Vanha kohta 7 vuotias marsuherrani on muuttunut hitaasti luisevammaksi, etenkin peräpään luut tuntuvat, myös selkärangan nikamat tuntuvat kun silittää. Syö kuitenkin kuten ennenkin ja touhuaa pirteänä. Ollaan vahdittu ruokavaliota nyt tarkasti ja herran pitäisi saada monipuolista ja terveellista ravintoa.
Pari pientä pattia tuntuu kyljissä, mutta ovat kiinni ainoastaan ihossa, en usko että ne ovat syypää laihtumiseen. Nenäverenvuotoa on ollut muutaman kerran, mutta vain pari tippaa on tullut kerralla. Eläinlääkärille soiton jälkeen saimme arvion siitä, että marsullamme on luultavimmin jossain nenässä tai sen lähistöllä kasvain, joka aiheuttaa nämä oireet (etenkin tuon verenvuodon), paljon ei kuulemma ole tehtävissä eikä lääkäri katsonut käyntiämme tarpeelliseksi. Mitä sanotte, vienkö toiseen lääkäriin ja tutkitutan? Mitä jos kasvain löytyy? Kannattaako näin vanhaa marsua leikata(mikäli mahdollista), onhan leikkauksessa omat isotkin riskinsä. Mitä painoa nostavia ruokia kannattaa syöttää? Siemensekoitusta olen nyt antanut, muttei tunnu tepsivän, vaikka marsu sitä syökin innoissaan. Raskasta katsella kun rakas marsuni alkaa nyt jo näyttääkin laihalta. Voiko laihtuminen liittyä jotenkin ikään? Mietimme sitä, voisiko olla niin, ettei vanhan marsun elimistö enää pysty hyödyntämään kaikkea ravinnosta saamaansa? Kiitos jos joku osaa neuvoa. :)
Pari pientä pattia tuntuu kyljissä, mutta ovat kiinni ainoastaan ihossa, en usko että ne ovat syypää laihtumiseen. Nenäverenvuotoa on ollut muutaman kerran, mutta vain pari tippaa on tullut kerralla. Eläinlääkärille soiton jälkeen saimme arvion siitä, että marsullamme on luultavimmin jossain nenässä tai sen lähistöllä kasvain, joka aiheuttaa nämä oireet (etenkin tuon verenvuodon), paljon ei kuulemma ole tehtävissä eikä lääkäri katsonut käyntiämme tarpeelliseksi. Mitä sanotte, vienkö toiseen lääkäriin ja tutkitutan? Mitä jos kasvain löytyy? Kannattaako näin vanhaa marsua leikata(mikäli mahdollista), onhan leikkauksessa omat isotkin riskinsä. Mitä painoa nostavia ruokia kannattaa syöttää? Siemensekoitusta olen nyt antanut, muttei tunnu tepsivän, vaikka marsu sitä syökin innoissaan. Raskasta katsella kun rakas marsuni alkaa nyt jo näyttääkin laihalta. Voiko laihtuminen liittyä jotenkin ikään? Mietimme sitä, voisiko olla niin, ettei vanhan marsun elimistö enää pysty hyödyntämään kaikkea ravinnosta saamaansa? Kiitos jos joku osaa neuvoa. :)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Noin vanhaa marsua ei kannata viedä leikkaukseen, se todennäköisesti vain jäisi sille tielle. Kannattaa tuon ikäisen kanssa vain nauttia siitä jäljelläolevasta ajasta niin kauan kun marsu itse ei kärsi.
Siemenseokset ovat huonoimpia massankerääjiä, ne vain keräävät läskiä marsuun ja näinollen aikaistavat kuolemaa ja aiheuttavat rasvapatteja (joita oletettavasti ne patit marsussasi ovat). Vanhan marsun elimistö ei todellakaan pysty hyödyntämään ruoan kaikkia osia yhtä ehokkaasti kuin nuoren, joten ruuan pitää olla senmukaan sitten parempaa ja sitä joutuu tarjoamaan enemmän. Parasta ruokaa vanhalle marsulle on hyvin proteiini- ja kuiturikas, laadukas pelletti. Esimerkkeinä Altromin ja Oxbow kasvatus ja elatus. Elatuskin on jo melko tuhtia ihan perus täysi-ikäiselle lemmikkimarsulle, joten se voi teilläkin riittää. Jos tuntuu ettei auta, voi hankkia kasvatuspellettiä. Altrominin ja Oxbown väliltä voit alita ihan maistuvuuden mukaan, molemmat ovat laadukkaita pellettejä joiden ainoa ero keskenään on se että Altromin on viljapohjainen, Oxbow heinäpohjainen.
