Alan tuntea itseni melko vanhoolliseksi sillä oma ajatusmaailmani poikkeaa melkolailla nykynuorten(aikuisten) kannasta. Omasta mielestäni avioliitto on ehdoton ennen lasten hankintaa. Mutta kun tämän kerroin eräälle nuorelle äidille (saanut lapsensa 15vuotiaana, ellei nuorempana) sain vain kommenttia ihan tyhmää mennä noin nuorena naimisiin (ja olin vielä äippyliiniä kolme vuotta vanhempi)
Joten nyt kysyn teiltä onko arvostatteko avioliittoa yhtään. Moni tuntuu olevan kihloissa ja muuta. Mutta harva tuntuu olevan naimisissa....
Joten nyt kysyn teiltä onko arvostatteko avioliittoa yhtään. Moni tuntuu olevan kihloissa ja muuta. Mutta harva tuntuu olevan naimisissa....
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minä arvostan avioliittio hyvin paljon! Olen monelle kaverillekkin pitänyt siitä "saarnaa" että kun he menevät kihloihin, ihan kuin se olisi joku muoti juttu! Minusta kun kihloihin mennään, se on AINA lupaus avioliitosta! Eli silloinkuin mennään kihloihin täytyy miettiä että se on lupaus yhteisestä elämästä, kuolemaan saakka. En vastusta avieroa, joskus käy niin että se on ainoa ratkaisu mutta ihan liian usein siihen päädytään nopeasti, ei olla kunnolla viellä yritetty. Joten siis itse en halua mennä kihloihin ja olla niinkuin seurustellaan, vaan haluan tehdä sen oikean ihmisen kanssa kerran, niinkuin avioliiton.
Mutta siinä olen pikkuisen erimieltä että lapsi kuuluu avioliittoon. Vaikka lapsi olisi kymmenen niin vanhemmat voi silloinkin viellä mennä naimisiin. Tämä EI SIIS TARKOITA että ajattelisin että muksuja tehdään monen miehen kanssa tai muuta mutta moni tuttu on esim mennyt kun lapsi on pieni tai nainen raskaana niin sitten mennyt naimisiin.
Siis kyllä ehdottomasti jos mennään kihloihin, se on lupaus avioliitosta! Itse menin kihloihin kun olin 17v ja kun täytin 18v menimme naimisiin. Olen nyt 23v ja onnellisesti edelleen naimisissa. :)
Olen kohta 20-vuotias nuori naisenalku. Kihlauduin nykyisen kihlattuni kanssa 18-vuotiaana, kihlattuni oli tuolloin 20-vuotias. Emme olleet seurustelleen kovin kauaa (alle vuoden), joten täytyy myöntää, että nykyään ajattelen, että kiirehdimme ehkä vähän liikaa kihloihin menon kanssa. Ajattelin kuitenkin jo silloin, että kun kihloihin mennään, niin se on sitten lupaus ikuisesta yhdessäolosta. Nyttemmin olen alkanut pohtimaan avioliiton arvokkuutta. Onhan avioliitosta monen asian hoidossa paljon hyötyä, kuten isyydenselvittämisessä. Mutta ajattelen nykyään, että sitoutuminen lähtee kyllä enemmänkin ihmisestä itsestään, kun siitä sormuksesta sormessa. Minä olen valmis sitoutumaan mieheeni vaikken sitä toista sormusta sormeeni saisikaan. Vielä en ainakaan ole valmis menemään naimisiin, nähtäväksi jää, tulenko koskaan menemään.
Itse arvostan myös avioliittoa, ja olenkin naimisissa. Kihlaus on lupaus avioliitosta, olimme miheni kanssa kihloissa vajaa puoli vuotta. Mielestäni avioliitto on myös ehdoton ennen lasten hankintaa, onhan se myös minun ja lapsen etu että tiedän miehen pysyvän varmasti tukena, kun on vaikeaakin. Naimisiin mennessä ollaan tehty myös valinta elämän kumppanista.. ja lapsen isä saa olla mukana hänen elämässään alusta asti. Myös vanhempamme ovat sitä mieltä että ennen lapsia naimisiin.
Nyt odotamme esikoistamme rv22 ja olen 19vuotias, mieheni 21v
En kuitenkaan halua pahoittaa tällä kenenkään mieltä, tiedän että elämä ei aina mene ehkä suunnitelmien mukaan. Toiset haluavat taas olla yksinhuoltajia ja toiset ovat tahtomattaan.. jokainen elää tavallaan, enkä halua siis tuomita ketään valinnoistaan.
