En tiedä kuuluuko tämä asia tälle pasltalle, mutta en oikein sopivavampaakaan löytänyt.
Eli mitä mieltä, apua ja neuvoja kaivattaisiin!!
Olen itse lapseton, parisuhteessa elävä nainen. Nyt mietityttää eräs ystävyyssuhde. Minulla on ystävä, joka on saman ikäinen nainen. Olemme olleet noin 5 vuotta todella hyviä ystäviä, ja meillä on paljon yhteistä...samanlaisia harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita jne. Mutta vähitellen kaikki on muuttunut. Ystäväni sai reilu vuosi sitten esikoisensa, ja odottaa nyt toista lastaan. Ymmärrän, että lapsen saaminen on iso juttu ja elämä pyörii pitkälti lapsen ympärillä jne. mutta nyt on silti tullut mittari täyteen.
Pidän itsekin lapsista ja olemme mieheni kanssa puhuneet lasten hankinnasta, joten ystäväni lapset eivät sinänsä ole "ongelma", vaan hänen lähes täydellinen kykenemättömyytensä ottaa enää muita huomioon tai puhua mistään muusta aiheesta. Ennen puhuimme kaiken maailman asioista laidasta laitaan, nykyään puhumme (tai hän puhuu) oikeastaan vaan hänen lapsestaan tai raskauden edistymisestä. Tottakai ymmärrän, että lapset ovat tässä vaiheessa se kaikkein isoin juttu eikä paljon muuta mahdu ajatuksiin, mutta rajansa kaikella. Jos esimerkiksi puhumme puhelimessa, hän kertoo kaiken lapsensa kehityksen edistymisestä, neuvolakäynneistä jne. (vaikka edellisestä selonteosta olisi vain muutama päivä) ja jos saan joskus suunvuoron, hän keskeyttää minut kylmästi "lässyttääkseen" välillä lapselleen. Tämä keskeytys on mielestäni täysin tarpeetonta ja huonoa käytöstä, koska lapsi leikkii rauhassa omiaan eikä esim. huuda henkensä hädässä. Riepoo suunnattomasti kuunnella kesken oman juttunsa lätinää tyyliin "mikä se siellä oikein on, onko sulla siinä pallo, heittääkö Sami (nimi eri) pallon äidille" jne. Luulisi että yhden puhelun nyt voisi hoitaa ilman jatkuvia keskeytyksiä. Ja sama juttu jos olen heillä kylässä tai hän on luonani. Minun asiani voi aina keskeyttää lapselle lässyttämisen ajaksi. Ja tosiaan ei ole kyse siitä että lapsella olisi siinä jokin hätä....ja usein lapsen isäkin on paikalla, joka voisi myös aivan hyvin viihdyttää jälkikasvuaan.
Harmittaa, kun olen tavallaan menettänyt hyvän ystävän. Tai ainakaan häntä ei tunnu enää mitenkään kiinnostavan mitä minulle kuuluu. Olen yrittänyt joskus sanoakin, että olisko sulla hetki aikaa, että olisi tärkeää asiaa josta haluaisin puhua, että hän tajuaisi että nyt olisi kiva saada jutella ilman "häiriötekijöitä ja keskeytyksiä". Mutta ei.
Mitä voisin tehdä? En jaksa enää vain hänen napansa ympärillä pyörivää, yhdensuuntaista ystävyyttä. Tuntuu silti vaikealta puhua aiheesta suoraankaan.
Toivottavasti hän ei jonain päivänä herää huomaamaan, että olisi kiva kun niitä ystäviä siinä olisikin. Mikään ystävyys ei toimi vain toisen ehdoilla...
Neuvoja, hyvät äidit?
Äiti, miten huomioit ystävän?
32
1006
Vastaukset
- 1+2
kyllä vähän epäreilulta ystävyydeltä. Tottakai hänen elämäntilanteessaan lapsi ja raskaus on tärkeintä ja ymmärrän, että hän niistä enimmäkseen puhuu. Mutta kyllä pitäisi myös osata kuunnella toista ja puhua toisellekin tärkeistä jutuista. Itsellänikin on lapsi ja välillä oikein hävettää, kun ei yhtä lausetta saa sanottua tai kuunneltua loppuun ilman jatkuvaa keskeytystä. Mutta nämä tilanteet ovat sellaisia, että lapsi todellakin huutaa tai itkee tai roikkuu kaulassa, niin että aikuisten väliseen jutteluun keskittyminen on melko mahdotonta. On kieltämättä epäkohteliasta keskeyttää toisen juttu ihan muuten vain lässyttääkseen lapselle, varsinkin jos kyse on lyhyestä puhelusta tms. Jos vierailu kestää tuntikausia, niin toki siinä on lapsellekin juteltava ja lässytettävä jonkin verran, vaikkei hän mitenkään häiriköisikään. Lapsen tehtävä ei kuitenkaan ole olla aina kakkonen äidin tai isän ystävien jälkeen. Mutta siis ymmärrän todellakin ärsytyksesi!