Noita altromin pellettjä syötetäänkin nyt kun niitä netissä on niin suositeltu. (Anteeksi, unohdin tämän mainita kokonaan edellisessä viestissäni!) Ainakin kaveri näyttää niistä pitävän kovasti, toivottavasti painokin nousisi edes hieman. : ) Osaattko sanoa onko tuoreruuista joitakin mitä kannattaisi erityisesti suosia?
Kiitos vastauksesta. : )
Ei ole mitään sellaisia erityisiä tuoreita vanhoille marsuille, vaan ihan yleisestikin kannattaa suosia tuoreruuissa vitamiinipitoisia tuoreita, eli esim. kaikkia juureksia; punajuuri, lanttu jne. Hedelmät (omena, viinirypäle jne) on hyvä jättää vähemmälle korkean sokeripitoisuutensa takia. Myös selleri, porkkana, persilja, paprika ovat todella hyviä tuoreita annettavaksi. Näin kesällä voikukkaa kannattaa yrittää syöttää lähes joka päivä (paljon c-vitamiinia) muun ulkoa noukitun heinän lisäksi.
Mitä Altrominia se on, pet, kasvatus vai elatus? Kannattaa hankkia kasvatusta tai elatusta jos tuntuu että marsu menettää massaa. Liikunnan puute myös kuihduttaa marsua kun siltä häviävät lihakset, lisäämällä liikuntaa ja erilaisia virikkeitä (myös kiipeäminen luiskaa tmv ylös alas vahvistaa) marsu pysyy hyvässä kunnossa lihaksistoltaan ja myös virkeänä.
Tarkistin sen Altrominin ja elatustahan se oli kuten muistelinkin. Liikunnasta tuskin on puutetta, saa näet juosta vapaana sellaiset 4-6 tuntia päivässä ja kaiken laisia aktivointi leluja riittää puuhapalloista tunneleihin, yksi luiskakin on (ei tosin käytä sitä juuri koskaan.)
Onneksi voikukkaa on nyt paljon, keräilen sitä sitten enemmänkin. Kannattaako nyt kesälläkin antaa C vitamiinijauhetta? Luulisin kyllä että saa kaiken tarpeellisen jo ravinnosta.
Kiitos vastauksestasi. : )
Ulkotuoreesta saa hyvin jo c:tä, jos marsu saa sitä joka päivä. Tässä marsufoorumilla käydystä keskustelusta pari lainausta:
-Onko kellään tietoa miten paljon tuoretta heinää pitäisi syöttää jotta tulee päivän C.t täyteen?
-Tässä dokumentissa http://www.oecd.org/dataoecd/22/23/41825904.doc mainitaan tuoreheinän tyypilliseksi c-vitamiinipitoisuudeksi 500mg/kg (Iso-Britanniassa). Toki se sitten varmaan vaihtelee lajikkeen ja maaperän mukaan hieman?
-Eli tuon perusteella 40 grammaa tuoreheinää riittäisi tyydyttämään marsun koko C-vitamiinin tarpeen. Eli aika huoleti voi jättää C-vitamiinilisän kesällä pois, jos joka päivä ulkotuoreita marsuille keräilee.
-Ja voikukassa on ceetä 30-50mg per 100g. Mielestäni voi ihan huolettä jättää kesällä c-lisän pois, jos marsut saavat runsaahkon annoksen ulkovihreää.
Jos tuntuu että marsut eivät saa tarpeeksi ulkotuoretta niin kannattaa varmuuden vuoksi antaa kerran-pari viikossa se c-vitamiini ihan purkista, tai syöttää keltaista paprikaa kaiken lisäksi joka aamu pienet palat.
Mulla on sellanen ongelma, että 4.5 5.vuotta täyttäneellä marsulla jo jonkun aikaa tullut vähintään kerran viikossa verta nenästä. Olen pyyhkinyt verta lämpimällä vedellä kostutetulla pyyhkeellä. Osaatteko neuvoa ? Olen huolissani marsusta, koska se on vain 5.v . Mitään patteja ei tunnu, ja muutenkin on ihan terve marsupoika. Ruokahalu on vielä tallella.
Kannattaa viedä samantien eläinlääkärille!
Meillä on sellainen ongelma että mun 4v marsu, joka oli ennen hirveä pullero, on menettänyt puolet painostaan noin vain. Liikuntaa ei ole lisätty, eikä ruoan syöntiäkään se ole vähentänyt. Eläinlääkäri ei osannut sanoa mitään, mutta menemme pian uudestaan toiselle eläinlääkärille, toivottavasti syy löytyy pian :)
Hmm. Minulla ei ole mitään tietoa, paljonko eläinlääkäri maksaa. Paljonko suunnilleen ? Osaako kukaan sanoa. Olen ajatellutkin että voisi soittaa tässä piakkoin eläinlääkäriin, ainakin aluksi kysyä heidän mielipidettään.. Ja onko heillä neuvoja.
