Koska mut ymmärrettiin viimeksi niin totaalisen väärin, jäsentelenpä kirjoitukseni ihan uudestaan:
Toi tapaus Jakke pisti mut taas ihmettelee vammaisten miesten pervoutta. Kaikki ne vammaiset miehet, joihin mä olen tutustunut täällä netissä, on toimineet täysin saman kaavan mukaan: ensin vaikuttavat mukavalta, mutta jo muutaman kuukauden kuluttua alkaa jo tulla viestejä tyyliin "mulla on kauhee seisokki, tuutko tanssii lambaadaa sen päälle?" Ja kun vastaa kieltävästi, ei tarvitse odottaa anteeksipyyntöjä vaan selittelyä tyyliin "himot ne on hiirelläkin, oletko vähän idiootti kun et tajua, että seksi on luonnollista?"
Myös sellaista on ilmennyt, että mies ei suoranaisesti ehdota mitään, mutta kertoo kuitenkin, että kovasti panettaa. Aika törkeää musta sekin.
Olen tutustunut netissä myös "terveisiin" miehiin, eikä niistä yksikään ole käyttäytynyt näin. **Tämän kirjoitin siksi, että tiedän, että netissä törmää yleensäkin pervoihin. Kysymys ei ollut siitä, kenelle vastasin ja kenelle en. Otanta: kahdeksasta seitsemän oli pervoja ja he sattuivat olemaan vammaisia, sattumaa tai ei. Pistää ajattelemaan. Itse en millään tavalla rohkaissut moiseen käytökseen ***
Uskoisin, että tämä johtuu osittain siitä, kun nykyisessä vammaisille - ja miksei muillekin - suunnatussa seksivalistuksessa korostetaan sitä, miten ihanaa välttämätöntä ja luonnollista seksi on. Mutta jos seksi todella olisi yhtä välttämätön tarve kuin esimerkiksi syöminen, miksei niille, jotka eivät saa seksiä, anneta lastettain ilotyttöjä- ja poikia niin kuin annetaan ruoka-apuakin?
***Nykymaailma suhtautuu seksiin ylikorostuneesti, ja niitä, jotka ovat oikeasti kieroutuneita tai sitten vaan vähemmän sosiaalisesti osaavia, se taputtaa päähän***
Ja ennen kuin joku ehtii älähtämään pahasti, sanon, ettei tarkoitukseni ole haukkua kaikkia vammaisia miehiä pervoiksi, joten kenenkään ei tarvitse ottaa itseensä. Uskon, että kunnon vammaisia miehiäkin on, mutta oma kokemukseni on toistaiseksi tämä ja tarkoitukseni oli myös lähinnä kiinnittää huomiota siihen, miten seksiin yleensäkin suhtaudutaan.
***Ei ole yleistystä väittää, että moni tekee jotakin tai että asioiden välillä saattaa olla jonkinmoinen suhde (kuten nyt tässä!). Silloin yleistää, jos sanoo kivenkovaan aivan kaikkien tekevän jotakin. Ja mähän en niin tehnyt, jos oikein tarkkaan luit....
Toi tapaus Jakke pisti mut taas ihmettelee vammaisten miesten pervoutta. Kaikki ne vammaiset miehet, joihin mä olen tutustunut täällä netissä, on toimineet täysin saman kaavan mukaan: ensin vaikuttavat mukavalta, mutta jo muutaman kuukauden kuluttua alkaa jo tulla viestejä tyyliin "mulla on kauhee seisokki, tuutko tanssii lambaadaa sen päälle?" Ja kun vastaa kieltävästi, ei tarvitse odottaa anteeksipyyntöjä vaan selittelyä tyyliin "himot ne on hiirelläkin, oletko vähän idiootti kun et tajua, että seksi on luonnollista?"
Myös sellaista on ilmennyt, että mies ei suoranaisesti ehdota mitään, mutta kertoo kuitenkin, että kovasti panettaa. Aika törkeää musta sekin.
Olen tutustunut netissä myös "terveisiin" miehiin, eikä niistä yksikään ole käyttäytynyt näin. **Tämän kirjoitin siksi, että tiedän, että netissä törmää yleensäkin pervoihin. Kysymys ei ollut siitä, kenelle vastasin ja kenelle en. Otanta: kahdeksasta seitsemän oli pervoja ja he sattuivat olemaan vammaisia, sattumaa tai ei. Pistää ajattelemaan. Itse en millään tavalla rohkaissut moiseen käytökseen ***
Uskoisin, että tämä johtuu osittain siitä, kun nykyisessä vammaisille - ja miksei muillekin - suunnatussa seksivalistuksessa korostetaan sitä, miten ihanaa välttämätöntä ja luonnollista seksi on. Mutta jos seksi todella olisi yhtä välttämätön tarve kuin esimerkiksi syöminen, miksei niille, jotka eivät saa seksiä, anneta lastettain ilotyttöjä- ja poikia niin kuin annetaan ruoka-apuakin?
