Sain yllättäen uuden diagnoosin persoonallisuushäiriöstä jossa yhtenä piirteenä oli narsismi. Minulla on ollut sama diagnoosi viimeiset 10 vuotta ja nyt uusi psykiatri heitti tunnin juttelun perusteella narsistin leiman otsaani.
Ensin olin epäuskoinen, onko tämä totta..sitten tuli vaihe että asialle pystyi naureskella ja sitten iski shokki. Olen lapsesta asti ollut hyvin antavainen, annoin vaikka leluni muille jos toinen halusi ja äiti lupasi. Olin joo-joo ihminen kauan aikaa kunnes mittani tuli täyteen. Päätin etten jaksa aina vain puuhata muiden eteen, lahjoa muita syntymäpäivinä, järjestää juhlia, kuskata yms. Nostin pääni pystyyn ja sanoin ei, en kerkeä ja minäkin haluan jotain..ennen olin aina se joka sai viimeisenä asiat..jos loppui penkit ruokapöydästä, minut pistettiin aina istumaan yksin syömään toiseen huoneeseen.
Nyt olen narsisti, kun pidän puoliani. Jos joku naljailee tai kettuilee, nakkaan takaisin samalla mitalla. Tiedän etten ole täydellinen, minulla on ihana perhe enkä tarvitse rahaa enempää. En ihailua, enkä koe olevani ketään parempi..Tässä kai terapiaan tuli lähtö selvittämään intensiivisesti miksi olen narsisti kun pätevä lääkäri niin diagnisoi..uskaltaisinkohan pyytää toista arviota?
Ensin olin epäuskoinen, onko tämä totta..sitten tuli vaihe että asialle pystyi naureskella ja sitten iski shokki. Olen lapsesta asti ollut hyvin antavainen, annoin vaikka leluni muille jos toinen halusi ja äiti lupasi. Olin joo-joo ihminen kauan aikaa kunnes mittani tuli täyteen. Päätin etten jaksa aina vain puuhata muiden eteen, lahjoa muita syntymäpäivinä, järjestää juhlia, kuskata yms. Nostin pääni pystyyn ja sanoin ei, en kerkeä ja minäkin haluan jotain..ennen olin aina se joka sai viimeisenä asiat..jos loppui penkit ruokapöydästä, minut pistettiin aina istumaan yksin syömään toiseen huoneeseen.
Nyt olen narsisti, kun pidän puoliani. Jos joku naljailee tai kettuilee, nakkaan takaisin samalla mitalla. Tiedän etten ole täydellinen, minulla on ihana perhe enkä tarvitse rahaa enempää. En ihailua, enkä koe olevani ketään parempi..Tässä kai terapiaan tuli lähtö selvittämään intensiivisesti miksi olen narsisti kun pätevä lääkäri niin diagnisoi..uskaltaisinkohan pyytää toista arviota?
Vastaukset 94
Vanhimmat
No arvaa miten tulkitaan se jos et hyväksy lääkärin arviota vaan pyydät heti toista??
Mulle vain psyk.sairaan.hoitaja sanoi että pyydä toinen arvio..varsinkin kun lääkäri oli uppo-outo. Kysyin onko diagnoosia joku muu lääkäri aikaisemmin määritellyt mutta ei..olen tavannut 15v aikana aika monta lääkäriä ja eka kerta oli tämä..muut ovat sanoneet että olen keskivaikeasti masentunut, tämä väitti että en ole masentunut vaan vaativa narsisti..siksi uuvutan itseni..
En mä tiedä mitä tuolla diagnoosilla teen..muutenkin on huono itsetunto niin sitten vielä alkaa pohtimaan että olenko itsekäs..voi räkä taas.
Tutustu narsimiin.
Kävisikö narsistidiagnoosin sijasta vaikkapa paranoia ICD F22.0, tai vaikkapa epäluuloinen persoonallisuus ICD F60.0 ?
Niin, siis piti vain sanomani, että ei jaksa noita luokituksia tolleen ... ne on jotenkin liian jumalallisia ...
No olkoon vaikka skitsofrenia diagnoosina mutta en käsitä miten voi 1h aikana määritellä toisen narsistiksi..epäluuloinen en tietääkseni ole..Mies on kaupassa ja kohta kotiin tulee..ei tarvi miettiä tuleeko vai eikö tule ;) Paranoiasta en tiiä mittään mutta ei evvk..
Olen lukenut narsismista paljon..oma äitini tuntuu olevan sellainen..on sanonut aina että olen hankala ja vaikea ihminen ollut vauvasta asti..siksi päättelin niin mutta kaipa äiti on oikeassa ja olen ollutkin sellainen..kai pitää alkaa soittelemaan ja pyytelemään anteeksi vaippaiän karjumisia..
Sä olet kultaseni jumalallinen ;)) Sinulle voisin antaa Erotomania-diagnoosin.
Kiitos kiitos, nyt lähden ulos viettämään lämmintä kesäpäivää hyvien ystävien kanssa terdelle :D
Erotomania kuulostaa erityisen asialliselta ja suorastaan osuvalta diagnoosilta minun kohdallani -- tykkään siitä enemmän, kuin siitä, mihin se usein liitetään ;)
miettinyt tota, että narsistin/ fyysisen/henkisenväkivallan uhrista voi löytyä myös narsistisia piirteitä juuri sen takia, että on pitkään antanut itseään talloa ja sitten kun tulee mittatäyteen ja alkaa pitämään ITSESTÄÄN huolta, leimaavat läheiset ja kumppani narsistiksi tai hulluksi :( Mutta jokaisellehan kuuluu ihmisarvo. Arvostakaa toisianne....
