Minulla on 1,5v. lapsi ja olen huomannut, etten oikein löydä mistään äitiä, jonka kanssa voisi vaihtaa samanlaisia ajatuksia. Kaikissa äiti-vauvaryhmissä neuvolassakin tunsin olevani hieman ulkopuolinen, kun samantyylistä toista äitiä en ole tavannut. Tietysti toisenlaisten äitienkin kanssa on mukavaa jutella, mutta olisi kiva, jos joskus löytyisi joku samankaltainen kuin minä.
Tuntuu, että äitejä on karkeasti jaoteltuna kahta ryhmää; luomuhippiäidit sekä uraäidit. Minä putoan jotenkin oudosti tuohon väliin ja minulla on piirteitä molemmista ryhmistä. Kerron vähän itsestäni äitinä pähkinänkuoressa ja toivoisin löytäväni täältä edes yhden samankaltaisen. En välttämättä mitään ystävää ole etsimässä, olisi vain mukava kuulla, olenko ainoa tällainen sekoitus, vai löytyisikö meitä muitakin.
Olen siis 26-vuotias terveydenhoitoalalla oleva nainen. Nyt lapsen kanssa kotiäitinä.
Luomuhippiäitipiirteitä:
-Lapsi käyttää ja on aina käyttänyt kestovaippoja
-Täysimetetty 6kk ikään saakka, edelleen imetän kerran päivässä, tuttipulloa emme ole omistaneet
-Ruoat tehty aina itse
-Lapsi ei ole koskaan ollut yöhoidossa, eikä muutoinkaan hoidossa kuin pari kertaa parin tunnin ajan
-Kotona hoitaisin mielellään ainakin 3-vuotiaaksi saakka, mutta ihan siihen ei varmaankaan ole mahdollista
MUTTA:
-Pidän huolta ulkonäöstäni, käytän korkkareita, meikkiä ja laitan hiuksiani ja kynsiäni
-En näytä varsinaisesti äidiltä
-En ole mikään hihhuli, en viito lapselle, halua häntä kotikouluun tms.
-En suosi vapaata kasvatusta, kiellän lastani jne (tosin vauva-aikana hoito oli lapsentahtista.
-En ole kiinnostunut mistään äärijutuista, kuten vaipattomuudesta tms.
Tässä tämä nyt pähkinänkuoressa oli. Tarkoitus ei ole loukata ketään, tiedän, että hyvin karkeasti jaottelin äidit erilaisiin ryhmiin, vaikka suurin osa on ihan tavallisiä äitejä. Eikä minulla ole mitään vaikkapa hippejä vastaan, eikä ketään muitakaan vastaan. Olen kuitenkin kymmeniä kertoja törmännyt siihen, että olen muka jotenkin vääränlainen äiti tähän ulkomuotoon nähden. Ulkonäöltäni näytän siis enemmän kerran viikossa bilettävältä ja jatkuvasti omilla menoilla juoksevalta äidiltä, mutta totuus on jotain ihan muuta. Jos näyttäisin enemmän luomuäidiltä, mitään ongelmaa ei varmaan olisi. Mutta kun minä haluan käyttää ripsiväriä ja poskipunaa, eikä minua suoraan sanottuna kiinnosta, onko niitä testattu eläinkokein vai ei. ;)
Tuntuu, että äitejä on karkeasti jaoteltuna kahta ryhmää; luomuhippiäidit sekä uraäidit. Minä putoan jotenkin oudosti tuohon väliin ja minulla on piirteitä molemmista ryhmistä. Kerron vähän itsestäni äitinä pähkinänkuoressa ja toivoisin löytäväni täältä edes yhden samankaltaisen. En välttämättä mitään ystävää ole etsimässä, olisi vain mukava kuulla, olenko ainoa tällainen sekoitus, vai löytyisikö meitä muitakin.
Olen siis 26-vuotias terveydenhoitoalalla oleva nainen. Nyt lapsen kanssa kotiäitinä.
Luomuhippiäitipiirteitä:
-Lapsi käyttää ja on aina käyttänyt kestovaippoja
-Täysimetetty 6kk ikään saakka, edelleen imetän kerran päivässä, tuttipulloa emme ole omistaneet
-Ruoat tehty aina itse
-Lapsi ei ole koskaan ollut yöhoidossa, eikä muutoinkaan hoidossa kuin pari kertaa parin tunnin ajan
-Kotona hoitaisin mielellään ainakin 3-vuotiaaksi saakka, mutta ihan siihen ei varmaankaan ole mahdollista
MUTTA:
-Pidän huolta ulkonäöstäni, käytän korkkareita, meikkiä ja laitan hiuksiani ja kynsiäni
-En näytä varsinaisesti äidiltä
-En ole mikään hihhuli, en viito lapselle, halua häntä kotikouluun tms.