Ehh.. Sinäkö takaat naimisiinmenolla sen, että miehesi on kanssasi.. Naimisiinmeno ei sitä takaa.. Kyllä monet eroaa vaikka kuinka naimisissa olisi ja olisi lapsia yms.. Naimisiinmenolla ei ole mitään virkaa siinä, että pysyykö mies tukenasi.. Ja jo pelkästään yhteen muuttamisella ja seurustelun vakavoituessa on tehty valinta elämän kumppanista.. Naimisiin meno ei iole muuta kuin pelkkä suhteen virallistaminen, ei se takaa ikuista onnea.. Kyllä monien muidenkin lasten isät saa olla mukana alusta asti, vaikka naimisissa ei oltaisiinkaan.. Avoliitossa asuvilla on nykyisin aikalailla samat oikeudet kuin avioliitossa asuvilla.. Että näin.. Voithan sinä kuvitella, että miehesi pysyy kanssasi VAIN avioliiton takia, mutta kyllä siihen vaikuttaa rakkaus, ei papin aamen..
Juu tiedän ettei kaikki pysy yhdessä, niin ovat minunkin vanhemmat eronneet. Väitinkö että takaan avioliiton onnistumisen? Onnistuakseen avioliitto tarvitsee paljon muutakin kuin romanttista rakkautta, kuten uskollisuutta, luetettavuutta, toisen kunnioittamista ja arvostamista. Eli siis tietysti vaikuttaa rakkaus.. pidätkö minua aivan tyhmänä?
Mutta sinulle ei ilmeisesti avioliitto merkitse mitään, se on vain suhteen VIRALLISTAMINEN??? Minulle se on suuri asia, uskovana etenkin. ilmeisesti ajattelet asioita vain juridiselta kannalta("Avoliitossa asuvilla on nykyisin aikalailla samat oikeudet kuin avioliitossa asuvilla.")?
Enkä minä kuvittele mieheni pysyvän rinnallani, en minä häntä omista. mutta uskon hänen pysyvän. meillä on samat arvot elämässämme ja olemme lausuneet Tahdon Jumalan edessä.
Tarkoitin lähinnä tällä niitä jotka ovat seurustelleet jotain 2vk ja sen jälkeen ovat raskaana.. ei siinä ajassa opi tuntemaan seurustelukumppaniaan.. ellei ole lapsuudesta asti tuntenut yms.. Vai onko sekin jo vakavaa seurustelua, kun on oltu "kimpassa" viikko ja kolme päivää? :DDD
Mikä muuten sinun elämäntilanteesi on?
tietysti rakastamme mieheni kanssa toisiamme erittäin syvästi.
Enkös minä sanonutkin, että miehesi pysyy yhdessä kanssasi rakkaudesta, ei pelkästään papin aamenen kannalta? :O En ole kertaakaan väittänyt, että te ette pysyisi yhdessä.. Hyvä vaan, jos pysytte ja olette varmoja..
En pidä sinua tyhmänä, mutta tekstissäsi vain hieman ihmetytti tuo:" Mielestäni avioliitto on myös ehdoton ennen lasten hankintaa, onhan se myös minun ja lapsen etu että tiedän miehen pysyvän varmasti tukena" Sillä siitä sai vaikutelman, että kuvittelit miehesi pysyvän yhdessä vain avioliiton takia.. Tämän takia sanoinkin, että se on rakkaus, joka pitää, ei avioliitto.. Kai minä sen tiedän, että rakastatte toisianne syvästi, ette kai muuten olisi naimisissa :) Hienoa, että olette valinneet sen, mutta kaikki ei vaan halua samaa.. Kuten olet jo sen maininnutkin!
Omasta elämäntilanteesta en ala netissä kertomaan tuntemattomille, sillä se ei vaikuta tähän mitenkään.. Olen kyllä kihloissa mieheni kanssa, mutta en tiedää haluanko naimisiin.. Ehkä jonain päivänä.. En vain itse koe, että se olisi välttämätöntä, sillä yhdessä voi olla muutenkin ja rakastaa toista.
En ajattele avioliitosta vain juridisesti, kunhan tuon vain totesin.. Sillä nykypäivänä suurin osa menee naimisiin nimenomaan virallistaakseen suhteensa.. En ole tainnut sanoa kertaakaan, että itselleni se ei mitään merkitse tms?
Lukisitko tarkemmin mitä kirjoitin? "Ja jo pelkästään yhteen muuttamisella ja seurustelun vakavoituessa on tehty valinta elämän kumppanista.." Puhuin seurustelun vakavoitumisesta, eli en tainnut kertaakaan sanoa, että on vakavaa kun on oltu yhdessä muutaman viikon? Ei se ole mielestäni vakavaa, koska silloin ei tunne toista.. Vakavaa on vasta silloin kun tuntee toisen erittäin hyvin ja on oltu kauan yhdessä.. Meneehän jotkut naimisiinkin vaikka ovat tunteneet vain kuukauden tai pari (tunnen tällaisiäkin), eikä sekään ole mielestäni hirveän vakavaa, jos ei edes tunne.. Monille tulee avioero juuri sen takia, että ei tunne tarpeeksi hyvin.. Ja nyt en puhu sinusta ja miehestäsi...
