Hei! Olen eromme jälkeen pitkään miettinyt lapsemme sukunimen vaihtoa, mutta kysyisinkin nyt teiltä onko kokemusta tarhaikäisen lapsen kohdalla asiasta, tai miten se käytännössä onnistuu?
Näin kesän alla (ja varmasti muutenkin) kuin miettii matkustamista ja lomia tulisi myös passi hommata, mitä lapsellamme ei viellä ole, ja tulee varmasti pian ajankohtaiseksi... siitä taas pitkäaikainen mietintä kiemurteli mieleeni.
Tilanne on se että lapsemme toinen nimi on nimetty isän mukaan, ja niin myös sukunimi. Pojan isän nimi vaihdettiin hänen ollessaan 8 vuotias ja hänen äitinsä meni uusiin naimisiin. Eli tämä uusi mies adoptoi hänet, ja täten myös lapsemme ollessa vauva ja valinta piti tehdä (emmekä olleet naimisissa) päätimme ottaa isän "ei biologinen" nimi käyttöön siltä varalta että menisimme naimisiin ja minunkin sukunimi olisi vaihtunut. Näin ei kuitenkaan käynnyt, ja meillä on yhteishuoltajuus. Olen pojan lähi vanhempi (vaikka sillä ei lienee merkitystä) ja olen miettinyt että muuttaisin hänen sukunimensä samaksi kuin minulla (minun tyttönimeni). Koska pojalla on sama toinen nimi kuin isällään, niin tässä tilanteessa ihan käytännön ja tunne peräisistä syistä olen harkinnut että anoisin pojallemme minun sukunimeni joka samalla myös on hänen biologinen sukunsa. Nykyinen kuin ei sitä ole, ja asia kalvaa minua usein.
Tiedän että puhumme hyvin herkästä ja tulehdus alttiista asiasta, mutta ajattelen asian niin että hänellä on kuitenkin jo isänsä mukaan peritty toinen nimi joten miksi ei sitten voisi kantaa sitä nimeä joka oikeasti on hänen biologinen sukunsa.
Mitä mieltä olette? Ja onko kenelläkään kokemusta tämän kaltaisista tilanteista?
Kiitos asiallisista vastauksista :)
Näin kesän alla (ja varmasti muutenkin) kuin miettii matkustamista ja lomia tulisi myös passi hommata, mitä lapsellamme ei viellä ole, ja tulee varmasti pian ajankohtaiseksi... siitä taas pitkäaikainen mietintä kiemurteli mieleeni.
Tilanne on se että lapsemme toinen nimi on nimetty isän mukaan, ja niin myös sukunimi. Pojan isän nimi vaihdettiin hänen ollessaan 8 vuotias ja hänen äitinsä meni uusiin naimisiin. Eli tämä uusi mies adoptoi hänet, ja täten myös lapsemme ollessa vauva ja valinta piti tehdä (emmekä olleet naimisissa) päätimme ottaa isän "ei biologinen" nimi käyttöön siltä varalta että menisimme naimisiin ja minunkin sukunimi olisi vaihtunut. Näin ei kuitenkaan käynnyt, ja meillä on yhteishuoltajuus. Olen pojan lähi vanhempi (vaikka sillä ei lienee merkitystä) ja olen miettinyt että muuttaisin hänen sukunimensä samaksi kuin minulla (minun tyttönimeni). Koska pojalla on sama toinen nimi kuin isällään, niin tässä tilanteessa ihan käytännön ja tunne peräisistä syistä olen harkinnut että anoisin pojallemme minun sukunimeni joka samalla myös on hänen biologinen sukunsa. Nykyinen kuin ei sitä ole, ja asia kalvaa minua usein.
Tiedän että puhumme hyvin herkästä ja tulehdus alttiista asiasta, mutta ajattelen asian niin että hänellä on kuitenkin jo isänsä mukaan peritty toinen nimi joten miksi ei sitten voisi kantaa sitä nimeä joka oikeasti on hänen biologinen sukunsa.
Mitä mieltä olette? Ja onko kenelläkään kokemusta tämän kaltaisista tilanteista?
Kiitos asiallisista vastauksista :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos molemmat huoltajat suostuvat siihen nimenmuuttamiseen niin tuo onnistuu. Mutta vähän ihmetyttää miten nimi voisi olla biologinen ja toisaalta miksi vanhempien ero pitäisi vaikuttaa lapsen sukunimeen.
Mikäli huoltaja suostuu niin voi vaihtaa sukunimen. Ilman hänen suostumustaan et voi nimeä vaihtaa. Suostumuksella nimenvaihdos käy maistraatissa hyvin yksinkertaisesti.
En kyllä usko että minun x:ni suostuu muuttamaan nimeä tosta noin vaan. Tarkoitin biologisella sukunimellä sitä kuin poikamme nykyinen sukunimi periytyy hänen isänsä isältä joka aikoinaan adoptoi poikani isän, elikkä sukunimi on "adoptio ukin" ei siis biologisesti mitään sukua pojalleni (meneepäs mutkikkaaksi), mutta poikani kantaa hänen sukunimeään. Minun sukunimeni on kuitenkin poikani aidoista biologisista sukujuurista periytyvä nimi. Tämä on periaate kysymys, ja samanaikaisesti käytännön kysymys. Kuulostaa ehkä pikkumaiselta, mutta taustalla lienee myös se pienen pieni katkeruus siitä kuinka tämä perhe "anoppini" sekä tämä "adoptio ukki" kohteli minua sen jälkeen kuin x:ni kännipäissään pieksi minut lasten edessä, joutui putkaan ja sai pahoinpitely syytteen. Muutin pois. Heidän reaktio oli se että soittivat ja haukkuivat minut lyttyyn ja kehottivat lapsineni muuttamaan pois poikansa asunnosta.... Siksi tämä sukunimen vaihdos kaivelee mieltäni. En samaistu heihin, eikä poikani ole tämän ko. perheen sukua biologisesti.
Toivottavasti ei mennyt liian monimutkaiseksi. Ja entä jos vastusteluista huolimatta haluan että nimi vaihdetaan. Oikeus teitse kenties???
yhteishuoltajuudessa vaihtamaan laspen sukunimeä yksinäsi. Jos toinen vastustaa, niin lapsen sukumini ei vähdu.
Oikeusteitse et saa sukunimeä vaihdettua. Tuo adoptio-ukki-sukunimi-juttu ei vaikuta lapsenne tilanteeseen mitenkään.
Sulla pitäis olla yksinhuoltajuus, jotta saisit lapsen sukunimen vaihdettua yksinäsi.
Odottele että lapsi kasvaa. Kun hän on tarpeeksi vanha, päättäköön itse, minkä nimen ottaa. Toisaalta helpompaa, jos kaikilla olisi sama nimi siis pojalla, sulla ja ex:llä.