Hyvä kommentti! Itse olen huomannut saman asian. Kukaan ei kyseenalaistanut kun vuosia olin toisen jalkarättinä ja annoin toisen talloa itseäni, mutta nyt ovat kaikki kyllä säälimässä miestä kun jätin hänet ja minä mokoma kehtaan elää nyt itselleni. Hyi miten itsekäs olen!
Voi sinua Temppu, hyvää jatkoa sinulle,... pidä lippu korkealla!
http://www.youtube.com/watch?v=55XMijKimS8&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=YGPd3RvJ_h4&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=JyBHSKigeKk&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=kdAjcMi7GWg&feature=channel
On vain tie.
Minä olen sinun suurin opettajasi luopumaan tuosta ja sinä minun suurin opettajani oppimaan tuon.
Täytyy ihan kyseenalaistaa oma järjenjuoksu tuon diagnoosin kanssa..tai en ole narsisti vaan minussa on niitä piirteitä..
Kun on ollut lapsuus jossa kaikki oli minun vika, tunsin itseni millin kokoiseksi. Vasta tosiaan 20v pinnassa katkesi pinna että en jaksa olla aina se sylkykuppi..Ja kun on hoettu että olet hyvä, tarpeeksi riittävä ja osaat, äläkä mene sieltä mistä aita on matalin..ja vaadi itseltäsi enemmän niin kun näitä sitten toteuttaa..saa totuuden naamaan päin..omaat narsistin piirteitä erik. psykiatrin mielestä.
En mä halua olla narsisti..haluan että kaikilla on hyvä olla ja haluan olla kaikille mukava. En pidä itseäni yhtään parempana kuin muutkaan. Vaadin vain itseltäni asioita, en muilta. Ryven kai itsesäälissä ja taas on minä, minä ja minä..mutta en löydä vikaa perheestänikään. Mies ja lapset ovat normaaleja ja yritän jaksaa, heidän takiaan...
Minkä vuoksi, kultaseni, minkä vuoksi?
Aika vaikea on kuvitella että esim. murhaajana saavuttaa jotain sellaista itsekasvatusta jota muuten ei voisi saavuttaa, niin kuin posiviitisessa mielessä.
Kyllä vilo-sohvi on ilki.kurimuksen kanssa samoilla linjoilla. Kaikki lähtee itsetuntemuksesta ja oman itsen tarpeista.
Jos lähteepi tyydyttelemään muiden tarpeita on aikas äkkiä semmosessa letossa että ylös kapuaminen saattaa olla aikas vaikeeta ja voipi joutua tekemään sen murhan vapautuakseen. Mutta oliko se valinta välttämätön? Ei varmasti ollut mutta eroon pääseminen mahdotonta ainakin ilman murhaa. Ja siitähän luonnollisesti seuraa taasen uudet ongelmat. Kukaan tuollasta voi tarvita.
Uskon kyllä että jotkut meistä ovat niin kusipäisiä että kuvittelevat tarvitsevansa pään hakkaamista seinää kerta kerran jälkeen mutta omasta kokemuksesta voin sanoa että helpomkpiakin keinoja on kaikkea ei tarvii opiskella vaikeimman kautta.
Olemme sitä miten olemme eläneet mutta aika vieras ajatus että kaikki tehty olisi ollut tarpeellista.
Oletko ikinä törmännyt katumuksen tunteeseen?
on tapoja, jotka eivät ole hyvän keskustelun avaimia. Tämän perusteella voin päätellä, että nämä tapasi ovat myös rajoittaneet elämääsi vakavasti, vaikka muuta haluat uskoa. Ne ovat syntyneet kompensoimaan jotain puutetta....Pohjimmiltasi sinä tiedät kyllä tämän, mutta sen myöntäminen olisi ehkä liian kivuliasta. Puhumattakaan, että tekisit asialle jotain, koska silloin joutuisit ensin myöntämään, että tarvitset juuri "sitä", jonka tavallaan olet jo itseltäsi kieltänyt.
Aivan välttämätöntä on tuntea itsensä hyvin - sitten on päätettävä mitä haluaa ja tämän jälkeen vasta toimitaan. Muutoin toiminta muistuttaa ajopuuta, jota virta vie minne haluaa......hioo miten haluaa....
Murhasta:
Mies istahtaa kannon päälle puhdistamaan asettaan. Ase laukeaa vahingossa. Luoti katoaa metsään.Mies säikähtää huolimattomuuttaan, kuuntelee hetken ja menee sitten kotiin, eikä ajattele sitä sen enempää.
Kolmen kilometrin päässä toinen mies on kävelyllä, ja saa luodin päähänsä ja kuolee. Tapausta myöhemmin tutkivat poliisit eivät keksi syytä eikä motiivia murhaan.
Kuka on syyllinen?
=)
Molemmat ja ei kukaan. :P
Hyvä vastaus filosofiseen ongelmaan =)
Entä; "narsisti" sanoo pahasti, ja toinen "narsisti" kokee narsistisen loukkaantumisen ja uhriutuu.
Kuka on syyllinen?
Miten kukaan muu voisi olla syyllinen kuin se joka oli huolimaton? Valinta se oli sekin ja tossa tapauksessa erittäin huono sellanen. Jos sillä ukolla olisi ollut omatunto se olisi kyllä pannut tarkistamaan että sillä luodilla ei ollut kohdetta.
Ai että kolmen kilometrin? :C
minäkö normaali? Kiitos vain arviostasi, mutta enemmän koen olevani minä.
Molemmat...
Sitten taas tullaan siihen MIKSI se toinen sanoo pahasti. Mielestäni kumpikin siinä kokevat itsensä loukatuiksi, toinen ulkoistaa tämän loukkaantumisen ja toinen kääntää sen tavallaan itseensä, vaikka uhriutuessaan samalla kostaa tälle joka ensin alkoi aukomaan päätä...
