Miten sellaisessa tapauksessa, jos tietää murhan tapahtuneen ja murhaaja on jo kuollut ja koko asiaa ei ole aikanaan epäilty edes murhaksi/tapoksi (ihan sama, mikä nimike, jos lopputulos on se, että toinen ihminen kuolee),
niin onko tarpeen saattaa poliisin tietoon, että kyse todellisuudessa oli taposta eikä onnettomuudesta, jos patologit eivät aikoinaan kyenneet ymmärtämään sitä, joka
sinänsä antaisi eväitä kehittää oikeuslääkäreiden asiantuntemusta, ellei mitään muuta, ellei siis vammojen laadusta kyetä erottelemaan, ovatko ne syntyneet vahingossa vai tahallaan aiheutettuina?
Jos väitetään, että joku on kolhinut itseään, kun ihminen tosiasiassa on tapettu? Onko oikein suojella tappajaa, kun tiedossa on, että lähiomaiset ovat tiennneet asian, mutta vaienneet ja suojelleet omaanssa, vaikka mitään syytä sellaiseen menettelyyn ei ole ollut kuin se, että jonkun omaisen maine olisi voinut mennä, jos sukulaiseksi olisi paljastunut tappaja?
ihin liittyen uhri on saatettu veteen, joka voidaan tehdä myös jotakin apuvälinettä käyttäen; ei se paljon vaadi, kun tönäiset jonkun veteen.
Edellä oleva liittyyy lähinnä siihen, miten eräät tahot kuvaavat auliisti, miten ovat tyytyväisiä, että jotkut ihmiset ovat kuolelet, kuten Tampereella kadonnut papin perheen poia, johon liittyen kuvataan nimenomaan, että on ihan oikein, että uskovaisen perhe näkee, ettei sen lapsukainen olekaan ihan niin kunnollinen eli että mm. juo.
Aika erikoinen menettely tuomita uskovaisen perheen lapsen juominen, koska jokainen aikuinen ihminen on oma yksilönsä ja ei liity mitenkään siihen, miten vanhemmat ovat kasvattanee lapsensa ja on joku ääriuskovainen tms. suuntaus paheksua sitä, että jos uskovaisten vanhempien lapsi käy pubissa ym.
Voisiko Tampereella Näsijärvestä löytyneen mallipojan kuoleman takana ollakin joku ääriuskovainen liike, joka on pettynyt siihen, ettei poiks ollutkaan absolutisti tms.? Näitähän kaahoja on, jotka uskonnonkin nimessä tekevät kaikenlaista.
Joka tápauksessa vastakkainen suunta Tampereella iloistee kyseisen miehen kuolemasta, joka myös on täysin sairas ajastua, että "ihan oikein uskovaiselle perheelle". - Ei lapsen elämäntapa, aikuisen ihmisen elämäntapa, mitenkään liity vanhempien elämäntapaan ja vanhempia voida tuomita kaikista lapsen valinnoista, kuitenkaan.
Miten siis menetellä, kun tiedän, että on tapahtunut tappo, josta on väitetty, että se on onnettomuus?
Ihan sama kuni ne lukuisat Aurajoesta ja Tammerkoskesta, Näsijärvestä tms. löytyneet, vaikka kuinka on valvontakameroita kaupungissa, elllei niitä ole joenrannassa/järvenrannassa, ei ole mitään syytä väittää, ettäei ole syytä epäillä rikosta, kun tiedetään kuitenkin, että ihminen on työnnetty jokeen/järveen. Eikö tosiaan oikeuslääketiede osaa erottaa tilanteita, joissa ihminen on kuollut pudottuaan vaingosa veteen tai kun hänet on työnnetty sinne? Kuinka kauan vedessä olleessa ihmisessä säilyy toisen ihmisen DNA, joka on työntänyt hänet veteen? Tukitaanko DNA koko ruummiin alueelta tai ainakin niiltä oletetuilta alueilta, jo
niin onko tarpeen saattaa poliisin tietoon, että kyse todellisuudessa oli taposta eikä onnettomuudesta, jos patologit eivät aikoinaan kyenneet ymmärtämään sitä, joka
sinänsä antaisi eväitä kehittää oikeuslääkäreiden asiantuntemusta, ellei mitään muuta, ellei siis vammojen laadusta kyetä erottelemaan, ovatko ne syntyneet vahingossa vai tahallaan aiheutettuina?
Jos väitetään, että joku on kolhinut itseään, kun ihminen tosiasiassa on tapettu? Onko oikein suojella tappajaa, kun tiedossa on, että lähiomaiset ovat tiennneet asian, mutta vaienneet ja suojelleet omaanssa, vaikka mitään syytä sellaiseen menettelyyn ei ole ollut kuin se, että jonkun omaisen maine olisi voinut mennä, jos sukulaiseksi olisi paljastunut tappaja?
ihin liittyen uhri on saatettu veteen, joka voidaan tehdä myös jotakin apuvälinettä käyttäen; ei se paljon vaadi, kun tönäiset jonkun veteen.