Muita vinkkejä ei ole, kuin että sanot asiasta suoraan. Hän saattaa loukkaantua ja luultavasti juuri niin käykin, mutta sitä on vaikea välttää, jos haluat asian ottaa puheeksi. - aitihän minä..
Olen itse äiti, mutta tiedän kuinka ärsyttävääö tuo on.. Eräällä ystävälläni on juuri sama tapa, kesken puhelun alkaa lässytys lapselle vaikka tosiaan lapsi ei itke tai mitään! Ehkä "paras" tällainen tapahtuma oli silloin kun soitin saaneeni keskenmenon ja hän vain siihen, että "voikun heität hienosti palloa, äitin oma pikku kulta".. Silloin olin niin tyrmistynyt, että löin luurin korvaan. Myöhemmin hän soitti uudelleen ja kerroin, miksi näin tein. Silti vaikka kuinka selitin, että tuo tapa on ikävä jne hän jatkaa sitä yhä, kolme vuotta myöhemmin.. Itse vältän loppuun asti sitä, että alkaisin lapselle kesken puhelun lässyttää. Poikkeus siinä jos lapsi itkee tai jotain muuta. Suosittelen kyllä asiasta sanomaan, vaikka varmaan tosiaan loukkaantuu. Mutta on myöskin aika selvää, että ei ystävyys tuolla tavalla jatku eikä varsinkaan pysy kunnossa.
- 5+3
tuo nyt on jo tosi törkeää! Kiinnostaisi tietää, pyysikö tuo äiti anteeksi, kun selitit miksi olit lyönyt luurin korvaan?
- vs,.asfd.
jos tuntuu vaikeelta puhua asiasta suoraan niin kirjoita kirje. itse olin kaveripiirin ensimmäinen joka sai lapsen ja tiesin että puhuisin lähinnä lapsesta heille koska elämässäni ei syntymän jälkeen muuta oikein tapahtunut. tosin sanoin heille että jos puhun koko ajan lapsestani niin sanokaa että tajuan vaihtaa puheenaihetta :D ja välillä kun itse tajusin että nyt tulee taas koko ajan puhetta vaan omasta lapsestani niin lopetin sen siihen ja kysyin että mitäs kavereille kuuluu. eli siis huomioin kaveritkin ja jos en itse tajunnut puhuvani koko ajan lapsesta niin kaverit mainitsivat asiasta.
tosi ikävän kuulonen tuo sinun ystäväsi, kokeile että kirjoitat hälle kirjeen ja siinä kerrot kaiken mikä mieltäsi painaa ystävyyssuhteessanne. en kyllä ymmärrä tuota että aina kun sinä puhut hälle niin hän alkaa lässytämään lapselleen.. tosi epäkohteliasta ja vaikuttaa todellakin siltä ettei ystävääsi kiinnosta muu kuin oma perheensä. jos itse puhun puhelimessa jonkun kanssa ja lapsi tulee pälättämään viereen niin keskeytän puhelun hetkeksi ja kiinnitän lapsen huomion muualle MUTTA pyydän kaveriani langan toisessa päässä toistamaan mitä sanoi ja pyydän anteeksi kun tuo neiti tuli mölyämään viereen. lapseni kun haluaisi puhua kaikkien kanssa puhelimessa.. myös dna:n asiakaspalvelun ja huoltoyhtiön kanssa :D
ihan vielä kysäsen että soitteletko sinä aina tälle ystävällesi vai soittaako hänkin joskus sinulle?? itselläni kävi niin että parhaan kaverini kanssa ns.meni välit poikka kun sain lapsen. ei siis ollut mitään riitoja tms. vaan se kävi niin yksipuoliseksi se yhteydenpito, se olin aina minä joka soitti hänelle, hän ei voinut koskaan soittaa minulle. ja aina kun yritin kysellä mitä kuuluu niin vastaus "ei kummempia" , ei siis mitään muuta kuin tuo vastaus. puoli vuotta jaksoin yhteydenpitoa ja sitten loppui. päätin että katotaan koska tää kaveri soittaa jos minä en soita hänelle, no siitä päätöksestä on nyt 3vuotta eikä puhelua kaveriltani ole vieläkään tullut.- eiäippävielä
Puolin ja toisin soitellaan, että siinä suhteessa "tasa-arvoista", mutta ei muuten tosiaan väliä että kumpi on soittanut....sama keskeyttely joka kerta kun minä puhun...:( Ja itse tosiaan pyrin aina kysymään kun soitan, että soitinko huonoon aikaan (jos hänellä on juuri kesken joku juttu juuri lapseen liittyen tai muuten)...