Uhriutuminen on vähän kuin mykkäkoulua. "Minun ei tarvitse puhua sulle, olet syyllinen, se siitä." Kostetaan oma loukkaantuminen...
Toinen kostaa siis tämän loukkaantumisen v*ttuilemalla ja on näin "pahempi" narsisti ihmisten silmin...
Kaksi loukattua ihmistä, jotka reagoivat vain eri tavoin.
jos teillä on täällä elämä vähän hukassa, kun elämänne suurimmat valinnat ovat tuota luokkaa....
Huoh........
Valitsiko hän tappaa lajitoverinsa - onko hän murhaan syyllinen?
Jos hän ei edes ajattele asiaa tuon jälkeen, miten se muka voisi muokata häntä mihinkään suuntaan?
Vastahan tässä puhuttiin siitä, että valinnat muokkaavat ihmistä ja samaan hengenvetoon pohdittiin sitä, mihin tarvitaan esim. murhaa positiivisena kokemuksena - mielestäni aivan asiallisesti.
Tarina vilisee syyllisiä. Ehkä syyllinen oli luodin sorvannut kiinalainen, tai puu metsässä joka ei ollut kasvanut luodin lentoradalle.. :)
Syyllisyys, ja sitä seuraava katumuksen tunne, on niin monimutkainen juttu.
Joskus vaan tapahtuu. Aina ei tarvitse etsiä syyllisiä. Meidät on mielestäni opetettu turhan ankarasti; "syyllinen on löydettävä, ja tuomittava!" Jos hyväksyisimme sen ettemme voi hallita tätä kaoottista maailmaa, ehkä kaikki olisi helpompaa.. :)
Tai ehkä metsuri, joka oli sahannut kannon, jolla mies istui viisi senttiä liian lyhyeksi...
"Kaksi loukattua ihmistä, jotka reagoivat vain eri tavoin. "
Näin munkin mielestä. Kaksi ihmistä keikuttaa yhteistä venettä, ja jälkeenpäin molemmat sanoo että en minä vaan se toinen.. :-D
Saksa - Englanti 4-1 ei huono ...
Hih hih.. :-D
Prkl.een metsuri. Elinkautinen moiselle roistolle!
Hih, oltiin samaan aikaan samassa ajatuksessa kiinni.. :)
Maaleja tuli kuin lätkämatsissa. Eng. lähtee laulukuoroon. Klo 21 tulee subilta hyvä leffa, täytynee katsoa illan matsi sen mainoskatkoilla..
Brothers. Tekeekö seura kaltaisekseen ;-D
Olenpa missannut tuon kokonaan .... kiitti vinkistä. ;)
on monimutkaista ja vaikeaa kunhan niistä sellaisia tekee...
Mitähän mahdoin edellä puhua muiden turhasta syyttämisestä (luodin sorvannut kiinalainen, kasvamaton puu jne)? Eihän miillään muulla taholla voi olla velvollisuutta estää tekoa eikä vastuuta siitä, mitä ihminen itse tekee? Kyllä henkilö itse siitä vastaa. Tai näin ainakin tulisi olla.
Kun ihminen hallitsee omaa elämäänsä, hänen ei tarvitse syytellä ulkopuolisia asiasta, jossa itse oli alkuunpaneva voima. Jos kyse oli vahingosta (tulos EI OLLUT tällöin oma valinta), sekin voidaan silti vielä jalostaa huolimattomuudeksi ja se oli oma valinta. Lopputulos olisi kuitenkin aivan sama; oli sitten kyseessä oma valinta (=murha) tai vahinko, joko huolimattomuutta tehty tai olisihan se voinut vaikka sattua metsästettäessä --- nk. harhalaukaus - ihminen kuolisi kaikissa tapauksissa. Jos taas missään nimessä ei halua mitään tappaa edes vahingossa aseella, kannattaa pysyä niistä kaukana. Aseettomuuskin on valinta.
Näin filosofisena henkilöna kuitenkin ajattelen, ettei tekijät koe samoja asioita. Murhannut henkilö teki valinnan, jonka seuraukset hän tiesi ja hän halusi asian tapahtuvat juuri niin - on aivan sama mikä hänet näin sai päättämään - hän teki valinnan, josta on yksin vastuussa.
Huolimaton tyyppi tai harhalaukauksen ampunut kokevat aivan erilaisen elämyksen tapettuaan ihmisen tahtomattaan - oman valinnan sivutuotteena.
Voi se kyllä olla sen miehen äitikin, joka ei ole opettanut pojalleen, miten aseita käsitellään, tai metsurin isä tai pomo, joka ei ollut neuvonut miten puita sahataan prkl...
Tai sitten sen kävelyllä olleen vaimo, joka on käskenyt äijänsä äkkiä kotia.
Poliisin silmin tässä olisi silti vain yksi syyllinen...Onko se sitten moraalisesti oikein vai väärin? Onko laki sama kuin moraali, jos moraaliton ihminen on se, joka ei noudata lakia...Hmm...
on vastuussa omista teoistaan ja valinnoistaan. Ei kukaan muu.
Mitä se katumuskin on? Syyllisyys ja katumuskin on kuulemma eri asioita...Syyllisyyteen ei tarvitse empatiaa, katuva taas katuu sitä mitä on toiselle tehnyt...Tai jotenkin näin sen olen ymmärtänyt.
Vai olikohan juuri toisinpäin...
Toisaalta narsistikin voi tuntea syyllisyyttä, joten kaiken järjen mukaan, empatia ei ole syyllisyyden tunteeseen välttämätön.
Onko syyllisyys tunne?
