Nämä ihmiset, jotka eivät erota sairautta nimeltä masennus ja mielialaa toisistaan!!!
PAHINTA, mitä voit vaikeasti masentuneelle sanoa, on se, että kerää ittes, ulkoile, harrasta, tapaa kavereita jne.Tänne pitäisi olla pääsy kielletty niiltä, jotka eivät ole sairastaneet vakavaa masennusta....
Pahimmillaan masennus on sitä, että ihminen ei yksinkertaisesti kykene mihinkään, ei käymään pesulla ja pukeutumaan, puhumattakaan ovesta ulos lähtemisestä.Masennus pahimmillaan on sairaus, joka lamauttaa täysin ihmisen toimintakyvyn ja pienimmätkin tehtävät tuntuvat aivan ylivoimaisilta.
Itse sairastin vakavan masennuksen noin 5 vuotta sitten, ja olin puolisen vuotta täysin poissa kuvioista.Pukeutuminen kesti tunnista neljään, jos oli hyvä päivä ja sain puettua.En pystynyt lukemaan, en katsomaan tv:tä, en menemään edes omaan pihaan ulkoilemaan kuin muutaman kerran iltahämärissä, aurinko pahenti oloa.
Siitä selvittiin lopulta elävien kirjoihin Cymbaltan ja terapian avulla. Estolääkkeeksi jäi Cymbalta, jota yritun viime kesänä jättää pois. Sillä seurauksella, että masennus iski taas samalla raivolla...Ja nyt taas tuntuu, että lääkkeestä ei ole enää apua.Taas mennään tutulla kaavalla, toistaiseksi vielä töissä, mutta muua aika menee sängyssä maaten, tiukasti sisätiloissa..
PAHINTA, mitä voit vaikeasti masentuneelle sanoa, on se, että kerää ittes, ulkoile, harrasta, tapaa kavereita jne.Tänne pitäisi olla pääsy kielletty niiltä, jotka eivät ole sairastaneet vakavaa masennusta....
Pahimmillaan masennus on sitä, että ihminen ei yksinkertaisesti kykene mihinkään, ei käymään pesulla ja pukeutumaan, puhumattakaan ovesta ulos lähtemisestä.Masennus pahimmillaan on sairaus, joka lamauttaa täysin ihmisen toimintakyvyn ja pienimmätkin tehtävät tuntuvat aivan ylivoimaisilta.
Itse sairastin vakavan masennuksen noin 5 vuotta sitten, ja olin puolisen vuotta täysin poissa kuvioista.Pukeutuminen kesti tunnista neljään, jos oli hyvä päivä ja sain puettua.En pystynyt lukemaan, en katsomaan tv:tä, en menemään edes omaan pihaan ulkoilemaan kuin muutaman kerran iltahämärissä, aurinko pahenti oloa.
Siitä selvittiin lopulta elävien kirjoihin Cymbaltan ja terapian avulla. Estolääkkeeksi jäi Cymbalta, jota yritun viime kesänä jättää pois. Sillä seurauksella, että masennus iski taas samalla raivolla...Ja nyt taas tuntuu, että lääkkeestä ei ole enää apua.Taas mennään tutulla kaavalla, toistaiseksi vielä töissä, mutta muua aika menee sängyssä maaten, tiukasti sisätiloissa..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Erittäin hyvä aloitus. Herätti heti ajatuksia.
Onko sinulla koskaan ollut sellaista tunnetta, että aurinkokin ilkkuu sinulle? minulla on (ollut?) ...
Siis, että se edustaa sisäisesti kaikkea sitä, mitä elämässä ei enää ole. Kaikki unelmat, koko näkemys siitä, mitä elämän pitäisi olla, on pohjimmiltaan valhetta, ihmisten toisilleen luomaa illuusiota, jota lapsille valheellisesti opetetaan, 'suojellaan'. Tekopyhää paskaa.
Ja minä olen ollut sellaisessa pakkoraossa ja edelleen olen, että kukaan ei voi potkia minua pois työpaikaltani. Moni on minun hyvinvointini varassa, onneksi vähemmän nykyisin, kuin aikaisemmin. Tietoinen valinta. Tein puoli vuotta 'töitä' kotona, kun en muuhun kyennyt. Mutta tietyistä syistä jätin kemikaalit pois -- nippu nappuloita oli kädessä, muta tuoteselosteen luettuani yksinkertaisesti pelästyin.
En usko, että olen 'parantunut' masennuksestani vieläkään, mutta arvomaailmaani olen muuttanut. Henkistä ja fyysistä kuormaa vähentänyt. Tehnyt paljon töitä sen eteen, mitä pidän tavoiteltavana elämässäni. Hylännyt paljon ennen minulle tärkeitä asioita. Minulle esimerkiksi ei ole olennaisen tärkeää, onko huomenna leipää pöydässä, vaikka aikaisemmin se oli ... se lapsuus ja lapsuudenkokemukset ja opetukset.
Vanhan arvomaailman kanssa eläminen modernissa kulttuurissa johtaa väistämättä masennukseen. Sen hyväksyminen, että omaa arvomaailmaa on kovin vaikea muuttaa, tulee vain masennuksen kautta.
Masennus edeltään useimmilla ihmisillä jotain suurempaa oivallusta, joka liittyy omaan elämään. Se on mielestäni masennuksen hyvä puoli. Siitä minusta pitäisi puhua masennuspalstalla enemmän.
ei kaveritkaan auta, ei työ eikä liikunta jos on masentunut. Joka päivä toivoisi ettei tarttisi huomenna enää herätä ollenkaan samaan paskaan päivään ja elämään. Ehkä masennus helpottaisi jos löytyisi joku ihminen, joka oikeasti ymmärtää ja tajuaa asioita, eikä elä automaattisesti odotuksien mukaisesti. Joku, jolla on kaunis sielu =)
Kauanko kävit terapiassa?
Ja oliko se oikeasti psykoterapia eikä vain keskusteluapua depessiohoitajan kanssa?
Kävin terapiassa melkein vuoden, ja ihan oikeassa sellaisessa, sain lähetteen mielenterveystoimistoon.
Se auttoi minua ainakin erittäin paljon, sitä kautta selvisi todella paljon asioita.
Itselläni oli todella rankkoja kokemuksia taustalla, lapsuudessa seksuaalista hyväksikäyttöä jne.Niiden läpikäynti auttoi elämään asioiden kanssa, joihin ei itse ole voinut vaikuttaa. Mielenkiintoisinta siinä oli se, että masennus puhkesi, kun nuorimmainen muutti pois kotoa, silloin annoin itselleni tavallaan luvan romahtaa, lasten aikana en sitä voinut tehdä.
Masennus opetti paljon asioita, esim.sen että itseään on opittava kuuntelemaan, eikä vetää voimiaan äärimmilleen.Olen aina ollut ns. "suorittaja" ja ottanut turhaan stressiä asioista vain sen vuoksi, että niin kuuluu tehdä:)