Minua huvittaa, kun suurten koirien omistajat puolustelevat hyökkäystapauksen tullessa ilmi, rotuaan sillä, että sanovat pienten rotujenkin purevan ja olevan aggressiivisia. Mutta kun se on TOTTA; on aivan ERI asia pureeko ihmistä pieni vai suuri koira, onko luonnevikainen koira viisikiloinen vai viisikymmentä kiloa. Kyllä minun marsunikin purevat ja nekin ovat eläimiä, voi niitäkin olla kohdeltu huonosti ja voivat olla sekopäisiä uroksia, mutta ei ketään kiinnosta pureeko marsu. Koska se ei saa niin suurta tuhoa aikaan. TOTTA KAI suuria koiria pelätään; jos suuri koira hyökkää kimppuuni, voin menettää henkeni ääritapauksessa. Viisikiloisen koiran voi potkia pois tai se ei ainakaan saa harmia aikaan kuin alaraajoille. Ero on yhtä suuri kuin ero voi vaan voi olla, esim. verrattaessa sinkoa ja leipäveistä toisiinsa.
Isot koirat ovat ISOJA
123445
11259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja pienet ovat suurin osa agressiivisempia ja huonosti koulutetumpia kuin isot koirat, mikä ei minua isojen koirien omistajana huvita yhtään.
Yleensä kun näkee vain niitä isoja rauhallisia koiria, ja pieniä kiukkuisia koiria. Tottakai on eroa kumpi puree, mutta kun usein ne isot koirat koulutetaan paremmin kuin pienet, juuri sen takia että pienet voi potkasta kuoliaaks jos uhittelevat. Kukaan ison koiran omistaja ei voi perustella koiransa mahdollista kouluttamattomuutta pienillä kouluttamattomilla koirilla, se on tosi. Koiran kuin koiran, kokoon katsomatta pitäisi olla hallinnassa:)
Että pienten koirien omistajat jättävät koiransa kouluttamatta sen takia, että joku voi potkaista ne kuoliaaksi... Haloo. Riippuu varmaankin ihan asuinpaikasta, mutta ei täällä ole eroa määrissä jos isojen ja pienten koirien hihnakäyttäytymistä ja koulutuksen tasoa arvioidaan. Mutta siinä on vissi ero, että isot ovat irrallaan ja useammin omilla teillään kuin pienet koirat. Ja sitten moni isojen koirien omistaja kiertää kaikki koirat kaukaa, koska niillä on agressio-ongelmaa.
Koirat EI synny tasapainottomina. Koirat EI synny agressiivisina. Kuka ne ongelmat sitten aiheuttaa? Omistaja kun ei viitsi kouluttaa. Nuo "agressio-ongelmat" johtuvat omistajasta. No onhan joillakin roduilla luonnostaan vieras koira aggressioita mutta nehän kuuluvat asiaan.
Koirasta tietämättömät lukekaa koirista ja perehtykää niihin tarkemmin niin tiedätte niistä vastaisuudessa jotakin.
Haloo itsellesi. Sanoinko että kaikki? En. Mutta valitettavan yleistä on, ehkei siellä missä itse asut:) Olen muuten asunut aaaiiika monessa eri paikassa ja sanonpa vaan että olen nähnyt muutaman ison koiran jolla oli ''agressio-onkelmaa''(usein se on vain luonnollista koiralle, esim. varoitus), mutta nämä pikkufifit vetää hihna kireellä kohti muita ja räkyttää niin että silmät pullistuu :DD Itse olet sokea pikkukoirien ''agressio-ongelmille''(:D) kenties omistat juuri tällaisen koiran, joka ollessaan iso koira olisi itseltäs karkuteillä ja kiertäsitte muut koirat kaukaa:) TOTTAKAI isojen koirien kaikki touhut on isompia kuin joidenkin pikkukoirien, sen huomaa kun omistaa sekä ison että pienen koiran. Ja hyvin muuten käyttäytyy kumpikin ;)
Joo- iso koira EI ole luonnostaan agressiivinen, se vain mielletään semmoiseksi.
Mulla on semmoinen satakiloinen narttu, joka on kyllä koulutettu kulkemaan sekä hihnassa että
irti ja osaa käyttäytyä. Ei hötkyile, ei kisko, EI PURE.
Sitten kun joku perhoskoiran kanssa tulee vastaan niin sehän on jossain flexissä ja räkyttää,
(tai siis kimittää) hyökkäilee, roikkuu alahuulessa ja omistaja yleensä antaa vielä sen vapaasti tehdä tätä koska sen piski on pienempi.
Näissä tilanteissa mun "pikkunen" on hiljaa ja kuuntelee. Sitten jos tilanne alkaa käydä liika tukalaksi
sille se sanoo syvällä rintaäänellä VUFFFFFFFF. Tällöin fifin omistaja juoksee itkien karkuun että
se on vihainen , se ISO TUHMA KOIRA !!