*ihan pihalla taas*
Kyllähän se terppa on koittanut mulle näitä tunnejuttuja opettaa, mutta melko sekavalta sen versiot asioista kuulostaa...Väittää, että olen tuntenut tietyssä tilanteessa, ihan toisella tavalla, tai jopa pinvastoin, kuin miten itse olen asian kokenut...Pitäisikö tuo ristiriita vain koittaa sisäistää, siitä huolimatta, etten itse sitä usko. Kuulostaa aika mahdottomalta, mutta nyt eksyi jo aiheesta...
Sunnuntaina ei kannattaisi pohtia liian syvällisiä. :D
thank you to yourself :) Mahdammeko elää lainalaisuuksien maailmassa vai sattumien maailmassa(?) Molemmissa yhtäaikaa ehkä.. Joku katsottu leffa saattaa pistää ajatukset uusille urille..
Tutkimusmatkailijan riskejä! ;-)
Höpö höpö, sunnunai on juurikin niin turha päivä, että sen voi käyttää tällaisten pohdintaan... oikeesti sun reppana on oikeassa, kun väittää, että et ole vain tunnistanut niitä tunteita... reppana viittaa alitajuisiin tunteisiin, joita et voi tiedostaa :D Näissä jutuissa kannattaa kuunnella mitä reppanoilla on sanottavana, hih. Reppanat ovat usein oikeassa, vaikka voi näyttää siltä, että useimmiten ovat väärässä. Se oikea merkitys aukeaa sitten aikanaan, vaikka aluksi ovatkin olleet väärässä. :D
Olet ihan oikealla tiellä! Omalla tielläsi!!
Elämä, bro, elämää... ei sen enempää :D
....muun sekoilusi lisäksi, ettei kaikilla on yhtälaista oikeutta syntyä ja elää? Miksi Jumala olisi vastuussa mistään, mitä hänen luomansa itse valitsevat? Vai ajattelitko sälyttää hänen päälleen kaiken?
Pian alkanee turha hohotus...jos ei ole alkanutkin jo.
Valinta sekin....
On kovin hämmentävää katsoa Jumalan toimintaa ja samalla pohtia, kuinka tietoinen hän on tekemisistään?
Juuri näin. Jos puukottaa toista, ja vielä vääntää veistä haavassa, on puukottaja syyllinen, ei tekoväline. Siihen yksinkertaisuus päättyykin.
Motiivit sotkee koko pakan. Esim. kuinka monta "vihollis" sotilasta on tapettu, ja siitä on vielä kiitetty.
Aseettomuus on valinta. Toiseen puuttumattomuus on valinta. Vuorovaikutus on valinta, johon jokainen pystyy itse vaikuttamaan. Vastuukin on aina "minun". Törmäyskurssi syntyy kun toinen ei noudata samoja pelisääntöjä kuin "minä". Siitä se hallinnan halukin vissiin lähtee.
Noh, minä en ole ikinä tavannut minkään uskontokunnan jumalaa, enkä näin ollen ole kovin tietoinen siitäkään, mistä ne ovat kukin vastuussa.
Etkö mitään "parempaa" keksinyt? Vaikuttaa niin lattealta....Ei silti, ihan täysin narskupalstalle sopivaa tekstiä suollat.
Vastuun ottaminen omista teoista ei ole narskujen vahvimpia puolia....Nytkin vieritit ketjua aina jumalaan asti, että sait sen pois omalta kontoltasi ja ihmisen kontolta yleensä...
Superhenget Jumala ja Saatana ovat kavereita ja pitävät yllä voimien tasapainoa.
*pohtii*
---ja molemminpuolinen!
Malli, jossa jokainen on vastuussa omista teoistaan ja valinnoistaan on ainoastaan toimiva.
Kun törmään henkilöön, jolle tämä asian tuottaa ongelman, minulle jää tasan kaksi vaihtoehtoa; ottaa heti ritolat tai jäädä katselemaan/hyväksyä sen pelinpito yritykset muuttaa minua.
Arvaa kumman valinnan teen?
Arvaan että ritolat. :)
Itsekin otin ritolat, mutta pari vuotta meni ennenkuin sen tein. Mun hitauteeni vaikutti se että koin olevani vastuussa myös toisesta. Välitin. Tunsin halua pitää huolta. Pelkäsin toisen puolesta. Eikä se ominaisuus ole kuollut minussa yksinäisyydessäkään.
Ritolat ja mahdollismman pian.
Minä en osaa välittää ihmisestä, joka ei välitä itse itsestään.
Minkä vuoksi ottaisin omalle kontolleni sellaisia asioita, jotka eivät sille kuulu?
Sun tekemät valinnat ja teot eivät siis kuulu sun vastuulle, koska on "olemassa jumala", jonka syytä kaikki on?
Jessus.
Noin sanot sinä. Iso n sanoo, että Jumala on kuollut.
Mustan huumorin sävyttämä narsismioppitunti =)
Mies roikkuessaan rännissä kuilun päällä, ikuisen elämän pullo kädessään, teki rohkean ratkaisun! Kiva kun tykkäsit Br! =)
"Jos veljes kaadetaan, keneen silloin turvaat?
Vastuu on myöskin sun vaikuttaa siihen miten käy.
