Tuossa yhdessä aikaisemmassa ketjussa oli puheena riparien ja protu-leirien leikit.
Olen aina ihmetellyt, että mitä siinä Protun-leikiksi profiloituneessa Pusupainissa oikein tehdään.
Ei sillä että olisin itse menossa protulle, ihan vaan silkasta mielenkiinnosta kysyn.
Olen aina ihmetellyt, että mitä siinä Protun-leikiksi profiloituneessa Pusupainissa oikein tehdään.
Ei sillä että olisin itse menossa protulle, ihan vaan silkasta mielenkiinnosta kysyn.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikö kukaan tosiaan halua kertoa, olen miettinyt ihan samaa.
Minä otin poikaystävän mukaan riparille ja hän asui asuntoautossa sen viikon ja minä olin yöt siellä.
Kerroin yksityiskohtaisesti Pusupainista asianmukaisessa ketjussa, mutta viesti poistettiin mystisesti. Kerrataanpa siis.
Pusupainissa leikkijät asettuvat istumaan rinkiin patjojen päälle. Yksi leikkijöistä menee keskelle istumaan ja hän sanoo kaksi nimeä, esimerkiksi "Jaakko" ja "Sari". Sari syöksähtää keskimmäisen kimppuun yrittäen pussata hänen poskeaan. Jaakko taklaa Sarin sivulta yrittäen pussata Sarin poskea. Rytäkässä keskimmäinen kaatuu kyljelleen, mutta hän ei tee yhtään mitään. Sari varjelee poskeaan pussaamiselta yrittäen räpiköidä irti Jaakon otteesta pussatakseen itse keskimmäisen poskea. Hän pääseekin irti ja syöksähtää kohti keskimmäistä, mutta epätoivoisessa yrityksessään lyö puolustamisen laimin ja Jaakko onnistuu pussaamaan hänen poskeaan. Nyt Jaakosta tulee uusi keskimmäinen. Leikki on hikinen ja hauska. Välillä pidetään taukoa sikinsokin maaten ja nauraen.
Kuvaus oli erinomainen. :) Usein tosin mukana on vielä sellainen haastavuutta lisäävä tekijä, että nimien sijasta keskellä istuja sanoo kaksi numeroa. Jokaiselle on aluksi jaettu oma numero, joten siinä pitäisi sitten nopeasti tajuta, että nyt on painivuorossa. Ajatuksena on myös, että näin keskellä istuja ei pääsisi valitsemaan, ketkä keskenään painivat, vaan kun valinta on sattumanvarainen, se on myös tasapuolinen.
Leikin nimestä vielä sen verran, että Belgiassa sitä leikitään nimellä raiskausleikki, mutta kun Protun delegaatio toi sen kyseisestä maasta Suomeen, he totesivat, että nimestä tulee ihan vääriä assosiaatioita kun kyseessä on kuitenkin toiminnallinen läheisyysleikki, jossa ketään ei pakoteta mihinkään. Niinpä se nimettiin - huomattavasti alkuperäistä osuvammin - pusupainiksi.
Numerot oppii muistamaan ennen pitkää. Sen sijaan voisi käyttää pelikortteja: keskimmäinen sekoittaa herttakortit (joita on yhtä monta kuin pelaajiakin) ja jakaa ne piirissä istuville. Pelaajat vilkaisevat korttiaan ja laskevat sen sivulleen. Siten kortti ei ryttäänny kun pelaaja ryntää taistoon. Samalla kun kaksi pelaajaa painii keskenään, muut keräävät kortit pois.
Itse en pusupainiin voi osallistua. Ilman laseja en näe juuri mitään, enkä painissa vääntyvienkään lasien kanssa. Siksi toisekseen olen hiljattain liittynyt Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon ja me mormonit emme koskaan pussaile.