...tulee tosiaan sellainen olo ettei minun asiani enää kiinnosta...ja lapsen tarpeita voi aina käyttää "tekosyynä" keskeyttää ihan mikä asia tahansa. Muutenkin ystävän viime aikainen käytös ärsyttää. Usein sovimme että hän tulee käymään, mutta viime hetkellä hän peruu tulonsa jonkun tekosyyn nojalla. No, ei perumisessa mitään ole, tulee noita itsellekin, mutta samalla hän kehuskelee facebookissa kuinka mukava oli tavata ystävää (siis jotain muuta ystävää kuin minua, sellaista jolla on lapsi / lapsia)...eli siis olen vähän niin kuin hätävara jos ei ketään muuta ole "tavattavissa". Toki ymmärrän, että varmasti kahdella "äipällä" riittää enemmän yhteistä juttua, mutta törkeää on tuokin.
Mielenkiintoista on nähdä, että miten käy sitten kun me mieheni kanssa saamme lapsen....
Mukavaa, että on sellaisiakin äitejä jotka pitävät huolta ystävyyssuhteista. Ystävät ovat tärkeitä. Lapset kasvavat, ja heille tulee omia juttuja, olisi kurja huomata siinä vaiheessa että kaikki ystävät ovat kaikonneet.
On ylipäätäänkin aika ärsyttävää, jos joku on niin innoissaan jostain asiasta ettei kykene enää muusta puhumaan. Tämä on nähtävissä koirapiireissäkin. Itselläni on koira ja olen innokas koiraihminen ja harrastaja. Koirani on minulle tärkeä, mutta en suinkaan jatkuvasti puhu siitä....enkä varsinkaan sellaisille joista tiedän ettei asia kiinnosta. Jotkut koiranomistajatkin ovat valitettavasti niitä jotka eivät osaa muusta puhuakaan. Oma koirani kiinnostaa tietysti minua, muttei välttämättä yhtä lailla toisten rekut.
Harmittaa vain sikälikin tämä ystävä-asia, kun monet kerrat ollaan puhuttu ihmisistä jotka eivät osaa muuta kuin jostain yhdestä omasta jutustaan jauhaa...ja nyt hänestä on tullut samanlainen. Olen tosiaan aika huono puhumaan tuollaisesta asiasta...ja tiedän jo aika tarkkaan mitä hän tulee sanomaan. "Kyllä sä sitten huomaat, kun sulla on oma lapsi"... No, toivottavasti minusta ei sentään samanlaista tule. Siskollani on kolme muksua, eikä hän ole yhtä "paha". Ja onhan se tietenkin eria asiakin...luonnollisesti siskon lasten asiat kiinnostavat enemmän kuin ystävien lapset.
Ja tosiaan vielä tarkennukseksi, ei tosiaan ole kyse siitä että istun tuntikaupalla kylässä, ja hän ei saisi kiinnittää mitään huomiota lapseen. Toki saa, ja pitääkin, mutta.... Ja lapsi kun sattuu vielä olemaan rauhallista, omissa puuhissaan viihtyvää sorttia, joka varmasti kykenisi ilman ylimääräsitä lässytystä ja viihdykettä olemaan ainakin yhden keskustelun verran...:/
No, saa nähdä mitä tapahtuu jos rohkaisen mieleni ja otan asian esille. Ajattelin jopa, että alkaisin ain puhumaan vain koirastani, kun nähdään, jos vaikka tajuaisi "vinkistä", mutta ajattelin että se olisi kuitenkin aika lapsellista.... - äitihän minä..
eiäippävielä kirjoitti:
Puolin ja toisin soitellaan, että siinä suhteessa "tasa-arvoista", mutta ei muuten tosiaan väliä että kumpi on soittanut....sama keskeyttely joka kerta kun minä puhun...:( Ja itse tosiaan pyrin aina kysymään kun soitan, että soitinko huonoon aikaan (jos hänellä on juuri kesken joku juttu juuri lapseen liittyen tai muuten)...
...tulee tosiaan sellainen olo ettei minun asiani enää kiinnosta...ja lapsen tarpeita voi aina käyttää "tekosyynä" keskeyttää ihan mikä asia tahansa. Muutenkin ystävän viime aikainen käytös ärsyttää. Usein sovimme että hän tulee käymään, mutta viime hetkellä hän peruu tulonsa jonkun tekosyyn nojalla. No, ei perumisessa mitään ole, tulee noita itsellekin, mutta samalla hän kehuskelee facebookissa kuinka mukava oli tavata ystävää (siis jotain muuta ystävää kuin minua, sellaista jolla on lapsi / lapsia)...eli siis olen vähän niin kuin hätävara jos ei ketään muuta ole "tavattavissa". Toki ymmärrän, että varmasti kahdella "äipällä" riittää enemmän yhteistä juttua, mutta törkeää on tuokin.
