnallisuuden, ja valehtelijan seurassa tästä tulee valehtelija, sinkun seurassa on sinkku, varatun seurassa varattu (tai jos kokee voivansa vaikuttaa, tekee kaikkensa sabotoidakseen toisen suhdetta). uhreja on monia. erittäin altis kopioimaan puhetyylejä. on järkyttävä katsoa, miten tämän ihmisen persoona vaihtuu seuran mukana, ja miten niin moni ihannoi ja seuraa tätä ihmistä. mehiläiskuningatar ja kuhnurit, jotka tekee kaiken työn, ja kuningatar ottaa hyödyn irti.
tyhjyydentunne on hämmentävä ja pelottava, mutta selkeä varoitusmerkki, ettei nyt ole tekemisissä ihan normaalin ihmisen kanssa. sielunsiskous on vaaleanpunaista hattaraa, luottamusta, avoimuutta, ja tällaista ihmistä on valmis puolustamaan viimeiseen asti. sitä vaan pitää itseään outona, kun jokaisen pidemmän tapaamisen jälkeen on imetty kuiviin.
kyllä on tuttu tunne itsellekin.. se on jotakin niin kauheaa, että..ei osaa sanoin kuvata. Tyhjyys ulottuu ihan sieluun asti. Tuntuu kuin kaikki olisi suorittamista, kuin robotin kanssa..
Laitoin spotyfive:sta musiikkia soimaan ja pyysin narskua tanssimaan kanssani olohuoneen lattialle.Katsoin hänen silmiinsä tanssiessa,ne olivat aivan tyhjät, niissä ei ollut muuta kuin tyhjyys.Silmien mykkä tuijotus yhdistyy myöskin koko vartaloon, joka on jäykkä ja tunteeton,toisen liikkeisiin myötäilemätön,ihan kuin tyhjän pahvilaatikon kanssa olisi tanssinut..ei mitään tunnetta koko miehessä.
Jos hän yritti viedä?
Eihän narskut katso etes silmiin,katsoo nokkavartta pitkin." Tyhjän pahvilaatikon kanssa olisi tanssinut" (hyvä vertaus) hah,haa......Narsuhan on tyhjä kolkko kuori.