Merikotkan pesä

korkeuksiin kiivetä niin kyllä pärjää edullisemmallakin kalustolla kuin mitä 600mm f4 maksaa..valo jos riittää niin valovoimaksi riittää vähemmänkin..itse en menisi kovin lähelle pesää, ei suinkaan sen takia että pelkäisin merikotkan hyökkäystä vaan ihan siksi että en häiritsisi kotkan pesintää, paikasta riippuen pitäisin reilun välimatkan pesään, ainakin näin lonkalta heittäen 50 m, 100m, 150m...jos voi hiippailla näköesteiden suojassa niin silloin tuo 50 m voi tulla kysymykseen..aloittelijalle voisi löytyä piiiitkäää putkea esim edullisesta sigman valikoimasta, tietysti jos pankissa alimmat seteliniput jo homehtuu niin silloin kalleinta mikä löytyy..vaikkapa sigman 500mm 2.8 tai canonin 1200mm..

lähteä pesältä muutoinkin kun että se on havainnut lähestyvän kuvaajan, kyllä jos osaa hiipiä ja on hyvä suoja niin pääsee lähellekin mutta eri asia kuinka sitten nostat pääsi ja kamerasi kuvausta varten, hiipiessä jos voi seurata puuston yms välistä lintua on silloin paras jähmettyä paikoilleen kun lintu kääntää tai nostaa päätään, jos se vaan esim ruokkii poikasiaan tai järjestelee pesäänsä, sukii sulkiaan yms niin silloin on paras hetki liikkua eteenpäin, tuulen suuntakin kannattaa ottaa huomioon eli lähestyä pesää tuulen alapuolelta, monesti olen huomannut että jos lähestyvää, lentävää lintua tuijottaa suoraan kohti niin se havaitsee sinut huomattavasti helpommin kuin että vältät suoraan lintuun katsomista tai toinen mahd syy on että kohti tuijottavat silmät merkitsevät linnulle että siihen on kiinnitetty huomio ja pelkää juuri sitä, tämän olen oppinut vanhoilta erämiehiltä..liikkumattomuus on kaiken a ja o vaikka on hetken ilman näkösuojaa..itse tykkään kantaa 300 mm 2.8 koska se on vielä näppärä kooltaan eikä liian painava, lisäksi mukana kulkee kätevästi 1.4x telejatke jolla saa lisää polttoväliä (420mm f4) eikä valovoimakaan putoa liikaa vaikka olisi pilvinen sää ja kuvaus onnistuu jopa ilman jalustaa. Aikaisemmin omistin 300-800mm 5.6 sigman mutta oli liian painava ja kömpelö juuri tällaiseen kuvaukseen jossa liikutaan, sellaista tötteröä ei saa nopeasti jalustalle eikä käsivaralta kuvaamista kannata edes haaveilla, kyllä legendaarisenakin lintuputkena tunnettu 300mm on tänäkin päivänä varteenotettava vaihtoehto, sen minkä milleissä häviää sen voittaa kuvan laadussa, mitä enemmän millejä niin sitä helpommin kuva kärsii tärinästä, 300 millisellä kun ottaa jalat avukseen niin polttoväli riittää.

korimetka kirjoitti:

lähteä pesältä muutoinkin kun että se on havainnut lähestyvän kuvaajan, kyllä jos osaa hiipiä ja on hyvä suoja niin pääsee lähellekin mutta eri asia kuinka sitten nostat pääsi ja kamerasi kuvausta varten, hiipiessä jos voi seurata puuston yms välistä lintua on silloin paras jähmettyä paikoilleen kun lintu kääntää tai nostaa päätään, jos se vaan esim ruokkii poikasiaan tai järjestelee pesäänsä, sukii sulkiaan yms niin silloin on paras hetki liikkua eteenpäin, tuulen suuntakin kannattaa ottaa huomioon eli lähestyä pesää tuulen alapuolelta, monesti olen huomannut että jos lähestyvää, lentävää lintua tuijottaa suoraan kohti niin se havaitsee sinut huomattavasti helpommin kuin että vältät suoraan lintuun katsomista tai toinen mahd syy on että kohti tuijottavat silmät merkitsevät linnulle että siihen on kiinnitetty huomio ja pelkää juuri sitä, tämän olen oppinut vanhoilta erämiehiltä..liikkumattomuus on kaiken a ja o vaikka on hetken ilman näkösuojaa..itse tykkään kantaa 300 mm 2.8 koska se on vielä näppärä kooltaan eikä liian painava, lisäksi mukana kulkee kätevästi 1.4x telejatke jolla saa lisää polttoväliä (420mm f4) eikä valovoimakaan putoa liikaa vaikka olisi pilvinen sää ja kuvaus onnistuu jopa ilman jalustaa. Aikaisemmin omistin 300-800mm 5.6 sigman mutta oli liian painava ja kömpelö juuri tällaiseen kuvaukseen jossa liikutaan, sellaista tötteröä ei saa nopeasti jalustalle eikä käsivaralta kuvaamista kannata edes haaveilla, kyllä legendaarisenakin lintuputkena tunnettu 300mm on tänäkin päivänä varteenotettava vaihtoehto, sen minkä milleissä häviää sen voittaa kuvan laadussa, mitä enemmän millejä niin sitä helpommin kuva kärsii tärinästä, 300 millisellä kun ottaa jalat avukseen niin polttoväli riittää.

Voihan se lähteä... Mutta kun lintu lähtee pesältä huomattuaan lähestyvän kuvaajan, kaartaa sen yllä, palaa takaisin tarkistaakseen vieläkö häirikkö on paikalla ja lähtee jälleen pois, kertoo linnun käytös siitä, että kuvaaja häiritsee pesintää.

Asiansa osaava, luontoa kunnioittava luontokuvaaja jättää pesät rauhaan. Jotta olisi jotain kuvattavaa vastaisuudessakin...

niinpä juu kirjoitti:

Voihan se lähteä... Mutta kun lintu lähtee pesältä huomattuaan lähestyvän kuvaajan, kaartaa sen yllä, palaa takaisin tarkistaakseen vieläkö häirikkö on paikalla ja lähtee jälleen pois, kertoo linnun käytös siitä, että kuvaaja häiritsee pesintää.

Asiansa osaava, luontoa kunnioittava luontokuvaaja jättää pesät rauhaan. Jotta olisi jotain kuvattavaa vastaisuudessakin...

asiansa osaava ja luontoa kunnioittava kuvaaja osaa määrittää matkan ja paikan mistä vielä voi kuvata ettei häiritse pesärauhaa, tyytyy niihin kuviin mitä siltä kuvausetäisyydeltä saa eikä yritä lähemmäs.

korimetka kirjoitti:

asiansa osaava ja luontoa kunnioittava kuvaaja osaa määrittää matkan ja paikan mistä vielä voi kuvata ettei häiritse pesärauhaa, tyytyy niihin kuviin mitä siltä kuvausetäisyydeltä saa eikä yritä lähemmäs.

no mistä sitten sikiää ne lintujen himorengastajat? kiipeävät joka ikiselle linnunpesälle ja pöntölle, kuskaavat poikaset maahan rengastusta varten ja takaisin. tiede se on niin tärkeää mukamas.

mielestäni kyseessä ei ole muu kuin perverssi pakkomielle. vähän kuin jollain perhostenkerääjällä, vrt. 1960-l. englantilainen elokuva "Neitoperho".

ja siitäkö sitten ei muka lintuperheen elämä häiriinny?

elmeriepäpervo kirjoitti:

no mistä sitten sikiää ne lintujen himorengastajat? kiipeävät joka ikiselle linnunpesälle ja pöntölle, kuskaavat poikaset maahan rengastusta varten ja takaisin. tiede se on niin tärkeää mukamas.

mielestäni kyseessä ei ole muu kuin perverssi pakkomielle. vähän kuin jollain perhostenkerääjällä, vrt. 1960-l. englantilainen elokuva "Neitoperho".

ja siitäkö sitten ei muka lintuperheen elämä häiriinny?