Mielenkiintoista on nähdä, että miten käy sitten kun me mieheni kanssa saamme lapsen....
Mukavaa, että on sellaisiakin äitejä jotka pitävät huolta ystävyyssuhteista. Ystävät ovat tärkeitä. Lapset kasvavat, ja heille tulee omia juttuja, olisi kurja huomata siinä vaiheessa että kaikki ystävät ovat kaikonneet.
On ylipäätäänkin aika ärsyttävää, jos joku on niin innoissaan jostain asiasta ettei kykene enää muusta puhumaan. Tämä on nähtävissä koirapiireissäkin. Itselläni on koira ja olen innokas koiraihminen ja harrastaja. Koirani on minulle tärkeä, mutta en suinkaan jatkuvasti puhu siitä....enkä varsinkaan sellaisille joista tiedän ettei asia kiinnosta. Jotkut koiranomistajatkin ovat valitettavasti niitä jotka eivät osaa muusta puhuakaan. Oma koirani kiinnostaa tietysti minua, muttei välttämättä yhtä lailla toisten rekut.
Harmittaa vain sikälikin tämä ystävä-asia, kun monet kerrat ollaan puhuttu ihmisistä jotka eivät osaa muuta kuin jostain yhdestä omasta jutustaan jauhaa...ja nyt hänestä on tullut samanlainen. Olen tosiaan aika huono puhumaan tuollaisesta asiasta...ja tiedän jo aika tarkkaan mitä hän tulee sanomaan. "Kyllä sä sitten huomaat, kun sulla on oma lapsi"... No, toivottavasti minusta ei sentään samanlaista tule. Siskollani on kolme muksua, eikä hän ole yhtä "paha". Ja onhan se tietenkin eria asiakin...luonnollisesti siskon lasten asiat kiinnostavat enemmän kuin ystävien lapset.
Ja tosiaan vielä tarkennukseksi, ei tosiaan ole kyse siitä että istun tuntikaupalla kylässä, ja hän ei saisi kiinnittää mitään huomiota lapseen. Toki saa, ja pitääkin, mutta.... Ja lapsi kun sattuu vielä olemaan rauhallista, omissa puuhissaan viihtyvää sorttia, joka varmasti kykenisi ilman ylimääräsitä lässytystä ja viihdykettä olemaan ainakin yhden keskustelun verran...:/
No, saa nähdä mitä tapahtuu jos rohkaisen mieleni ja otan asian esille. Ajattelin jopa, että alkaisin ain puhumaan vain koirastani, kun nähdään, jos vaikka tajuaisi "vinkistä", mutta ajattelin että se olisi kuitenkin aika lapsellista....Hän siinä on melkoisen lapsellinen, jos vetoaa sitten tuohon niin paljon käytettyyn fraasiin "ymmärrät, kun sinulla on omia lapsia". Blaah.. Itse varmaan tokaisisin, että niin ymmärrän myös pitää ystävyyssuhteista huolta. Ei ystävyyden tarvitse muuttua yksipuoliseksi vaikka toiselle tulee lapsia. Itselläni on monta kaveria joilla ei ole lapsia ja silti olemme paljon tekemisissä. Aina säännöllisin väliajoin nähdään ihan vaan aikuisten kesken, silloin saa rauhassa jutella eikä tarvitse miettiä lasta :) Voisit myös ehdottaa hänelle kahvitteluhetkeä ihan kahdestaan...? Mutta joka tapauksessa ota asia esille.. Tuo kirje oli hyvä ehdotus! Siinä saa sanottua monta sellaista vaikeaa asiaa, mitä muuten ei ehkä sanoisi. Toivottavasti saat asiaan selvyyttä!
Ja 5 3, kyllä hän anteeksi pyysi, mutta ei silti tainnut siitä mitään oppia, kun sama tapa jatkuu vaan.. Mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsee. Mutta täytyy kyllä myöntää, että aina välillä kiusallani alan keskustelemaan oman lapseni kanssa, kun hänellä juttu kesken. Lapsellista, tiedän, mutta aina vaan ei jaksa ;) - odd
äitihän minä.. kirjoitti:
Hän siinä on melkoisen lapsellinen, jos vetoaa sitten tuohon niin paljon käytettyyn fraasiin "ymmärrät, kun sinulla on omia lapsia". Blaah.. Itse varmaan tokaisisin, että niin ymmärrän myös pitää ystävyyssuhteista huolta. Ei ystävyyden tarvitse muuttua yksipuoliseksi vaikka toiselle tulee lapsia. Itselläni on monta kaveria joilla ei ole lapsia ja silti olemme paljon tekemisissä. Aina säännöllisin väliajoin nähdään ihan vaan aikuisten kesken, silloin saa rauhassa jutella eikä tarvitse miettiä lasta :) Voisit myös ehdottaa hänelle kahvitteluhetkeä ihan kahdestaan...? Mutta joka tapauksessa ota asia esille.. Tuo kirje oli hyvä ehdotus! Siinä saa sanottua monta sellaista vaikeaa asiaa, mitä muuten ei ehkä sanoisi. Toivottavasti saat asiaan selvyyttä!