Iso koira on pakosti koulutettava tottelemaan talossa ja puutarhassa, pikkupiskit saa sitten näköjään temmeltää ihan vapaasti ja käyttäytyä ihan miten huvittaa muita koiria kohtaan.
En ottais semmosta vaikka maksettaisi !
Omistan sekä pienen, että ison koiran. Luulen siis, että ymmärrän molempia puolia. Agressio-ongelmia meillä ei ole. Johtuu koulutuksen lisäksi myöskin rodunvalinnasta. Sekä siitä, että pikkukoiramme osaa lukea ja ymmärtää myöskin isoja koiria :) Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikilla ei näin ole. Mutta voin kertoa, että maailmankuva ja käsitys avartui paljon, kun perheeseen tu.li ensimmäinen pikkukoira. Ennen sitä olin samaa mieltä monen kanssa, jonka mielestä pikkukoirat lähes järjestään ovat räksyttäviä. Näin ei ole, mutta ihmisellä on taipumusta jättää osa asioista havainnoimatta, ja kiinnittää huomiota vain osaan. Eniten minullakin on ollut isoja koiria. Koirat eivät ole karkuteillä, ei niillä ole mitään tarvetta poistua pihasta. Eikä isonikaan ole sitä harrastaneet, vaikka ikinä ei ole aitoja ollutkaan. Suurimmaksi osaksi tämäkin johtuu rodunvalinnasta, paimenkoirien työ on olla laumansa lähellä, ja lapsiperheessä riittää vahdittavaa. Saas nähdä miten nyt uusimman riistavietti laitetaan rajoihin, hiukan arveluttaa, joten saattaa olla, että uusin jonkun retken yrittääkin tehdä. Mutta on saanut kuitenkin sellaisen koirasosiaalistamisen, että tietää miten kenenkin kanssa toimii, aika pitkälle. Tarkoituksella on järjestetty yhteisiä hetkiä mm. sakemannien kanssa, koska oman kokemukseni mukaan se on rotu, jota moni koira ei usein ymmärrä.
Jos nyt lasken koiraelämäniaikaiset asuinpaikat, niin niitä tulee kai kahdeksan kaikkiaan. Joka alueella on ollut joitakin varottavia koiria, ja vain yhdellä alueella se ongelma on ollut pieni. Itselläni silloin vain isoja koiria, ja tuo pieni ei kyllä tajunnut yhtään omaa parastaan, vaan saattoi ilmestyä milloin mistäkin riitaa haastamaan. Omani kyllä osasivat olla purematta, mutta kyllä niillä pinna selvästi kiristyi välillä, kun toinen vaan puree ja ärhentelee :) Kokoero oli kuitenkin niin suuri, että en uskaltanut koskaan antaa niiden antaa takaisin. Muulloin ovat tosiaan ongelmia ja harmia aiheuttaneet koirat olleet suuria, ei ole mitenkään kivaa sekään, että iloinen tanskandogi vetää talvella omistajaansa perässään muita nähdessään. Ihania koiria, mutta kyllä kannattaisi oikeasti miettiä näitäkin asioita ennen sitä ensimmäistä talvea :) Ja sitten on vielä erikseen ne omistajat, joilla on monta koiraa, isoja tai pieniä.
Kaikkein surullsisinta on kuitenkin se, että tietyille asioille en valitettavasti voi mitään. Ja pelkään sitä päivää, milloin se karannut koira käy omalleni kohtalokkaaksi. Kahdesti on jo selvitty vain pahoilla puremilla ja ruhjeilla, jotka ovat ajanmittaan parantuneet. Tuo tuuri vain voi loppua milloin vain. Koiramaailmassa hyökkäyksille on syy ja selitys, mutta moni ei ymmärrä, että juuri se oma, vaikkakin kuinka hyvin koulutettu ja luotettavaksi luultu voi hyökätä tilaisuuden tullen. Ja omistaja ei ehdi aavistaakaan mitään. Se ei nimittäin vaadi meidän koiraltamme mitään, koiramme ei tarvitse olla edes lähellä, vaan pelkkä tilaisuuden saaminen voi riittää. Niin uskomattomalta kuin saattaa kuulostaakin, niin jokaisella koiralla on joku yllättävä ärsykekynnys, jonka ylittyessä se ei enää ole hallinnassa.
Uskokaa hyvällä, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin varoittaa riskistä, ja kertoa mistä se johtuu. Ja ilmoittaa aina poliisille, tähän mennessä emme ole siihen turvautuneet, pelkkä kulujen korvaus on riittänyt. Mutta toista vahinkoa ei saa tulla yhdenkään koiran kohdalla.
vaan erinomaisen hyvin käyttäytyviä, kierrämme silti pienet vastaantulijat mahd kaukaa ohi, koska ne alkavat järjestään räksytyksen, joka tulee omistajilleen aina täys-yllätyksenä, mitä en voi ymmärtää.
Räkyttäviä ja huonosti hihnassa kulkevia pikkukoiria tulee, ikävä kyllä, enemmän vastaan kuin hyvin koulutettuja. Isoissa on toisin päin. Kummassakin ryhmässä on kuitenkin molempia.