Rengastuksesta saa tietoa mm. birdlifen sivuilta...

http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/lintuharrastuksen_alkeet_07.shtml

Ettei tarvitse arvailla.

korimetka kirjoitti:

lähteä pesältä muutoinkin kun että se on havainnut lähestyvän kuvaajan, kyllä jos osaa hiipiä ja on hyvä suoja niin pääsee lähellekin mutta eri asia kuinka sitten nostat pääsi ja kamerasi kuvausta varten, hiipiessä jos voi seurata puuston yms välistä lintua on silloin paras jähmettyä paikoilleen kun lintu kääntää tai nostaa päätään, jos se vaan esim ruokkii poikasiaan tai järjestelee pesäänsä, sukii sulkiaan yms niin silloin on paras hetki liikkua eteenpäin, tuulen suuntakin kannattaa ottaa huomioon eli lähestyä pesää tuulen alapuolelta, monesti olen huomannut että jos lähestyvää, lentävää lintua tuijottaa suoraan kohti niin se havaitsee sinut huomattavasti helpommin kuin että vältät suoraan lintuun katsomista tai toinen mahd syy on että kohti tuijottavat silmät merkitsevät linnulle että siihen on kiinnitetty huomio ja pelkää juuri sitä, tämän olen oppinut vanhoilta erämiehiltä..liikkumattomuus on kaiken a ja o vaikka on hetken ilman näkösuojaa..itse tykkään kantaa 300 mm 2.8 koska se on vielä näppärä kooltaan eikä liian painava, lisäksi mukana kulkee kätevästi 1.4x telejatke jolla saa lisää polttoväliä (420mm f4) eikä valovoimakaan putoa liikaa vaikka olisi pilvinen sää ja kuvaus onnistuu jopa ilman jalustaa. Aikaisemmin omistin 300-800mm 5.6 sigman mutta oli liian painava ja kömpelö juuri tällaiseen kuvaukseen jossa liikutaan, sellaista tötteröä ei saa nopeasti jalustalle eikä käsivaralta kuvaamista kannata edes haaveilla, kyllä legendaarisenakin lintuputkena tunnettu 300mm on tänäkin päivänä varteenotettava vaihtoehto, sen minkä milleissä häviää sen voittaa kuvan laadussa, mitä enemmän millejä niin sitä helpommin kuva kärsii tärinästä, 300 millisellä kun ottaa jalat avukseen niin polttoväli riittää.

Jos menet lähellekään merikotkanpesää huhtikuussa, niin voit olla varma, että pesintä epäonnistuu. Munavaiheessa varikset ja korpit iskevät lähes heti, kun emo poistuu paikalta. Jos ei ole variksia tai muita munarosvoja, kylmettyy nuna tai munat todella nopeasti.
Älä yritä lähestyä pesää edes kaukaa enne kuin kesäkuun lopussa ja silloinkintodella kaukaa. Muista myös, että merikotkan pesäalueet ovat lailla suojeltuja.
Meillä oli aikoinaan merikotkanpesä noin 250 metrin päässä laituristamme ja ja emo oli todella varovainen, kun saavuimme mökillemme.
Merikotkia on yritetty kuvata automaattikameroilla (niin luin kaalasääskiä kuvataa), mutta emot pelkäävät jo pelkkää miehittämätöntä kameraa niin, että eivät tule pesälle munimaan.

Mä kyllä kiipeisin pesälle, varastaisin munat ja maalaisin niihin Angry Birds hahmoja, ottaisin munista kuvan, joka olis tosi harvinainen ja palauttaisin munat. Noilla munakuvilla saisit varmasti huomiota osaksesi: Angry Birds kotkanmunat.