Olenkohan jotenkin erilainen kun minua ei ole koskaan häirinnyt naapurieni touhut? En edes ajattele mitä siellä seinän takana tapahtuu vaan elän ihan sitä omaa elämääni. Naapurini elävät kanssa omiansa ja jos vastaan tulevat esim rapussa niin moikataan. Mikä siinä on niin vaikeaa? tätä palstaa kun lukee niin tulee mieleen että kuuluisiko nämä jutut mielenterveys palstalle eikä tänne??
juhannuksen jatkot kaikille..
juhannuksen jatkot kaikille..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Samaa olen miettinyt minäkin! Samoin sinulle:)
Edellisten kanssa samaa mieltä.
Sitten kun naapuri tai sivullinen tarvitsee apua,ei nähdä mitään!
kyllä se yleinen järjestys ja ihmismäisyys/huomaisuus kuuluu kerrostaloelämään eli liikutaan ja eletään järkevästi... ei liiallista mekastamista ja eikä käyttäydytä junttimaisesti! äänet kuuluu asumiseen,mut kohtuus kaikessa..jos on työtön luuseri,eihän meteli ja huuto silloin häiritse..
joutunut kokemaan niitä "piruja" naapureina kun tuolla lailla ajattelet. Mutta osuu ne vielä sullekin jossain elämän vaiheessa ja varsinkin sitten jos itse olet sellainen huomaamattasi, kenties. Nuorena sitä kuvittelee voivansa elää miten lystää ja kun kukaan ei kerran koskaan ole valittanut, niin.......
Naapurini kerran huomautti yöllisestä rokin soitosta ja sitten lopetin, hankin kuullokkeet, sopu palasi ja kun muutin niin naapuri kehui kuinka olin ollut hyvä naapuri ja se lämmitti. Pikkumeteli ei koskaan häirinnyt ja joku piti biletä niin en yö uniakaan menettänyt. Meluhaitat eivät olleet mitään sitten siihen verrattuna mitä terrorisointia omakotitalo alueella suurperheet voivat aiheuttaa naapureille. Tuntikausia kestävää kiljuntaa joka niin kamalaa että musiikkiakin kuuntelee ennemmin. Ongelmasta ei saisi edes sanoa tai hyökätään päälle ja aletaan kiusaamaan kahta kovemmin. Kiljuminen kun on kuulemma normaalia lasten leikkimistä. Ei edes linnun laulua kuullut, niin kamalaa kiljuminen.
Minä heti hankin kuulokkeet kun naapuria häiritsi enkä alkanut kiusamaan entistäkin enemmän mikä näkyy nyt olevan vallassa. Ihmisten tyhmyys on järkyttävää ja kamala kostonhimo. Eikä pahimpia ole nuoret vaan ihan aikuiset joilla ei ole muuta tehtävää kuin lisääntyä niin ettei järkikään ehdi päähän.
Minäkin eli monta vuotta tyytyväisenä kunnes muutin pois "paratiisista" ja nyt naapurit pylllystä.
Eli älä tee suomalaiseen tapaan liian pikaisia johtopäätöksiä liian pienellä otannalla.
Tässä oikeastaan kulminoituu suomen ongelmat:
1) jos itsellä menee hyvin niin muiden ongelmat ovat "mielenterveysongelmia" eli täydellinen empatian puute.
2) huonon itsetunnon omaan ihmisen oman "paremmuuden" korostaminen sillä ettei muut häiritse vaan "hän on joviaali ihminen".
Todennäköisesti kirjoittaja on jokin verorahoista palkkansa saava, mitättömässä, rauhallisessa työpaikkassa ja pienella paikkakunnalla asuva mitätön ihminen, joka voisi kuolla pois ilman että kukaan huomaisi hänen kuolemaa.
jokainen ihminen on jollekin tärkeä ihminen, sinäkin.
Otsikkosi kertoo kyllä jo kirjoituksesi perusteella myöskin sinun ajatusmaailmastasi. Tragikoomista, vai mitä se oli?