Tulevaisuus vielä on meidän, ystävä."
http://www.youtube.com/watch?v=c2tZM4oC4NY
Ajattele Br ikuisen elämän ongelmia; Tekemääsi työtä tekemässä seuraavat kymmenen miljoonaa vuotta. Tai tätä palstaa kirjoittamassa sadan tuhannen miljardin vuoden päästä! (hei temppuilija, muistan kun triljoona vuotta sitten kommentoit..hih hih.. ;-D ) Elämä muuttuu, ja sisältää kuoleman. Paratiisiajatus ei. =)
Aivan, tuo toisista välittämisen ominaisuus ei katoa eikä kuole sellaiselta ihmiseltä, joka on voimakkaasti tunneihminen. On vaikea pysyä kylmänä edes ilkeän ihmisen edessä, kun tietää että se ilkeys ja pahuus hänessä on sellaista, jota hän ei osaa käsitellä ja hyvä sellaista, jota hän ei ymmärrä. Vieläkin jaksan kantaa huolta exästä, vaikka saan vain paskaa niskaani, kun yritän olla avulias tai huomaavainen. Kun lähelläni olevat ihmiset sanovat, että lakkaa välittämästä ja huolehtimasta, päästä irti, niin omatuntoni huutelee ja pitää huolen siitä, että en pääse irti tuosta huolen kantamisesta. Raskas taakka,... josta irti pääseminen vaatii ajatusten muuttamista ja uudelleen opettelua olla välittämä ja kantamatta huolta kaikesta ja kaikista.
joka ei välitä itsestään ja kunnioita itseään - ei ota vastaan sinun "hyvyyttäsi" ja välittämistäsi vastaan = vastavuoroisuutta ei synny. Hänelle on aivan yhdentekevää oletko siinä vai et. Joka narsisti varmasti haluaa väittää rakastavansa suuresti juuri tuota läheistään - ja miksei - sinnehän ei varmimmin tarvitse aitoa tunnetta ikinä osoittaa....
Ymmärrän toisaalta sinua - sinullahan aitoja tunteita ei ole.
Ilkeyden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.
Luin kommenttini, enkä näe siinä mitenkään ristiriitaista logiikkaa. Mitä tarkkaanottaen haluat, että tarkennan? Lainaamaasi lausetta? Kuvasin siinä siis toimintatapaa "ritolat" ja vertasin sitä toimintatapaan "pitäkää tunkkinne".
Vai olenko ymmärtänyt väärin - ottaa "ritolat"?
Niin arvelinkin. :D
Totta, ihminen ei mene pilalle diagnoosista, oli se sitten oikea tai väärä.
Oikeasti kaikkien pitäisi diagnosoida vain itseään, koska kaikki muut tekevät sen puutteellisten tietojen mukaan, näkemättä toisen sisimpään.
Oon kyllä narsisti. Ja muutakin.. ;-)
Vanki pakenee, ja vartija huutaa perään: hylkäsit vankilan ;-D
Tää luuseri-pakenija ainakin löysi kadottamansa elämänilon uudelleen.. =)
Niinno, vankiloitakin on monenlaisia ... ja vanginvartijoita. Ehkä sitä vain pitäisi tunnistaa oma vankilansa ja vartijansa siellä ja opetella nauttimaan siitä :D
Ihminen vangitsee ihmisen. Eiks oo hullua :)
Vanki istuu vankilassa määräajan, vartija taas lusii siellä 8h päivässä, ehkä eläkkeelle asti 8-)
Täytyy tunnustaa että vuosi sitten olisin itseni tuntien suuttunut narsisti "syytteestä". Mutta nyt täällä palstalla ja sun sanomana, se tuntuu melkein suosionosoitukselta, hih hih..diaknoosi josta tuli tunne että sain terveen paperit :-D Mitähän hittoa mulle on tapahtunut. Henkistä kasvua, vai taantumista. Olo on ainakin parempi kuin vuos sitten.
Ollaan heitelty virveliä täällä niin paljon, ettei siimoista ota erkkikään selvää enää. Erikoiset siimat, koukku on molemmissa päissä ;-D
:D :D
;-D
narsisti todellakin osaa provota narsistista käytöstä. Se meni oikein. Ja osaa varmasti vielä alleviivata sitä, mutta omalta kohdaltaan samat asiat ovat perusteltavissa olosuhteilla tai toisen käytöksellä.
Temppuiluun erikoistunut persoonallisuus, Hih hih.. ;-)
Noihin lääkäreihin ei kannata uskoa. Nehän puhuu täyttä paskaa joka ikinen eivätkä tiedä mistään mitään. Suomalainen lääkäri on onneton paska, kun mä kävin hoidattamassa jalkaani Mt Sinai Medical Centerissä New Yorkissa ollessani työmatkalla, siellä oli oikeita lääkäreitä. Ne kuule ties just eikä melkeen mikä on homman nimi, toisin kuin nämä suomalaiset nuijat.
???
http://www.youtube.com/watch?v=6MCPpGT5v8o&feature=related
:-(
Juu, kiitoksia vain lukuisista vastauksista..nuo murha ja murhaajajutut kelasin pikakelauksena ohi (narsististako??) kun en tietenkään haluaisi niitä edes ´sairastamaani´ tautiin..En ole väkivaltainen, ainakaan fyysisesti..Henkinen väkivalta se tässä sit onkin mikroskoopin alla näköjään.
Olenhan mä varmasti riitatilanteessa v-mäinen..väitän vastaan..Ja jos opinto-ohjaaja sanoo että minusta sinun ei kannattaisi pyrkiä sinne tai tänne kouluun, niin intän kyllä vastaan jos se on elämäni haave ollut aina. Eli olen joustamaton.
Narsistista olen lukenut että hän on itsekäs, omaan napaan tuijottava, muita hyväksikäyttävä, eteenpäin pyrkivä, ei välitä toisten tunteista eikä osaa tuntea empatiaa toisia kohtaan..
No perheellisenä on pakko olla joskus itsekäs..muuten saa kulkea verkkahousuissa ympäri vuoden..pakko vaatia itselleen joskus vaatetta. Omaan napaan tuijottavana on pakko sanoa joskus että mulla kaatuu seinät päälle kun ei käydä missään koskaan, että mennään vaikka elokuviin..muita hyväksikäyttävä- en koe että kukaan ystävä olisi minulle velkaa tai olisin oikeutettu heiltä mitään saamaan aineellista..henkistä hyväksikäyttöä?? En koskaan voisi ilkeästi sanoa toiselle..välitän toisten tunteista niin että pistän ne omienikin edelle..minun ololla ei ole väliä kunnes kaikki muut ovat ok..sitten voin rentoutua. Ja itkeä vollotan jopa talouspaperimainoksen nähdessäni..´kun ne suloiset elefantit pistää kärsät siihen..ja hanat on auki´...