Itseäni ottaa päähän ne tyypit, jotka pikkukoiransa pysähtyessä jäävät seisomaan vaikka keskelle kulkuväylää eivätkä älyä antaa tilaa kulkea sujuvasti ohi. Koulutettukin koira voi provosoitua toisen, vaikkakin pikkuisen, koiran tuijottaessa ja odottaessa että tullaan kohdalle.
Toinen porukka on ne flexi pitkänä pikkukoiriaan ulkoiluttavat, jotka haluavat tulla aina juttusille. En halua jäädä jutskaamaan vaan iso koirani tarvitsee reipasta lenkitystä, joten haluan vain päästä sujuvasti ohi. Hihna siis lyhyelle ja antakaa tilaa normaaliin ohitukseen. Koirallani on koirakavereita, sen ei tarvitse kaveerata jokaikisen vastaantulijan kanssa.
On ilo nähdä kauniisti ja räkyttämättä omistajansa hallinnassa kulkeva pikkukoira. Ne ovat todella suloisia. Onneksi niitäkin toisinaan tulee vastaan n_n
Ymmärrän kyllä mistä puhut. Mutta minun pikkukoirani ei kyllä roiku koirasi alahuulessa. Se kyllä tietää rajansa. Sadan metrin päästä, jos näkee ison koiran, niin haukkuu hetken (vahtii reviiriään), mutta usko pois, on aivan muina miehinä, jos koira tuleekin itseensä päin. Viheltelisi huolettomasti, jos vain osaisi:) Ärsyttää vain toisinaan tuo vastakkainasettelu. Ja se ihmetys, miten voikin samassa perheessä asua sekä "pedot", että "pikkupiskit" sulassa sovussa. Molemmilla on paikkansa tässä yhteiskunnassa, mutta se vaatii kummaltakin osapuolelta sopeutumista. Fakta on se, että pieni, huonosti käyttäytyvä koira on ärsyttävä. Yhtä suuri fakta on se, että suuri koira, joka ei ole hallinnassa VOI olla vaarallinen. Valitettavasti meidän tapauksessamme koiramme kimppuun on käynyt se suuri koira kahdesti, ja hengenlähtö on silloin lähellä. Ja kummassakin tapauksessa oma koiramme oli täysin syytön (jos ei sen ominaishajua lasketa, sillehän ei koira, eikä omistajakaan mitään voi). Ja ymmärrän täysin pikku koirien omistajien reaktion. On täysin eriasia pelätä koiransa hengen puolesta, kuin pohtia jotain mahdollisia pieniä tikkaamisen tarpeita. Luulen, että asiaa ei käsitä muut kuin ne, joilla on kokemusta molemmista puolista.
Ärsyttää suunnattomasti se, miten asialliseen varoitukseen suhtaudutaan ylimielisesti. Olen kaikkien narttujen omistajille ilmoittanut asiallisesti muuttunneesta tilanteesta. Jos kuitenkin näiden omistajien koira hyökkää, niin asiaa selvittää virkavalta. En katso enää, että omalla pihallamme oleva, rauhallinen koira olisi millään lailla velvoitettu kärsimään irtokoirien hyökkäyksistä :)
Meillä kävi paska mäihä. Kenelle vaan voi käydä samoin. Se ärsyttävänhajuinen pieni tai iso koira voi olla missä vaan pihassa, aitojen takana tai ilman aitoja. Vastuu on ohikulkijalla. Toki aitaisin pihani vaikka millä piikkilangalla, mutta täällä ei aitoja saa rakentaa. Siltikään en aio kieltää koiraltani sen elämän oleellisinta osaa; ulkoilua ja pihahommia yhdessä perheen kanssa. Hyökkääjä (iso tai pieni, mutta pienemmille koirani pärjää) vastaa seurauksista täysimääräisesti. Itse olen tehnyt kaiken voitavani. Uskokaa vaan. Ja myöskin lisävinkit otetaan vastaan mielellään, mutta koirani elämänlaatua en enää huononna. Liian monesta asiasta se on jo joutunut luopumaan muiden vuoksi. Itse olen uhrannut paljon rahaa ja aikaa ongelman ratkaisuun. Mutta meidän ongelmaan ei ole eläinlääketiede ratkaisua kehittänyt. Jossain vaiheessa pitää jo toistenkin kantaa vastuunsa. Se raja on ylitetty, ja enää ei meidän hermomme veny.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Itselläni on jättirotuinen koira, joka osaa käyttäytyä hihnassa, ohittaa jne. Ainut tilanne, joka saa koirani herpaantumaan ovat pienet karvaläjät, jotka räksyttävät tien toisella puolella flexin päässä. Itselläni koira on aina nahkahihnassa ja kulkee vierelläni. Sitten, kun oma koirani ärähtää sinne päin isolla bassoäänellään saan kuulla, kuinka perääni soitetaan poliisit, koska koirani käyttäytyy niin aggressiivisesti. Plaah! En kestä enää!