Ja 5 3, kyllä hän anteeksi pyysi, mutta ei silti tainnut siitä mitään oppia, kun sama tapa jatkuu vaan.. Mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsee. Mutta täytyy kyllä myöntää, että aina välillä kiusallani alan keskustelemaan oman lapseni kanssa, kun hänellä juttu kesken. Lapsellista, tiedän, mutta aina vaan ei jaksa ;)Minä odotan juuri nyt esikoistani, eikä kaveripiirissäni muilla juurikaan ole lapsia. Yksi on itse nyt raskaana. Minua puolestaan ärsyttää se, ettei minulle enää oikein muusta puhutakaan kun raskaudesta ja lapsista. Minua on aina ärsyttänyt äidit, jotka eivät osaa puhua muusta kun vauvan kakan väristä tai jostain muusta yhtä kiinnostavasta. Facebook päivitykset ovat aina tyyliin: Saatiin tänään putket korviin.. Ei päästy tänäänkään vauvauintiin.. Enää ei ole elämässä mitään muuta. Minäkin olen ihminen, jota kiinnostaa normaalit elämän asiat.
- 7+7
odd kirjoitti:
Minä odotan juuri nyt esikoistani, eikä kaveripiirissäni muilla juurikaan ole lapsia. Yksi on itse nyt raskaana. Minua puolestaan ärsyttää se, ettei minulle enää oikein muusta puhutakaan kun raskaudesta ja lapsista. Minua on aina ärsyttänyt äidit, jotka eivät osaa puhua muusta kun vauvan kakan väristä tai jostain muusta yhtä kiinnostavasta. Facebook päivitykset ovat aina tyyliin: Saatiin tänään putket korviin.. Ei päästy tänäänkään vauvauintiin.. Enää ei ole elämässä mitään muuta. Minäkin olen ihminen, jota kiinnostaa normaalit elämän asiat.
putkitus on vanhemmille jännittävä ja pelottavakin kokemus. Se on yleensä ensimmäinen kerta, kun lapsi nukutetaan ja viedää leikkaussaliin ilman vanhempia. Siitäkään ei silti saisi kertoa? Mistä sitten saa? Jos kaikki lapseen liittyvä on kiellettyä, niin minä en enää saisi puhua mistään. Kuinka paljon lapseen liittymättömiä asioita luulet äitiyslomalaiselle/vanhempainvapaalla olevalle tapahtuvan?
Kertovathan muutkin siitä asiasta, joka sillä hetkellä on elämässö etusijalla, esim. työstä tai parisuhteesta. Tietysti eri asia, jos jokainen kakkavaippa pitää raportoida, mutta en ole tavannut ketään, joka niin tekisi. - äitihän minä..
7+7 kirjoitti:
putkitus on vanhemmille jännittävä ja pelottavakin kokemus. Se on yleensä ensimmäinen kerta, kun lapsi nukutetaan ja viedää leikkaussaliin ilman vanhempia. Siitäkään ei silti saisi kertoa? Mistä sitten saa? Jos kaikki lapseen liittyvä on kiellettyä, niin minä en enää saisi puhua mistään. Kuinka paljon lapseen liittymättömiä asioita luulet äitiyslomalaiselle/vanhempainvapaalla olevalle tapahtuvan?
Kertovathan muutkin siitä asiasta, joka sillä hetkellä on elämässö etusijalla, esim. työstä tai parisuhteesta. Tietysti eri asia, jos jokainen kakkavaippa pitää raportoida, mutta en ole tavannut ketään, joka niin tekisi.Aloittajalla taisi juurikin olla ongelmana tuo, että tyyliin jokainen kakkavaippa raportoidaan ja hänen lauseensa keskeytetään sillä, että aletaan leperrellä lapselle. Tuskin ketään täällä sitä mieltä oli, ettei saisi mieltään painavista asioista kertoa lapsettomalla ystävälleen eli siis esim tuo korvien putkitus.. Itselläni on lapsi ja silti minua ärsyttää suunnattomasti ystäväni jolla aina tapana keskeyttää lauseeni ja alkaa puhumaan omalle lapselleen jotain ns turhaa.. Tiedän, että lasta pitää huomioida, mutta soittelemme melko harvoin ja aina kysyn että onko paha hetki ja hän toteaa, että ei, tyttö 3v leikkii itsekseen. Itse taas en harrasta tällaistä ollenkaan.. Eli siis kun joku soittaa niin keskityn hänen asiaansa ja jos on huono hetki niin kerron sen suoraan ja soitan myöhemmin uudelleen. Mutta tosiaan kukin tyylillään..