Hinnat vaihtelevat.Täällä pk-seudulla normaali terveystarkastus ilman labroja yms. tutkimuksia maksaa n.60e.Jos tulee jotain perustutkimuksia hinta kipuaa helposti sataan euroon ja ylikin. Eli aika kallista on. Kannattaa aikaa tilatessa kysyä hintoja.Antavat ainakin arvion puhelimassa.
Verenvuoto nenästä viittaa johonkin sisäiseen vammaan tai sairauteen.Yli viisivuotiaissa alkaa jo esiintyä melko paljon esim.syöpää. Kannattaa joka tapauksessa käyttää marsu hyvällä pieneläimiin erikoistuneella lääkärillä.Kaikkien ell tietotaso ei ole kovin kehuttava marsujen hoidossa...
Minullakin on alkanut vanhan kaverini saattohoito, kyseessä 6,5 vuotias satiinimarsu(satiinimarsuilla on alempi eliniän odote kuin muilla marsuilla), oli jo kuukausi sitten heikkona, mutta lähti siitä käyntiin vielä ja alkoi kulkea öisin ympäri huushollia;) Nyt ei syö, vaan kyyhöttää paikallaan, voi olla marsuhalvauskin, tai sitten ihan vain vanhuus. Ruokin sitä ruiskulla seoksella johon laitan veteen runsaasti c-vitamiinia ja liotan pellettejä. Tuskin tuo tuosta enää elolle kääntyy, muttei kuole ainakaan janoon. Toivottavasti nukahtaisi pois rauhallisesti. Eläinlääkäriin en viitsi viedä, kun ei sekään mikään herrkukokemus marsulle ole kun työnnetään laatikkoon ja kärrätään eläinlääkärille jne. Harmittaa kun ei omista ilma-asetta niin voisin tehdä uskolliselle toverille viimeisen palveluksen, mutta jotenkin tässä vielä toivonkipinä elää.
Tiedäthän,että satiinimarsulla voi olla erittäin kivulias luustosairaus,OD.Siksi kaikki satiinimarsut tulisi käytää puolen vuoden välein röntgenissä,jotta sairaus todettaisiin ajoissa,eikä eläin kituisi turhaan.Parannuskeinoa ei nimittäin ole.Ja tuskat ovat hirveät.
En nyt voi tietää,mikä sairaus marsullasi on.Joka tapauksessa olisit mielestäni sille velkaa sen viimeisen palveluksen.Vie se eläinlääkärille,joka tarvittaessa lopettaa sen tuskat.Jos todella olet sen ystävä tee se.
No enpä tiennyt luustosairaudesta. Epäilen kyllä luustosairautta, koska se lopetti syömisen jokunen aika sitten. Nyt se näyttäisi kuolevan rauhallisesti, kuolemahan on aina tuskallinen, mutta nyt on suorana makuullaan ja vaikutttaa vaipuneen uneen josta välillä heräilee tahattomiin päänliikkeisiin. Olen edelleenkin sitä mieltä että on suurempaa marsun rääkkäystä tunkea se laatikkoon tai kuljettaa sitä sylissä bussissa tms, ja kiikuttaa eläinlääkäriin. Luuletteko ettei marsu ole kauhuissaan kun sitä se sullotaan säkkiin tai viedään yhtääkkiä ulos ihan outoon ympäristöön? Jos marsuni saisi valita, se varmaajn valitsisi kuolinpaikakseen lajitoveriensa viereen (se on vapaana ja makaa tyttömarsujen aitauksen vieressä) tutussa paikassa kuin shokkikärräystä viimeisillä hetkillä eläinlääkäriin.
Itse ainakin valitsisin kuolinpaikakseni tuhat kertaa mielummin oman kodin, kuin jossain hiivatin sairaalassa tai ambulanssissa kuolemisen, vaikka sairaalassa minulle työnnettäisiin morfiinia.
Minä lopetan sen mielummin vaikka vasaraniskulla päähän, kuin alan sitä rääkkäämään enempää ja kärräämään eläinlääkäriin. Mutta kuten mainitsin nythän se tuntuu "nukkuvan" pois ja luulen että iltaan mennessä on jo kuollut.