En asu siellä missä haluaisin, en ole koulutukseltani mikä haluaisin, en ole niin rikas kuin haluaisin..ainoastaan haluan että perheeni voi hyvin..ja tekisi mieli jutella se hemmetin psykiatri ympäri että miksi?? mitä sanoin..mikä minussa teki röyhkeän tms..siinä tunnin aikana..ja selityksen miksi sekä miten voi tuon diagnoosin tehdä 1h aikana..
Niin. Itse esittäisin itselleni kysymyksen:
Minkä vuoksi hän antoi minulle tuon diagnoosin?
Minkä vuoksi se tuntuu niin väärältä?
Puuttumatta sen enempää olosuhteisiin, missä tuo asiantuntijan lausunto on annettu, tai edes siihen, onko hän oikeassa, tai ei.
Niin, miksi sain sen diagnoosin??
Jotainhan minun on pitänyt sanoa että se on annettu. Olen siis taipuvainen että minun pitäisi olla jotain ihan erityistä ja ainutlaatuista. En luota ihmisiin ja tarve tulla toimeen itsenäisesti..Noi on ne keskimmäiset lauseet jotka minua ihmetyttää..
Hemmetti (anteeksi..) jos ihminen ei halua olla ukkonsa elätettävänä ja haluaa akateemisen ammatin niin onko se niin väärin..kai se on jos on lusikalla annettu ja kauhalla vaatii?? Olen ainoa sisaruksista joka ei ole yliopiston ovia aukaissut..
ja en halua roikkua kenessäkään, tottakait haluan olla itsenäinen henkilö..vaikka naimisissa olen niin en mä nyt omaa identiteettiä hävitä? Ja kai mulla on tarve pitää pientä tukijalkaa henkisesti että jos nyt ukko lähtis kävelemään niin elämä jatkuu ja that´s it..mutta tuskin se tuosta lähtee viereltä minnekkään..En epäile lainkaan.
Olen vaativa..tietty..en ketään muuta kuin itseäni kohtaan. Eli onko vaativa ihminen (itseään kohtaan..) aina siis myös narsisti..en vaadi muilta..en mä tiiä..alkaa jo ketuttaan niin koko asia että oikeasti annan kohta olla..etsin itelleni sen psykoterapeutin ja alan märehtimään kun olen niin vaativa narsisti jonkun tuikituntemattoman mielestä..
Tää palsta on aika hyvä terapeutti ollut mulle itselleni. Älä mieti liikaa sitä diagnoosia, tutki ilmiötä koko laajuudessaan, saatat tehdä yllättäviä havaintoja. Olet tärkeä ihminen! :)
Narsismi on nyt pop eikä kukaan epäile, jos joku sanoo sinua narsistiksi. Ilman muuta haet toisen mielipiteen. Ei kannata taas alistua siihen, että muut ovat muka jotenkin sinua parempia.
Eli narsismi on uusi burn out ja masennus..jotka tuli ennen ´komerosta´ ulos julkkisten kautta. Harmi kun ei ole vielä tullut ketään julkkista tämän oireen kanssa ´ulos´..yleensä se ex-kumppani oli se narsisti. Mutta näinhän sitä aina sanotaan, vika oli siinä toisessa kun erotaan.
Päivä päivältä on helpompaa..mutta joka päivä asiaa mietin. Yritän olla kohteliaampi, kysyä toisten kuulumisia enemmän, olla iloisempi ja tasaisempi. Vielä en osaa jättää omaan arvoonsa jos joku heittää kommentin jossa ei ole päätä eikä häntää..Oma äiti epäili diagnoosini päätyvän pian internettiin enkä pääse ikinä töihin sillä jos joku työnantaja alkaa penkoa menneisyyttäni ja en pääse kouluihin joissa on haastattelu. Taisin purra kieltä ja laskea sataan, mutta pakko oli nakata että voi helkkari sun kanssas taas. Ja riidellä asiasta..Olisinhan voinut tietty sanoa höpö höpö ja vaihtaa puheenaihetta..kuinka moni olisi voinut??
"..yleensä se ex-kumppani oli se narsisti. Mutta näinhän sitä aina sanotaan, vika oli siinä toisessa kun erotaan. "
Taitaa olla yleisin kaava. Vihapäissään lyödään puolison otsaan narsku-leima. Mutta oikeasti se taitaa mennä niin että "uhri" kokee narsistisen loukkaantumisen, jota taas ei voi kokea jos ei ole tunteita ja narsistisia piirteitä, ja useimmat uhrit pelkäävät narsismia kuin ruttoa, kieltävät sen itsessään ja heijastavat puolisoon. Ovat sokeita. Vihan kohde seisoo silloin edessäni.
Kiteytettynä, kaikki uhrit ovat narsisteja, enemmän tai vähemmän, ja kohdattuaan vahvempansa, ovat suojattomia sille vallankäytölle, minkä omistamisen illuusion vallassa ovat eläneet. Tapahtuu herääminen karuun todellisuuteen, ja se sattuu aivan veemäisesti :)
Voinko siis vetää tiukan joustamattoman päätelmän..toista narsistiksi väittävä -ei ammattilainen- on itse narsisti?