-En suosi vapaata kasvatusta, kiellän lastani jne (tosin vauva-aikana hoito oli lapsentahtista.
-En ole kiinnostunut mistään äärijutuista, kuten vaipattomuudesta tms.
Tässä tämä nyt pähkinänkuoressa oli. Tarkoitus ei ole loukata ketään, tiedän, että hyvin karkeasti jaottelin äidit erilaisiin ryhmiin, vaikka suurin osa on ihan tavallisiä äitejä. Eikä minulla ole mitään vaikkapa hippejä vastaan, eikä ketään muitakaan vastaan. Olen kuitenkin kymmeniä kertoja törmännyt siihen, että olen muka jotenkin vääränlainen äiti tähän ulkomuotoon nähden. Ulkonäöltäni näytän siis enemmän kerran viikossa bilettävältä ja jatkuvasti omilla menoilla juoksevalta äidiltä, mutta totuus on jotain ihan muuta. Jos näyttäisin enemmän luomuäidiltä, mitään ongelmaa ei varmaan olisi. Mutta kun minä haluan käyttää ripsiväriä ja poskipunaa, eikä minua suoraan sanottuna kiinnosta, onko niitä testattu eläinkokein vai ei. ;)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mihin "äitiryhmään" kuulun?
luuseri/valittaja äitiryhmä
taas kuulut tuomitseviin? :)
Taidat kuitenkin kuulua äitien enemmistöön.
Ne ääriryhmät (varsinkin hippihihhulit) pitävät itsestään vaan niin paljon isompaa meteliä...
Kuvailemistasi sysitä en ole edes lähtenyt mihinkään äitiryhmiin tai perhekerhoihin tms.
Vietän aikaa äitien kanssa, jotka tuntin jo ennen vauvojamme ja jotka ovat äitiyslomalla / hoitovapaalla nyt kanssani samaan aikaan. Onnekseni näitä naisia on elämässäni useita.
Mä olen vähän samoissa 'ongelmissa'. Tosin meillä lapsi on kyllä ollut yökylässä isovanhemmillaan ja hoidossa välillä muutenkin heillä, enkä käytä kestovaippoja. Ruuankin lapsi saa välillä purkista :D
Käyn 'bilettämässä' ehkä kerran 3kk:ssa. Meikkaan, ja olen kiinnostunut ulkonäöstäni ja tykkään shoppailla ym. Miehen kanssakin menee tosi hyvin ja on ihanaa olla kotona lapsen kanssa. Ei kyllä tosiaan löydy kauheasti äitikavereita, pari ketkä on ollut ennen äitiyttäkin ja joilla nyt on lapsi/-a. Olen 24v.
Monesti uudet tuttavuudet kaatuu siihen että en jaksa koko aikaa jauhaa vain lapsijuttuja/valittaa elämän kurjuudesta:D Kuinka on rankkaa ym. Mullakun on oikeasti tosi mukavaa kotona, ja haluisin olla vaikka kuinka pitkään.
Taitaa olla yleinen "ongelma". Kaikki perheet ja kaikki äidit ovat kuitenkin omanlaisiaan ja aika harvan voi suoraan johonkin lokeroon tipauttaa. Minusta kuulostat ihan tavalliselta äidiltä, jos jotenkin on pakko luokitella. En usko että ihmisen perusluonne ja -habitus mihinkään muuttuu vaikka lapsia perheeseen siunaantuisi. Olet käyttänyt meikkiä ennen vauvaa niin miksi ihmeessä lopettaisit meikkaamisen tms. vauvan tuloon? Millä tavalla se ilmenee, että olet muiden mielestä vääränlainen äiti ulkonäköösi nähden? Paheksutaanko sitä että teillä käytetään kestovaippoja vai sitä että sinulla on korkkarit ja meikkiä?
Meillä on kaksoset jotka syntyivät keskosina, joten alku on ollut aikalailla toisesta maailmasta kuin kenelläkään lapsen saaneista tuttavaperheistä. Vertaistukea ei tosiaankaan hiekkalaatikon reunalta löydy enkä varsinaisesti tunne kauheasti yhteisyyttä muiden äitien kanssa, paitsi jos äitiyden ulkopuolelta löytyy jotain yhteisiä kiinnostuksenkohteita tms. Mahdollisesti sitä yhteisyydentunnetta nimenomaan äitiyden saralta tulee myöhemmin kun vauva-ajasta ja sitä myöten keskosuudesta ja kahden vauvan hoitamisen haasteista on kulunut enemmän aikaa. Tai sitten ei.