Mulla on muuten ollut yli 20 vuotta marsuja ja edellinen rusettimarsu eli lähes 9 vuotiaaksi, joten jotain tässä varmaan on oikeinkin tehty, vaikken tiennyt tuosta luustosairaudesta;) Nyt jää vanhan toverin jälkeen kaksi kimulia jäljelle (rusetteja)
Tuosta kuolema-asiasta voi miettiä vaikka seuraavalla vertauksella: kuolisitko itse mielummin:A)Niin että sinut revästäisiin kotoa tungettaisiin arkuun ja tapettasiin teloituspöydällä (kysessähän on eläinlääkärin tapauksessa sama asia mitä ihmisille tehdään esim.Yhdysvalloissa teloitettaessa) vaiko B) luotiin kotona? Onko tapauksessa A) kyseessä armeliaisuudesta vaiko henkiin jääneitten mielihalujen ja "omantunnon" lepyttämisestä?
No niin vanha toverini nukkui pois. Olen täysin varma että hän teki sen mielummin omassa tutussa elinymäristössään, kuin kärrättynä elänlääkärin lopetuspöydälle.
Omista marsuistani kaikki ovat kuolleet syliini eläinlääkärissä. Kun elämä ei ole enää elämisen arvoista, niin velvollisuutemme on antaa ystävällemme nopea loppu, ei katsoa ja toivoa että kaveri kuolee itsekseen (mahdollisesti kuolema kestää turhan kauan ja sen ajan se voi viettää varsin/äärimmäisen tuskaisena).
Marsut peittävät sairautensa erittäin hyvin joten niiden "rauhallisuus" ei tarkoita että ne eivät kärsisi kovasti. Kun otamme eläimen elämäämme, otamme myös sen kauhean raskaan velvollisuuden, että kun ystävän elämä on loppusuoralla niin me myös hoidamme myös tämän viimeisen palveluksen mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Piikki toimii nopeasti ja sen vaikutuksen ajan saa omistaja viettää yleensä yksin toimenpidehuoneessa (itse itken joka kerta vaikka olenkin aikuinen, mutta ainakin tiedän että ei tarvitse katua mitään. Olen hoitanut eläimen elämän alusta loppuun niin hyvin kuin vain olen voinut). Ystävä nukahtaa syliin ja kun eläinlääkäri palaa, hän vielä varmistaa lyökö sydän enää. Viimeistään silloin kysytään miten haluaa sen ruumiin käsiteltävän, itse olen aina halunnut jättää sen tuhkattavaksi muiden lemmikkien kanssa.
Jos ei ole hätätilanne niin kannattaa varata aika viimeiseksi, ainakin itselleni on hyvin vaikeaa odotella odotushuoneessa tietäen lopputuloksen. Jopa ajan tilaaminen on ollut vaikeaa koska olen purskahtanut itkuun kesken kaiken...
Elämän loppu on kauhean raskasta aikaa omistajille, mutta eläinten aikanaan antama ilo on sen arvoista. Kunhan pidätte kaverinne niin hyvin että ei tarvitse katua mitään jälkeenpäin.
Jaksamista kaikille joilla on nämä ikävät ajat käsillä.
Otan osaa suruusi vanhan toverin omistaja.
.Hyvä ,että marsun tuskat loppuivat.Onneksi sinulle jäi vielä pikku ystäviä kotiin.
Kiitos edelliselle kirjoittajalle..Kuvailet järjellä ja tunteella herkästi ja kauniisti eläimen omistajan raskainta mutta niin tärkeää velvollisuutta .Miten monet kerrat olen ollut siellä itsekin,eläinlääkärissä ystävän kanssa,sillä viimeisellä matkalla...
Meilläkin kaikki eläimet on viety lopetettavaksi,kun se aika on koittanut.En kerta kaikkiaan ole voinut sivusta seurata eläimen tuskallista hiipumista.Marsut ovat meillä matkanneet mukavissa ,heinällä vuoratuissa kuljetuskopeissa,missä ne ovat tottuneet mm.mökkimatkat yms.kulkemaan.Eivät ole pelänneet,korkeintaan hieman ihmetelleet.
Kirjoitanpas mäkin sanasen lopettamisest.Ihanteellisint varmaan olis et kaikki delais ilman kipuu ja nopeest.Näin ei homma yleensä skulaa.Siks elukan omistajan on huolehdittava et sen hoidokki ei joudu kituu.Tänhän sanoo jo eläinsuojelulakikin.
Kaikist paras olis et se elukka lopetettais himas.No,meil kaikil ei oo aseita mil vois ampuu.Elukkatohtori vois tulla himaan lopettaa sen kituvan otuksen.Tää ois kai ihanne.Otus sais olla tutus paikas eikä tarttis roudata mihinkään.
No,se oi onnaa kaikis paikois.
Siks usein ainoo siedettäva mahis on hilata se kituva elukka lekurille.Mä teen sen koska mun frendien ei tartte kärsii yhtään enempää silloin kun toivoo ei oo.Sääliks käy niitä elukoita,joiden annetaan delata "rauhassa" himassa.