Ainahan sitä sanotaan että hulluus on kuin veteen vedetty viiva..missä se menee. Eron jälkeenhän suurin osa jää vihaisiksi, katkeriksi jne. Ja mikäs itselle edullisempaa kuin lyödä se toinen narsistiksi. Kun kerran ammattilainen on mut narsistisin piirtein omaavaksi henkilöksi luokitellut, voin sanoa että mun entisissä oli vikaa mutta oli mussakin. Enkä ketään narsistiksi ole haukkunut..Me ei vaan sovittu yhteen ja tuotiin toistemme huonot puolet esille.
Ennen toinen oli vain hullu..´se nyt on sellanen hullu ja reikäpää, tuulella käyvä´ tms. sanottiin kun ei käsitetty toisen mielenpurkauksia..nyt tuntuu olevan niin paljon diagnooseja että pitää prassailla ja googlailla että sillä on varmasti kaksisuuntainen ja sen lapsilla ad/hd..oisko tuo naapurin kersa sellainen autistinen tms..Hankittais elämä..Minun ainakin pitää hankkia sellainen ja mieluummin terve sellainen =)
No, älä usko mua sokeasti, vaan luota omiin vaistoihisi :)
Mutta näkisin itse asian niin että asettautuessaan toista ihmistä ylemmäksi, vaikkapa juuri haukkumalla toista narskuksi, ihminen tuo esiin omaa narsismiaan, sitä vääränlaista.
Oon ollu narsku ite, ja uhri, ja enää en tiedä tarkalleen mikä mä oon. Varmaan mun viisaus/hulluus-akseli on sellainen veteen piirretty viiva, hih hih.. ;-)
"Kiteytettynä, kaikki uhrit ovat narsisteja, enemmän tai vähemmän, ja kohdattuaan vahvempansa, ovat suojattomia sille vallankäytölle, minkä omistamisen illuusion vallassa ovat eläneet. Tapahtuu herääminen karuun todellisuuteen, ja se sattuu aivan veemäisesti"
Ensinnäkin: uhrit eivät ole narsisteja, yritä päästä jo tuosta väärästä luulostasi. Uhrikin voi olla kyllä narsistinen, itsekäs ja pikkumainen, mutta niinhän nuo ovat monelle ihmiselle enemmän tai vähemmän tyypillisiä piirteitä, riippuu luonteesta. Narsisti ei ole "vahvempi", vaan heikko! hänen "vahvuutensa" näkyy heikkoutena tunne-elämän alueella, tunteettomuutena ja empatiakyvyttömyytenä. Hän on kyvytön vastaamaan toisen tarpeisiin tunnetasolla ja kyvytön vastavuoroiseen rakentavaan toista tunteiden kautta huomioonottavaan kanssakäymiseen.
Luonnehäiriöinen narsistinen persoona ei "herää karuun todellisuuteen" siten, että hän tajuaisi käytöksensä seuraukset. Hän säälii itseään, mutta ei kykene säälimään ketään muuta.
Kun puhutaan todellisesta luonnehäiriöisestä ihmisestä ja hänen "uhristaan", niin uhri ei koskaan koe mitään narsistista loukkaantumista, vaan sen kokee nimenomaan luonnehäiriöinen osapuoli. Uhrin osa on aivan toisenlainen kuin miten sinä sen kuvaat. Tuollainen näkemys, jossa narsisti ja uhri ovat eräänlainen yksi ja sama asia tai elävät niin symbioottisessa tilassa, että heitä ei voida erottaa kumpi on kumpi on täysin väärä ja harhaan johtava ajatus.
Kirjoitin 'narsistin alku'lle, ettei muhun kannata sokeasti uskoa. Tarjoan näkemystäni omakohtaisen kokemukseni mukaan, ja mun oman ymmärrykseni mukaan :)
Siinä missä olin toiselle veemäinen "narsisti", toisen kanssa jouduin alistetuksi "uhriksi". Koska molemmissa jaksoissa elämässäni tiedostan tunteeni, en jaksa uskoa että meitä ihmisiä on tunteellisia ja tunteettomia.
Täällä moni haluaisi raastaa narskut kaltereiden taa, mä olen taas sitä mieltä että molemmat osapuolet voisivat yrittää ymmärtää toisiaan. Miksi uhri kärsii, ja miksi narsisti käyttäytyy niin näennäisen julmasti. Uskon että narsisti kärsii omia heikkouksiaan niin paljon mielensä sisällä että ne projisoituvat vihana toiseen ihmiseen.
Totta, narsistin vahvuus on vuorovaikutuksen heikkous tai lähes puuttuminen/lukkiutuminen. "Uhrin" silmin tämä heikkous näyttää kylmäveriseltä toiminnalta ja pelottavalta vahvuudelta. Toinen ei käyttäydykään normi-ihmisen tavoin vaan pyrkii omistamaan lähteensä yhä enemmän. Tällaisen ihmisen kanssa on vaikea elää, ja kaikkea muuta voi opetella hyväksymään, paitsi fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Jos se on toistuvaa, sitä ei tarvii kenenkään sietää. Siinä kulkee mun rajani. Mun ratkaisu oli ritolat.
Oon kanssas samaa mieltä ettei täällä palstalla ole yhtään aitoa psykonarskua(NPH), mutta monella on traumoja ja normaalin rajoissa pysyvää narsistisuutta tai muita ongelmia :)
"Luonnehäiriöinen narsistinen persoona ei "herää karuun todellisuuteen" siten, että hän tajuaisi käytöksensä seuraukset. Hän säälii itseään, mutta ei kykene säälimään ketään muuta. "
Miten tiedämme toisen ihmisen säälin määrän. Jos se ei vain näy ulospäin siten kuin itse odotamme, jospa vain luulemme?
Kysymykseesi "mistä tiedämme toisen ihmisen säälin määrän", voin vastata sinulle vain, että kyllä sen tietää, tuntee näkee, aistii, kulee, eli...koet sen kaikilla tuntoaisteillasi.
