kuumien aaltojen lomassa hoitaa mummot ja papat, heidän vaatimansa juhannussuursiivoukset, oman kodin siivouksen, murrosikäiset lapset ja heidän vieraansa, sekä suvun juhannusvierailun kestitykset?
Nyt tuntuu siltä, että juhannus suorastaan liiskaa ainakin minut alleen, jalat ovat jo aivan turvoksissa ja sormet kuin nakit. Haluaisin paeta jonnekin ihan rauhassa olemaan, vaan kun ei ole ketään muutakaan tekemään noita hommia, eronnutkin olen jo kymmenen vuotta sitten. On alkanut tuntua, etten kertakaikkiaan enää vain jaksa. Itkua pukkaa kun pitää olla siivooja, kokki, taksisuhari, eläinten hoitaja, puiden pilkkoja, ruohonleikkuri ja leipuri ja usein näitä kaikkia yhtä aikaa.
Nyt tuntuu siltä, että juhannus suorastaan liiskaa ainakin minut alleen, jalat ovat jo aivan turvoksissa ja sormet kuin nakit. Haluaisin paeta jonnekin ihan rauhassa olemaan, vaan kun ei ole ketään muutakaan tekemään noita hommia, eronnutkin olen jo kymmenen vuotta sitten. On alkanut tuntua, etten kertakaikkiaan enää vain jaksa. Itkua pukkaa kun pitää olla siivooja, kokki, taksisuhari, eläinten hoitaja, puiden pilkkoja, ruohonleikkuri ja leipuri ja usein näitä kaikkia yhtä aikaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vaihdevuodet ole naisen elämässä sellainen jakso jolloin voi vihdoin ns. löytää itsensä, ja alkaa tehdä niitä asioita jotka tuntuu hyvältä ja heivata helvettiin kaikki ulkopuolelta (tai oman pään sisältä) tulevat vaatimukset.
Heittäydyt vaan lepotuoliin ja sanot, että nyt alkoi itsetutkiskelu ja henkinen kasvu;). Kirjojakin löytyy..
http://www.kirjapaja.fi/index.php?option=com_catalog&Itemid=38&mode=prod&prodid=239&catid=82
Suosittelen, että pistät asiat tärkeysjärjestykseen. Autat niitä, jotkat kipeimmin tarvitsevat apua ja sanot muille, että sorry, nyt ei pysty. Että veto on loppu ja pitää kerätä omia voimia.
Näin olen tehnyt, eikä ole vielä ainakaan omat lapset hylänneet. Tosin vähän huvittuneina kyselevät joskus, missä kunnossa muori tänään on, että kannattaako poiketa ;).
Jos olet nytkin noin tehokas, olet ollut sitä luultavasti aina. Olen itse ajatellut, että 30 vuoden riehumisen jälkeen pitää kaiken järjen mukaan olla aikaa itsellekin!!!
Täällä istun vihdoin yksin, kun muut ovat juhannuskokolla. Tiski odottaa tuossa ja valmistelin huomisen päivän ruokia. Menen nyt kohta katsomaan aikaa sitten tallennettua kauhuelokuvaa ihan kaikessa rauhassa. En millään jaksaisi enää nuotiolla istua. En pidä itseäni minään marttyyrina, olen vain joutunut tähän asemaan kun muut sisarukset asuvat satojen kilometrien päässä ja minä lähimpänä vanhaa äitiäni. Kaikki tulevat kotiin ja kun äiti ei itse jaksa niin hän vaatii minut tekemään. Enhän minä kaikkea tee entivanhojen mutkien mukaan, mutta kuitenkin se on jo raskasta tässä iässä. Palkkaisin äidille apua, mutta hän ei päästä ketään vierasta huusholliinsa. Vanhat nyt ovat sellaisia, omanlaisiaan. Pahinta on tässä tämä jatkuva hikoileminen, kun tekee "runtotyötä", niin ovat hiukset ja vaatteet koko ajan märkiä hiestä ja olo kamala. Ensi juhannus tulee olemaan toisenlainen, sen olen jo päättänyt. Olen kerran viettänyt juhannuksen pohjois-Norjaa kierrellen ja se kyllä pesi nämä nykyiset mennen tullen.
kyllä autan mielelläni muita,mutta hengenahdistus vaan on tullut sellaiseksi,ettei uskalla välillä pieniä lapsia hoitaa.
Minulle kyllä sanotaan,olet niin hyväkuntonen?,varmaan pääeepäin näytän,mutta itse tiedän,etten ole.
Olen joskus todella uupunut ja haluaisin olla ihan omassa rauhassa.
Olen ollut vaihdevuosioireissa n. 2,5 v. Kyllä on ollut yhtä vuoristorataa. Ei millään usko, että on näin vanha eikä jaksa eikä huvita mikään. 2 kertaa olen ollut naimisissa, 3 lasta, nyt yksin - ja pysyn. Viimeisin iltatähti asuu vielä kotona. Aina olen hoitanut ja passannut kaikki enkä itselle ole mitään vaatinut. Nyt suututtaa, että näin myöhään vasta tajusin heittäytyä lepotuoliin ja aloittaa itsetutkiskelun ja henkisen kasvun, niinkuin täällä joku hyvin sanoi :) Siinä meni aikansa ennekuin tajusi sen, heivata helvettiin varsinkin oman pään sisältä tulevat vaatimukset. Nyt "käsittelyvaiheessa" ja katkerana joskus siitä ettei kukaan kysy minun vointia, kuulumisia, auta minua vaikka vihdoin olen senkin avunpyytämisen taidon oppinut ja sanan EI (tämä oli minulle iso asia ja osaan sen jo sanoa). Pääsisiköhän sitä joskus vielä valmiiseen ruokapöytään syömään...Jospa kohta loksahtaa paikalleen, että osaan olla tämän katkeruuteni kanssa ja loppuu tämä itsesäälissä pyöriminen ja viha itseä kohtaan, kun en ole aikasemmin osannut ajatella itseäni enemmän. Että sitä on ollut pöljä :) Huumorin avulla tässä eteenpäin jaksaa, hyvä kuitenkin kun joskus vielä naurattaa. Hyvää kesää!
Pane murrosikäiset kestitsemään vieraansa itse, ja kato, että ne myös siivoavat jälkensä. Kerro heille, että talon käytäntöjä on muutettu, ja sinä hoidat oman osuutesi ja he hoitavat omansa. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä kumminkin pitää puolesi.
Minä siivosin juhannukseksi ainoastaan keittiön ja vessanpytyn. Sängynalus on täynnä villakoiria. Pääasia, etteivät hauku. Oli niin kiireinen kevät, että kaikki ryöstäytyi käsistä. En ehtinyt (ei huvittanut) siivota juhannukseks. Napsin hyvällä omalla tunnolla viiniä ja nukuin paljon. Vieraita en kutsunut juhannuskylään, ja olisin keksinyt tekosyyn, jos joku olisi tuppautunut. Mitä mummoihin ja pappoihin tulee, niin en ota itselleni sellaisia velvoitteita, joita en ehdi tai jaksa tehdä. Tylyä ehkä, mutta tiedän rajani, enkä ole yhtään väsynyt. Tällä viikolla olis tarkoitus tehdä suursiivous, kun on loma.