Kestoja käytetään meilläkin, samoin ruuat tehdään pääsääntöisesti itse, mutta taas esimerkiksi synnytysasioissa "hippeys" on tuntunut sattuneesta syystä todellakin toisarvoiselta. Se, että meillä vanhemmuus ihan konkreettisesti jaetaan (esim. isä on pitänyt osan vanhempainvapaasta) on herättänyt paljon ihmettelyä. Meille se oli ihan itsestäänselvä asia, ja minua itseäni taas hämmästyttää miten vähän muissa perheissä isät kantavat vastuuta arjen pyörittämisestä. :)
En minäkään ole löytänyt itselleni "lokeroa", mutta väliäkö tuolla. Muut ovat minut luokitelleet kaikeksi mahdolliseksi urhean superäidin ja itsekkään uraäidin välillä. :D
Täällä kanssa, kuulkaapas neidot hyvät :)
Okei;
-aloitin työt kun vauva 3kk
-en imetä (imetin kaksi viikkoa)
-poika oli ensi kertaa hoidossa kuukauden vanhana
-poltan tupakkaa
-meikkaan, laitan hiukseni, tykkään hameista, korkokengistä, laukuista
-minulla on tatuointeja ja lisää tulee
-näytän kasvoiltani noin 17-vuotiaalta, olen 28.
-olen puhelias, rääväsuinen
-kävelen aina kesäisin paljain jaloin, koko ajan, joka paikassa
MUTTA;
-poikani on maailmani
-hän ei istu rattaissa paljain varpain kun tositosi kuumalla säällä
-teen kaikki vauvanruoat itse
-en kiroile vauvan läsnäollessa
-isä hoitaa poikaa yhtä paljon kuin minäkin
-lapsi menee kaiken muun edelle. aina.
En usko oppaisiin, muihin äiteihin, neuvolantäteihin, vaan terveeseen maalaisjärkeen. Meinasin kuolla nauruun kun synnärillä tultiin opettamaan vaipanvaihtoa kun poika oli 2vrk. Kysin vaan, että ihanko ajattelitte että on ollut kaksi päivää samalla vaipalla :D "No mutta kun esikoinen.." No mutta kun en ole kädetön enkä idiootti ;)
Ai juu, ja unohtu mainita, että kuri on kotona kova, en todellakaan usko vapaaseen kasvatukseen. Hattu pois sisätiloissa, vanhempia teititellään, kyynerpäät pois pöydältä jne. Samoin siisteys on tärkeää, puunaan kotia jatkuvasti.
Kyllä sinunlaisiasi äitejä on vaikka kuinka paljon, suurin osa luulisin. Ehkä kiinnität vääriin asioihin huomiota; katsotko vain ne asiat mitkä ovat erilailla vai kiinnitätkö huomiota niihin, jotka ovat yhteisiä piirteitä.
En tiedä miltä äidin pitäisi näyttää mutta minä ja ystävättäreni, äitejä kaikki, näytämme hyvin erilaisilta ja meillä on sekä samanlaisia ja erilaisia tapoja kasvattaa ja elää elämäämme. Ei ole tarkoituskaan että olisimme toistemme kopioita. TOinen käyttää kestovaippoja, toinen luomuja, yksi syöttää valmisruokia, yksi ei imettänyt lainkaan jne. Kaikki pidämme huolta omalla tavallamme itsestämme; korkkareiden käyttö tai meikkaus ei ole mitenkään ihmeellistä.
Hei. Ihan samat fiilikset mulla. Olen monesti miettinyt olenko ihan terve kun en vaan jotenkin sopeudu "äitiryhmiin". Rakastan lapsiani ylikaiken mutten halua luopua siitä että olen edellen se sama höntti kun ennekin. En koe olevani aikuinen vaikka 30 olen ja 2 lasta. Vaikea selittää mutta ap, sun teksti tuntui omalta.
Esim en jaksa puhua koko ajan omista lapsistani, en jaksa vertailla miten lapset kehittyy en jaksa puhua kuinka rankkaa välillä on. Minulla on sellaisissa ryhmissä tylsää. Tai ei ehkä tylsää mutta tulee fiilis etten kuulu sinne. Ja niinkuin ap kirjoitti niin en syyllistä ketään, en ajattele että äitiryhmät ovat typeriä. Tulee itselle typerä olo kun en viihdy. Ja olen yrittänyt osallistua mieli avoimena!