Minulle avioliitto merkitsee kyllä toiseen sitoutumista.. Ja sitä, että on valmis hyväksymään toisen virheineen, mutta minulle myös kihloihin meno merkitsee samaa, avioliitto aavistuksen vakavempana tietenkin. Sinulla ja minulla avioliitolla on varmasti eri merkitys.. Sillä minä en ole uskovainen, joten jumalan edessä sanottu tahdon, ei tarkoita samaa.. En silti tarkoita, että avioliitto ei merkitse mitään.. Minulle se vain merkitsee ehkä erilaisella tavalla sitoutumista.. Vaikka sillä onkin erimerkitys meillä, niin se ei tarkoita, että ajattelisin pelkästään juridisesti.. Ei todellakaan..
En tiedä, mutta minulle kihloihin meno muuttaa suhdetta vakavammaksi.. Ei se ole ehkä samalla tavalla lupaus avioliitosta kuin sinulle.. Mutta on tärkeintä, että löytää kumppanin, joka on samalla aallonpituudella itsensä kanssa.. Ja juuri siitähän yhdessä olemisessa on kyse :) kaikki eivät tarvitse avioliittoa, mutta toiset tarvitsevat ja haluavat.. Se on jokaisen oma mielipide ja mielipiteistä on turha kiistellä..
En halunnut mitenkään kritisoida sinua tai päätöstäsi, en todellakaan.. Se on hienoa, jos on löytänyt jo noin nuorena sen, kenen kanssa haluaa viettää loppuelämäsä :) Ainut oli, että tuo eräs lause vain kiinnitti huomioni, kuten jo sanoin :)
Onnea teille tulevaan :)
Omasta mielestäni tosiaan se on avioliitto ennen penikoita... Ettei ihan turhan nuorena niitä vääntele.. Puhunpa taas lapsirakkaasti :)
Ite oon jokseenki eri mieltä!
siis joo oisha se tosi mukavaa olla naimisissa ja pälä pälä, mutta saa mennä naimisiin jos on niin tyhmä, oikeesti kuka muka haluaa olla saman tyypin kanssa koko elämän????
Siis HALOO.
Itse en niin kauheasti laita enää nykyään arvoa avioliitolle. Kihloissakaan en ole tulevan lapseni isän kanssa. Silti haluan hänen kanssaan viettää elämäni.
Olen vain tullut siihen tulokseen että ristiäiset ja naimisiinmeno on jotain "paremman kansan muodollisuutta".
Mielestäni avioliitto on menettänyt tarkoituksensa, jolla Tuksu ja kumppanit panee halvalla vain.
Jos joku uskoo avioliittoon ennen lapsia jne. niin kunnioitan heitä, itse vain en jaksa uskoa.
Tuksun liittoa on aika turha pitää esimerkkinä. Avioliitto on kahden ihmisen välinen lupaus ja sitoumus, ja silloin kun molemmat ovat puhtain sydämin ja aikomuksin liikkeellä, ei ole mitään syytä kyseenalaistaa sen merkitystä
avioliiton merkitys on ihmisillä itsellään sisimmässään.
jos joillekin avioliitto on tärkeä ja tarkoittaa edelleen sitä samaa sitoutumista toiseen ihmiseen niin myötä- kuin vastoinkäymisissä niin miten kukaan toinen ihminen voi heidän arvomaailmaansa vaikuttaa.
itse henk.koht. pidän avioliittoa yhtenä elämän tärkeimmistä asioista, se on rakkauden sakramentti ja eräänlainen virstanpylväs elämässä.
en ole vielä kihloissa enkä naimisissa miesystäväni kanssa vaikka olemme olleet yhdessä päälle 4 vuotta. mutta asumme ja elämme yhdessä ja rakennamme yhdessä tulevaa elämäämme.
en aio mennä kuin kerran elämässäni naimisiin, sillä avioliitto ja rakkaus eivät ole minulle kertakäyttötavaraa.
Arvostan avioliittoa, mutten ajattele, että avioliitto ennen lapsia. Lasten tulon ajankohtaa kun aina ei voi määrittää itse, vaan lapset voivat saada alkunsa myös yllättäen. Itse olen ollut mieheni kanssa puolisen vuotta kihloissa, naimisiin mennään vasta parin vuoden päästä, kun olen itsekin töissä. Nyt menee rahat niin taitavasti perheemme elättämiseen, ettei olisi puhettakaan ylimääräisistä kuluista enkä tahdo ihan mitä tahansa häitä, vaan sellaiset omannäköiset :) Lapsia meillä on kolme, lyhyillä ikäeroilla ja yllättäen. Ei kaikkea kannata liikaa suunnitella, että milloin on oikea aika millekin. Meille lapset on tullut ko he ovat siunaantuneet ja avioliiton aika on myöhemmin.