- Anonyymi
eiäippävielä kirjoitti:
Puolin ja toisin soitellaan, että siinä suhteessa "tasa-arvoista", mutta ei muuten tosiaan väliä että kumpi on soittanut....sama keskeyttely joka kerta kun minä puhun...:( Ja itse tosiaan pyrin aina kysymään kun soitan, että soitinko huonoon aikaan (jos hänellä on juuri kesken joku juttu juuri lapseen liittyen tai muuten)...
...tulee tosiaan sellainen olo ettei minun asiani enää kiinnosta...ja lapsen tarpeita voi aina käyttää "tekosyynä" keskeyttää ihan mikä asia tahansa. Muutenkin ystävän viime aikainen käytös ärsyttää. Usein sovimme että hän tulee käymään, mutta viime hetkellä hän peruu tulonsa jonkun tekosyyn nojalla. No, ei perumisessa mitään ole, tulee noita itsellekin, mutta samalla hän kehuskelee facebookissa kuinka mukava oli tavata ystävää (siis jotain muuta ystävää kuin minua, sellaista jolla on lapsi / lapsia)...eli siis olen vähän niin kuin hätävara jos ei ketään muuta ole "tavattavissa". Toki ymmärrän, että varmasti kahdella "äipällä" riittää enemmän yhteistä juttua, mutta törkeää on tuokin.
Mielenkiintoista on nähdä, että miten käy sitten kun me mieheni kanssa saamme lapsen....
Mukavaa, että on sellaisiakin äitejä jotka pitävät huolta ystävyyssuhteista. Ystävät ovat tärkeitä. Lapset kasvavat, ja heille tulee omia juttuja, olisi kurja huomata siinä vaiheessa että kaikki ystävät ovat kaikonneet.
On ylipäätäänkin aika ärsyttävää, jos joku on niin innoissaan jostain asiasta ettei kykene enää muusta puhumaan. Tämä on nähtävissä koirapiireissäkin. Itselläni on koira ja olen innokas koiraihminen ja harrastaja. Koirani on minulle tärkeä, mutta en suinkaan jatkuvasti puhu siitä....enkä varsinkaan sellaisille joista tiedän ettei asia kiinnosta. Jotkut koiranomistajatkin ovat valitettavasti niitä jotka eivät osaa muusta puhuakaan. Oma koirani kiinnostaa tietysti minua, muttei välttämättä yhtä lailla toisten rekut.
Harmittaa vain sikälikin tämä ystävä-asia, kun monet kerrat ollaan puhuttu ihmisistä jotka eivät osaa muuta kuin jostain yhdestä omasta jutustaan jauhaa...ja nyt hänestä on tullut samanlainen. Olen tosiaan aika huono puhumaan tuollaisesta asiasta...ja tiedän jo aika tarkkaan mitä hän tulee sanomaan. "Kyllä sä sitten huomaat, kun sulla on oma lapsi"... No, toivottavasti minusta ei sentään samanlaista tule. Siskollani on kolme muksua, eikä hän ole yhtä "paha". Ja onhan se tietenkin eria asiakin...luonnollisesti siskon lasten asiat kiinnostavat enemmän kuin ystävien lapset.
Ja tosiaan vielä tarkennukseksi, ei tosiaan ole kyse siitä että istun tuntikaupalla kylässä, ja hän ei saisi kiinnittää mitään huomiota lapseen. Toki saa, ja pitääkin, mutta.... Ja lapsi kun sattuu vielä olemaan rauhallista, omissa puuhissaan viihtyvää sorttia, joka varmasti kykenisi ilman ylimääräsitä lässytystä ja viihdykettä olemaan ainakin yhden keskustelun verran...:/
No, saa nähdä mitä tapahtuu jos rohkaisen mieleni ja otan asian esille. Ajattelin jopa, että alkaisin ain puhumaan vain koirastani, kun nähdään, jos vaikka tajuaisi "vinkistä", mutta ajattelin että se olisi kuitenkin aika lapsellista....Usein käy kyllä niinkin. Että nuoret äidit löytävät uusia ystäviä toisista nuorista äideistä , kas kun huolet ja muut jutut ymmärtää se joka on samassa tilanteessa.
Niin ettei kukaan varmaa; ilman ystävää jää vaikka lapseton ystävä päättää olla poissa näkyvistä.