Raskausaikana tuli komentteja että "sä et kyl oo mikään äitityyppi" ja "vaikea ajatella sua äitinä". Kivaa kuulla kun odottaa kauan odotettua ja monen vuoden yritysten jälkeen ihanaa esikoista. Mutta silloin jo tuli leima että en ole mikään varsinainen äiti. En oikein tiiä miks. Sellaista se nyt vaan on. Ja mielestäni noi mun lapset ovat ihan iloisia ja normaaleja =D
mulla on samat fiilikset mutta jaottelen itseni äidiksi, roolihahmoksi ja perheeseen kuulumattomaksi äitihahmoksi.
yritän rakastaa kaikkia lapsia yhtä paljon joten laitan useimmiten vieraan lapsen omani edelle eli meillä asuvan miehen lapsen. en siis edes tunne kuuluvani koko perheeseen vaikka vietän tässä talossa kaiken aikani ja palvelen lapsia. miestä rakastan eniten mutta ymmärrän että lapset ovat tärkeämpiä. Rakastan pukeutua seksikkäästi jos se uranaiseen kuuluu niin sitten, mutta soseet ja vaipat teen myös itse. leipominen on myös ihanaa ja kodin kodikkaaksi tekeminen
jos tuntuu etten kuulu äitiryhmiin niin en kyllä tunne kuuluvani edes perheeseen. isi on meillä se jonka luo mennään kun tulee pipi. mutta ehkä se tässä kun oma lapsi on ohittanut vauva iän..
joka paskat välittää neuvolatätsyjen, naapureiden, sukulaisten tai muiden kaikkiin asioihin puuttuvien mielipiteistä, mä elän lasteni kanssa just niin kuin haluun, huudan tai oon huutamatta, valvon yömyöhään tai pidän aikatauluista, ruokin moskalla tai teen terveellisiä aterioita, omistaudun lapsille tai sulkeudun harrastuksiini, puen lapseni todella muodikkaan kauniisti tai sitten annan niiden ihan itse vetää vaikka pipon päähän helteellä, jos niitä huvittaa. Siis miksi mä en löydä äitiystäviä itselleni, vaikka mä oon ihan mitä vaan, milloin vaan ja missä vaan. Mua katsotaan jotenkin toooosiii pitkään, arvostellen, ylimielisesti nenää nyrpistellen, ihan kumma juttu. Yx mikä on jämpti ja pysyy, muita lapsia ei kiusata.
Miksi äitiyden pitäisi yhdistää ventovieraita ihmisiä? Musta on hyvinkin luonnollista että kaikenlaiset äiti-vauvakerhot yms.yms. voi herättää joukkoon kuulumattomuuden tunteita, onhan meitä ihmisinä niin monenlaisia.
Aloittajan luokittelu on tosi mustavalkoinen, jos noin tiukasti jakaa äidit kahtia, ei varmaan löydäkään sitä omalta tuntuvaa porukkaa. Etteikö kestovaippoja lapsellaan käyttävä äiti meikkaisi tai käyttäisi korkokenkiä...? Ohhohhoo.
kyllä ihan selkeästi kirjoitti, että ymmärtää jakaneensa äitiryhmät karrikoidusti kahtia. Jos lukee viestin kunnolla, ymmärtää ihan hyvin sen tarkoituksen. Kyse ei ollut vain kestovaipoista ja meikeistä, vaan siitä, että aloittaja on kokenut ongelmallisena ristiriidan ulkokuorensa ja sisimpänsä välillä. Jos ei ymmärrä, voi jättää vastaamatta.
Ap, minulla on samankaltaisia kokemuksia. Olen ulkonäöltäni hieman poikkeava ja huomaan, että monet sen perusteella luokittelevat minut tietynlaiseksi äidiksi, vaikka tämä ennakko-oletus ei lainkaan pidä paikkaansa. Eipä siinä oikeastaan mikään auta, itseään ei ainakaan kannata lähteä muuttamaan toisten odotusten mukaiseksi.
Joo, aloittaja ei varmaan tarkoittanut kertoa kestovaipoista ja meikeistä mutta minulle viestin syvällisempi sisältö ei vain avautunut tuolla tavoin. Koen että aloittajalle voi vastata sellaisetkin henkilöt, jotka hahmottavat maailman toisin.
Jos ei ymmärrä, voi kertoa näkemyksensä ja toiset voivat halutessaan tarkentaa.