***Nykymaailma suhtautuu seksiin ylikorostuneesti, ja niitä, jotka ovat oikeasti kieroutuneita tai sitten vaan vähemmän sosiaalisesti osaavia, se taputtaa päähän***
Ja ennen kuin joku ehtii älähtämään pahasti, sanon, ettei tarkoitukseni ole haukkua kaikkia vammaisia miehiä pervoiksi, joten kenenkään ei tarvitse ottaa itseensä. Uskon, että kunnon vammaisia miehiäkin on, mutta oma kokemukseni on toistaiseksi tämä ja tarkoitukseni oli myös lähinnä kiinnittää huomiota siihen, miten seksiin yleensäkin suhtaudutaan.
***Ei ole yleistystä väittää, että moni tekee jotakin tai että asioiden välillä saattaa olla jonkinmoinen suhde (kuten nyt tässä!). Silloin yleistää, jos sanoo kivenkovaan aivan kaikkien tekevän jotakin. Ja mähän en niin tehnyt, jos oikein tarkkaan luit....
Vastaukset 9
Vanhimmat
No mä luin tän viestin kaks´kertaa ja tulin siihen lopputulokseen että, sinulla on ollut aika huono mäihä.
Ajatella miten jollakin voi olla niin huono tuuri, että kun tapaa kahdeksan miestä, niin seitsämän on yliaktiivisia ja yksi ei ole kiinnostunut ollenkaan, tai sitten jostakin muusta syystä ei pidä seksiä niin tärkeänä että tekisi sitä kenen kanssa tahansa, vaan jättää ehdottelut sikseen.
Onnetonta on elämä !!!
Vaikeuksia on todennäköisesti vammaisten seksiasioissa. Se on vaikea heidän kohdalla joilla ei ole mahdollisuuksia hoitaa suhteita.Näkö- ja puhevammaisen ei ole helppoa luoda uusia ystävyyssuhteita, eivätkä varmaan ole ainut ryhmä. Lisäksi heitä niin kuin "terveitäkin" voi rajoittaa ujous. Ymmärrän hyvin vammaista ja hänen puutteita.Toisaalta näillä sivuilla oletetaan vierailevan henkilöitä jotka eivät ole kovin "herkkiä" kuulemalleen. Näin kuvitellen, voi ehdotus olla hyvin suora ja suoraan.
Vammaiset ja seksi ei ole helppo kysymys,jotkut ehkä vähättelevät ongelmaa. Ehkä asia tuleekin hoitaa kaikessa hiljaisuudessa. Poissa julkisista jutuista.
Kommentoin jo aiemmin tuota ykkösosaa ja kirjoittelen nyt tähän kakkososaankin hieman toisenlaista näkökulmaa. Tosin tässä keskustelussa saattanee käydä kuten elokuvissakin: kakkososa ei useinkaan vedä vertoja ykkösosalle.
Oma kokemukseni ja näkemykseni ei perustu netti ystävyy- teen /suhteisiin. Pari vammaista miestä ( otantani on siis tosi pieni ), jotka minä tunnen, ovat normaaleja, ystävällisiä, mukavia miehiä. Tosin jotain POIKKEAVAAkin löytyy, nimittäin mahtava huumorintaju ja taju suhteuttaa elämän pieniä ja isoja asioita oikeisiin mittakaavoihin. Tuo huumorilla elämään suhtautuva asenne on minusta hieno asenne, josta itsellänikin on opittavaa. Mitään pervoja ehdotuksia on ole kuullut (... ilmeiseti siis viehätysvoimani ei oikein tehonnut ;))))
Terveiden miesten parissa olen sen sijaan enemmmänkin törmännyt miehiin, jotka suoraviivaisesti ja yksioikoisesti ovat kiinnostuneita vain seksistä, seksistä ja seksistä... sekä melko väkivaltaiseen superpervoonkin.
Olen kyllä sitä mieltä, että suurin osa miehistä on tosi mukavia. Joukkoon mahtuu aina muutama pervompikin yksilö. Samoin varmaan meissä naisissakin.
missä vammaiset miehet ovat aivan omaa luokkaansa: sitoutumaan he eivät pysty.
Erittäin hyvä ystäväni on sydänsuruja saanut siitä, että on vammaisen kanssa seurustellut, mutta sitoutujaksi ei siitä miehestä ollut: aina jokin asia pelotti ja mietitytti, jos ei muu, niin se, että mitäs sukulaiset sanovat...
Mutta tasapuolisuuden vuoksi: ei pysty sitoutumaan näemmä tervekään mies.
Lainaus sivusta seurannut
"missä vammaiset miehet ovat aivan omaa luokkaansa: sitoutumaan he eivät pysty."