Ensinhän näillä nuorilla äideillä on se lapsi tärkein, sen jälkeen miehensä ja sitten vasta ystävät joten pitää yrittää ymmärtää ihmistä joka on saanut lapsen , tottakai hänen elämänsä sen myötä muuttuu kokonaan - Anonyymi
äitihän minä.. kirjoitti:
Hän siinä on melkoisen lapsellinen, jos vetoaa sitten tuohon niin paljon käytettyyn fraasiin "ymmärrät, kun sinulla on omia lapsia". Blaah.. Itse varmaan tokaisisin, että niin ymmärrän myös pitää ystävyyssuhteista huolta. Ei ystävyyden tarvitse muuttua yksipuoliseksi vaikka toiselle tulee lapsia. Itselläni on monta kaveria joilla ei ole lapsia ja silti olemme paljon tekemisissä. Aina säännöllisin väliajoin nähdään ihan vaan aikuisten kesken, silloin saa rauhassa jutella eikä tarvitse miettiä lasta :) Voisit myös ehdottaa hänelle kahvitteluhetkeä ihan kahdestaan...? Mutta joka tapauksessa ota asia esille.. Tuo kirje oli hyvä ehdotus! Siinä saa sanottua monta sellaista vaikeaa asiaa, mitä muuten ei ehkä sanoisi. Toivottavasti saat asiaan selvyyttä!
Ja 5 3, kyllä hän anteeksi pyysi, mutta ei silti tainnut siitä mitään oppia, kun sama tapa jatkuu vaan.. Mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsee. Mutta täytyy kyllä myöntää, että aina välillä kiusallani alan keskustelemaan oman lapseni kanssa, kun hänellä juttu kesken. Lapsellista, tiedän, mutta aina vaan ei jaksa ;)Näissäkin asioissa ihmiset ovat erilaisia , joten ei ole mitään oikeaa tapaa miten ystävyyssuhteita pidetään yllä.
Yleensä se aito ystävä ymmärtää senkin että toisen elämä on muuttunut lapsen myötä äeikä ota nokkiinsa jos ei toinen olekaan sellainen kun haluaa hänen olevan.
Äitiys on myös erilaista toiset hommaa Lapsen piikoja aika aikaisin vauvalleen että pääsevät ulos tuulettumaan , siinä kun toinen antaa lapselleen kaiken aikansa kun lapsikin vauva. joten meitä on monenlaista tallaajaa.
Joten kukin elää siten kun se heille sopii.
Ja mielestäni olisi itsekästä mennä kirjoittelemaan kirjeitä ja selitellä miten joku tuntee että ystävyys suhde ei ole samaa kun ennen , sillä ei kai kukaan voi pakottaa itseään elämään ystävättären laittamalla säännöllä minkä hänelle sattuu sopimaan .
Ystävyys ei ole sitä että vaaditaan nuoren äidin tekemään arvojärjestys ihmisistä ympärillään , lapsen vauva ikä on vaan niin lyhyt että monet eivät halua siitä menettää tuntiakaan .ääniin että ystävyys jos se on oieqlla perustalla on sitä että ymmärretään toisen muuttunut elämän tilanne vauvan kanssa. Siis kukaan ei tule äidin elämässä olemaan lasta tärkeämpi. - Anonyymi
odd kirjoitti:
Minä odotan juuri nyt esikoistani, eikä kaveripiirissäni muilla juurikaan ole lapsia. Yksi on itse nyt raskaana. Minua puolestaan ärsyttää se, ettei minulle enää oikein muusta puhutakaan kun raskaudesta ja lapsista. Minua on aina ärsyttänyt äidit, jotka eivät osaa puhua muusta kun vauvan kakan väristä tai jostain muusta yhtä kiinnostavasta. Facebook päivitykset ovat aina tyyliin: Saatiin tänään putket korviin.. Ei päästy tänäänkään vauvauintiin.. Enää ei ole elämässä mitään muuta. Minäkin olen ihminen, jota kiinnostaa normaalit elämän asiat.
Eikö se ole ihan normaalia että se joka tulee äidiksi tuntee juurineen että se lapsi in se tärkein elämässä .
Kun kuuntelee nuoria lapsia niin moni on tuntenutbettei heistä ole välitetty kun äiti ja isä vaan juhlivat joka pyhän ajan ja puhuvat kaikesta muusta kun siitä lapsestaan jonka ovat hommanneet maailmaan .
Myöskin kuulee kun lapset valittavat ettei äidillä ole hänelle aikaa kun äiti vahtaa älypuhelintaan aamusta iltaa eikä edes viitsi puhua lapsen kanssa.
Niin että kyllä se niin on että äidit jotka laittavat lapsensa ensi sijalle ovat niitä jotka tekevät lapsesta tasapainoisen ihmisen jonka ei tartte kilpailla älypuhelimen kanssa ajasta äidin kanssa - Anonyymi
7+7 kirjoitti:
putkitus on vanhemmille jännittävä ja pelottavakin kokemus. Se on yleensä ensimmäinen kerta, kun lapsi nukutetaan ja viedää leikkaussaliin ilman vanhempia. Siitäkään ei silti saisi kertoa? Mistä sitten saa? Jos kaikki lapseen liittyvä on kiellettyä, niin minä en enää saisi puhua mistään. Kuinka paljon lapseen liittymättömiä asioita luulet äitiyslomalaiselle/vanhempainvapaalla olevalle tapahtuvan?