Edellä oleva liittyyy lähinnä siihen, miten eräät tahot kuvaavat auliisti, miten ovat tyytyväisiä, että jotkut ihmiset ovat kuolelet, kuten Tampereella kadonnut papin perheen poia, johon liittyen kuvataan nimenomaan, että on ihan oikein, että uskovaisen perhe näkee, ettei sen lapsukainen olekaan ihan niin kunnollinen eli että mm. juo.
Aika erikoinen menettely tuomita uskovaisen perheen lapsen juominen, koska jokainen aikuinen ihminen on oma yksilönsä ja ei liity mitenkään siihen, miten vanhemmat ovat kasvattanee lapsensa ja on joku ääriuskovainen tms. suuntaus paheksua sitä, että jos uskovaisten vanhempien lapsi käy pubissa ym.
Voisiko Tampereella Näsijärvestä löytyneen mallipojan kuoleman takana ollakin joku ääriuskovainen liike, joka on pettynyt siihen, ettei poiks ollutkaan absolutisti tms.? Näitähän kaahoja on, jotka uskonnonkin nimessä tekevät kaikenlaista.
Joka tápauksessa vastakkainen suunta Tampereella iloistee kyseisen miehen kuolemasta, joka myös on täysin sairas ajastua, että "ihan oikein uskovaiselle perheelle". - Ei lapsen elämäntapa, aikuisen ihmisen elämäntapa, mitenkään liity vanhempien elämäntapaan ja vanhempia voida tuomita kaikista lapsen valinnoista, kuitenkaan.
Miten siis menetellä, kun tiedän, että on tapahtunut tappo, josta on väitetty, että se on onnettomuus?
Ihan sama kuni ne lukuisat Aurajoesta ja Tammerkoskesta, Näsijärvestä tms. löytyneet, vaikka kuinka on valvontakameroita kaupungissa, elllei niitä ole joenrannassa/järvenrannassa, ei ole mitään syytä väittää, ettäei ole syytä epäillä rikosta, kun tiedetään kuitenkin, että ihminen on työnnetty jokeen/järveen. Eikö tosiaan oikeuslääketiede osaa erottaa tilanteita, joissa ihminen on kuollut pudottuaan vaingosa veteen tai kun hänet on työnnetty sinne? Kuinka kauan vedessä olleessa ihmisessä säilyy toisen ihmisen DNA, joka on työntänyt hänet veteen? Tukitaanko DNA koko ruummiin alueelta tai ainakin niiltä oletetuilta alueilta, jo
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos siis on kuullut huhun, että joku on tappanut jonkun, muttei tappajan kertomana, niin onko kyseisellä huhulla mitään todistusarvoa?
Vrt. jos vankisellissä joku kertoo, miten sellitoveri olisi tunnustanut tappaneensa jonkun, suoraan kuullut sen tappajan suusta siis, tilanne on varmaan erilainen, todistajan näkökulmasta, jos on kuullut asian suoraan tappajalta tai /- luotettavien välikäsien kautta?
Kysymys on tietysti siitä, että minua painaa, kun minulle on kerrottu juttu surmasta, vaikka ehkei ole harkittu murha, mistä sitäkään tietää, jos poika tappaa äitinsä, vaikka perinnön toivossa, pitääkö tämä siis kertoa poliisille vai ei, tilanteessa, jossa tappajakin on kuollut, hän puolestaan mahdollisesti puolestaan tapettu, ettei häntä voida kuulla asiassa tilanteessa, jossa se alkoi saada päivänvaloa,
kun jonkun on tarpeen suojella itseään tässä asiassa, joka ei halua asioita julkisuuteen, luultavasti ne muut edelleen elossaolevat perheenjäsenet?
Kiitos neuvosta. Miten menetellä.
Joitain todistajia on myös vielä elossa, jolle asiaa on kerrottu, välikäsien kautta. Allekirjoittanut on vasta toisen käden kuulija tässä asiassa,
joka ahdistaa, kun tietää tapon, joko murha tai tappo, mistä minä sen voisin tietää, kummasta on ollut kyse, jos kuulemani tarina on totta tilanteessa, jossa oletettu tappaja on siis kuollut.
Asia voisi olla tärkeä jälkeläisten näkökulmasta, jotta he tietäisivät, mitä taipumuksia heidän suvussaan on. Jos oletetaan, että taipumus välivaltaiseen käyttäytymiseen spontaanisti tai suunnitelmallisesti on olemassa.