Sivusta seurannut väitteesi oli aika yksi kantainen joka peruste lähtee hyvin pitkältä vain sinun ystäväsi suhteesta vammaiseen ihmiseen ja siitä etteivät he pystyneet sitoutumaan toinen toisiinsa mikä sinänsä on hyvin ikävää molemmin puolin
sillä oli sitten kyseessä vammainen tai ei vammainen niin seurustelu suhteen mukanaan tuomat madolliset sydänsurut ovat aina molemmin puolisia vammainenkin saa seurustelu suhteessa toisinaa sydänsuruja
mutta tätä en ihan heti allekirjoita
Erittäin hyvä ystäväni on sydänsuruja saanut siitä, että on vammaisen kanssa seurustellut, mutta sitoutujaksi ei siitä miehestä ollut:
En usko ollenkaan että itsessään siitä voi saada sydänsuruja että seurustelee vammaisen ihmisen kanssa
sillä mielestäni suru on siinä missä rakkauskin hyvin voimakas kemiallinen tunnetila jota mielestäni ilmenee suhteessa kuin suhteessa riippumatta siitä oliko toinen osapuoli vammainen tai ei
Mielestäni suru on yhtä sokea kun rakkauskin
joten sanonta "ystäväni on saanut sydänsuruja seurusteltuaan vammaisen kassa"
on mielestäni vähän koominen
Mutta koska tunnetilojen mittaaminen on hyvin hankalaa koska kaikki tunteisiin liittyvät asiat ovat niin suhteelliasia että en käy niitä tässä sen tarkemmin arvioimaan sillä ihmiset kuitenkin surevat samoja asioita eri tavalla
itse olen 30 mies pyörätuolissa ja vasta vähän aikaa sitten minulla loppui suhde ns. terveeseen naiseen(sinänsä luokittelu tarpeeton tosi rakkaus aina sokeaa)
meillä oli kaikenlaisia suunnitelmia osin totetumaisillaankin kunnes tyttöni päätti häipyä suhteestamme asiasta pahemmin ilmoittelematta
ikävä jäi,mutta jäihän mulle sentään kauniit muistot hänestä
sukulaisistamme jota meillä kaikilla kuitenkin on mainittakoon vielä sen verran että omalla suvullani ei ollut mitään sanomista minun suhteestani tämän kyseisen tytön kanssa koska suvussamme on käytössä ns. oma tupa oma lupa" periaate
mutta tämän tytön suvun puolesta tuntui löytyvän neuvontaa ja kommentteja meidän suhteestamme
ymmärrän sen kyllä jotenkin sillä lähisuvulla on yleensä ns luonnollinen taipumus suojella kaikkia jäseniään uusilta oudoilta asioilta
loppuun vahän sarkasmiä
Sain sydänsuruja seurusteltuani terveen ihmisen kassa"
olisin ollut valmis sitoutumaankin
mut voimii sivusta seuranneelle ja hänen ystävälleen
"elämän ensimmäiset sata vuotta ovat aina ne vaikeemmat sadan vuoden jälkeen helpottaa kummasti"
Toisaalta, sivusta seuranneen puolustukseksi voi kai sanoa, että hän totesi kirjoituksensa lopussa, ettei ole sitoutumaan vammattomastakaan miehestä :)
Minä en muuten kuuntelisi hetkeäkään, jos esim. tyttöystäväni suku olisi neuvomassa minua siinä, miten minun pitää elää tai olla elämättä :)
Ymmärsin kyllä sivusta seuranneen pointin ihan täysin kunhan halusin herättää asiasta keskusteluu vähän laajemmalla näkökulmalla
ei tyttöystäväni suku minulle minkään laisia elämäni neuvoja ollut antamassakaan mutta
tyttöystäväni suvulle tuntui olevan jonkinlainen kauhistuksen aihe se että minä seurustelin heidän tyttönsä kanssa mutta nyt kaikki on ohi kestettyään kuitenkin n. kadeksankuukautta
jäljelle jäi paljon hyviä muistoja...ja tyhjä olo
se tyhjyys on pahinta.
:'(
Jep,olenpa huomannut ettei ne terveet naiset uskalla sitoutua vammaiseen mieheen.moni pelkää että ne joutuu suhteessa "avustajan"rooliin.meillä kaikilla on vielä paljon oppimista suhteessa olemisesta oltiin sitten vammaisia tai ei.itte oon navasta alas päin halvaantunut mutta uskon että löydän ihmisen joka kohtelee muakin ihmisenä eikä vammaisena.ja sen oon pannut merkille että ei kaikki jotka täällä kirjoittelee olekkaan vammaisia vaikka niin väittävät,sen kyllä oppii huomaamaan kun ihminen lurittaa potaskaa.kesää kaikille sitte kun se suostuu tulemaan:))