Ei ehkä kukaan haluaisi narskuja kaltereiden taa raastaa, mutta ne jotka oikeasti ovat eläneet NPH.n kanssa tai ylipäätään vaikeasti luonnehäiriöisen (tunne-elämältään tyhjän) ihmisen kanssa, voi olla vaikeaa pelkästään yrittää ymmärtää, kun se vaatisi jo asiaan melkoisesti perehtymistä ja miltein asiantuntijamaista ymmärrystä käsittää mistä kaikesta oikein on kysymys. Uhri on aina vaan uhri, eikä häneltä voi vaatia siinä tilanteessa kovasti ymmärrystä kaltoin kohteliaansa kohtaan.
Fyysistä ja henkistä väkivaltaa koetaan monissa suhteissa, luonnehäiriöt eivät läheskään aina ole niihin johtavia syitä. Riitely ja erimielisyys kuuluu hyväänkin parisuhteeseen aika-ajoin, se puhdistaa ilmaa ja siinä toisen näkökanta tulee paremmin kuultua ja esiin. Riitely ei ole paha asia, jos se osataan tehdä rakentavasti ja toista huomioivasti. Luonnehäiriöisen kanssa riita on turhaa vänkäämistä, se ei koskaan saa loppuaan, eikä siinä rakennuta, eikä voimaannuta niin, että ilma puhdistuisi ja toista kohtaan tuntisi entistä enemmän yhteenkuuluvuutta.
Ihminen, jolla on traumoja sielussaan ei osaa eikä voikaan osata ottaa toista oikealla tavalla huomioon. Jos, molemmilla osapuolilla niitä traumoja löytyy liian paljon, ei suhteesta tule mitään, koska toista ymmärtääkseen suhde vaatii ainakin sen, että toinen osapuoli on sielullisesti terve ja henkisesti kypsä ymmärtämään ja ottamaan harteilleen toisen traumatisoituneen puolen.
Ymmärrän sinua oikein hyvin söpöliini
Hih, vai söpöliini..no kiitos! :-D Vaan sinä se oot meistä söpömpi ja älykkäämpi!
Odotinkin jo tuota, että takerrut tuohon ajatukseeni, mutta siitä huolimatta laitoin sen siihen, koska narsistisella loukkaantumisella tässä tapauksessa tarkoitin nimenomaan loukkaantumista, jossa narsisti kokee "narsistista häpeää, minän heikkoutta, mitättömyyttä jne. Kun taas, terve kokee loukkaatumisen mielestäni eri tavalla, surullisuudella, joka kääntyy itsestä pois toiseen, että toinen ajattelee minusta noin,...ymmärrätkö, mitä ajan takaa ?
Itse uskon, että narsistinen loukkaantuminen on lähinnä luonnehäiriöisen ongelma, johon liittyy aina häpeän tunne, mutta terveen itsetunnon omaavan loukkaantumisessa tuota häpeän tunnetta ei koeta siten kuin luonnehäiriöinen sen kokee. Narsistin loukkaantuminen ei ole "aitoa" loukkaantumista "aidosta" asiasta, vaan hän nimenomaan kokee jatkuvaa häpeää kaikesta pienemmästäkin minuuteensa kohdistuneesta huomiosta, jos siinä on "sävy", jonka hän tulkitsee negatiiviseksi.
En tiedä saatko ajatuksestani kiinni ????
*pohtii*
No, epäusko, ihmetys, sääli ja voimakas suru oli ainakin mun eron jälkitunteitani. :/
Pääsin ajatukseesi kiinni jos tarkoitit että siinä missä terve ihminen suutahtaa, ja aika pian kuittaa mielessään sen merkityksettömäksi, niin luonnehäiriöiselle siitä saattaa kasvaa isompi jubatsu; 'minuuteni joutui uhatuksi, kostan, vihaan vielä ensi vuonnakin' :)
Haluaisin kuolla kuten gladiaattori, nähden naisen silmistä säälin, empatian ja myötätunnon. Se olisi arvokas kuolema :/
http://www.youtube.com/watch?v=svE2DRRopzE
Tuosta tulee mieleen viimeinen lause:
"Kriton, olemme Asklepiokselle velkaa kukon."
- Kenen lie
Lukemani perusteella sain narsistin kuvan tai sitten olet vaan niiiiin katkeroitunut lapsuudestasi tai jostain muusta. Yritä ottaa rennommin.
.... Oliko vastauksesi siis minulle koska mainitsit katkeroituneen lapsuuden? Mulla on diagnisoitu kohtalaisen vahva traumatisoituminen, niin katkera on oikea sana. Ei ole seks.hyväksikäyttöä vaikkakin äitini niin välissä väitti isäni niin minulle tehneen (ei ole!) ja välillä oikea isäni saan kuulla hänen kuolinvuoteellaan. Äitini on lapsuudesta asti sanonut todella ilkeitä asioita ja kun huomautan, saan ryöpyn niskaani. Miksi häntä aina haukun..
Löysin äitini itsemurhaa yrittäneenä kotoa lapsena. Aikuisena äitille siitä vihaisena sanoin että eikö käsitä miltä minusta on tuntunut elää ilman mitään henkistä turvaa sekä tukea. Sain kuulla olevani sekopää, äitini ei muistanut itsemurhayritystään. Varmisti asian toiselta ihmiseltä ja soitti takaisin että olin puhunutkin totta sekä taas haukut siitä että syyllistän häntä asiasta..
Onkohan meitä tässä siis vakka ja kansi..äiti ja tytär..kumpikin syyttää toista elämänsä pilalle menemisestä. Vaikkakin äiti syyttää siitä kaikkia muita kuin itseään.