Kertovathan muutkin siitä asiasta, joka sillä hetkellä on elämässö etusijalla, esim. työstä tai parisuhteesta. Tietysti eri asia, jos jokainen kakkavaippa pitää raportoida, mutta en ole tavannut ketään, joka niin tekisi.Ihan niin, lapsi kuuluu äidin elämään sinä kaikkein lähimpänä ihmisenä joten se joka ei halua jakaa äidin suruja ja iloja lapsesta menköön etsimään niitä lapsettomia ystäviä niin löytävät kaltaistensa seuraa.
Ystävyys ei vaadi , ei parjaa ei ole katkera - Anonyymi
eiäippävielä kirjoitti:
Puolin ja toisin soitellaan, että siinä suhteessa "tasa-arvoista", mutta ei muuten tosiaan väliä että kumpi on soittanut....sama keskeyttely joka kerta kun minä puhun...:( Ja itse tosiaan pyrin aina kysymään kun soitan, että soitinko huonoon aikaan (jos hänellä on juuri kesken joku juttu juuri lapseen liittyen tai muuten)...
...tulee tosiaan sellainen olo ettei minun asiani enää kiinnosta...ja lapsen tarpeita voi aina käyttää "tekosyynä" keskeyttää ihan mikä asia tahansa. Muutenkin ystävän viime aikainen käytös ärsyttää. Usein sovimme että hän tulee käymään, mutta viime hetkellä hän peruu tulonsa jonkun tekosyyn nojalla. No, ei perumisessa mitään ole, tulee noita itsellekin, mutta samalla hän kehuskelee facebookissa kuinka mukava oli tavata ystävää (siis jotain muuta ystävää kuin minua, sellaista jolla on lapsi / lapsia)...eli siis olen vähän niin kuin hätävara jos ei ketään muuta ole "tavattavissa". Toki ymmärrän, että varmasti kahdella "äipällä" riittää enemmän yhteistä juttua, mutta törkeää on tuokin.
Mielenkiintoista on nähdä, että miten käy sitten kun me mieheni kanssa saamme lapsen....
Mukavaa, että on sellaisiakin äitejä jotka pitävät huolta ystävyyssuhteista. Ystävät ovat tärkeitä. Lapset kasvavat, ja heille tulee omia juttuja, olisi kurja huomata siinä vaiheessa että kaikki ystävät ovat kaikonneet.
On ylipäätäänkin aika ärsyttävää, jos joku on niin innoissaan jostain asiasta ettei kykene enää muusta puhumaan. Tämä on nähtävissä koirapiireissäkin. Itselläni on koira ja olen innokas koiraihminen ja harrastaja. Koirani on minulle tärkeä, mutta en suinkaan jatkuvasti puhu siitä....enkä varsinkaan sellaisille joista tiedän ettei asia kiinnosta. Jotkut koiranomistajatkin ovat valitettavasti niitä jotka eivät osaa muusta puhuakaan. Oma koirani kiinnostaa tietysti minua, muttei välttämättä yhtä lailla toisten rekut.
Harmittaa vain sikälikin tämä ystävä-asia, kun monet kerrat ollaan puhuttu ihmisistä jotka eivät osaa muuta kuin jostain yhdestä omasta jutustaan jauhaa...ja nyt hänestä on tullut samanlainen. Olen tosiaan aika huono puhumaan tuollaisesta asiasta...ja tiedän jo aika tarkkaan mitä hän tulee sanomaan. "Kyllä sä sitten huomaat, kun sulla on oma lapsi"... No, toivottavasti minusta ei sentään samanlaista tule. Siskollani on kolme muksua, eikä hän ole yhtä "paha". Ja onhan se tietenkin eria asiakin...luonnollisesti siskon lasten asiat kiinnostavat enemmän kuin ystävien lapset.
Ja tosiaan vielä tarkennukseksi, ei tosiaan ole kyse siitä että istun tuntikaupalla kylässä, ja hän ei saisi kiinnittää mitään huomiota lapseen. Toki saa, ja pitääkin, mutta.... Ja lapsi kun sattuu vielä olemaan rauhallista, omissa puuhissaan viihtyvää sorttia, joka varmasti kykenisi ilman ylimääräsitä lässytystä ja viihdykettä olemaan ainakin yhden keskustelun verran...:/
No, saa nähdä mitä tapahtuu jos rohkaisen mieleni ja otan asian esille. Ajattelin jopa, että alkaisin ain puhumaan vain koirastani, kun nähdään, jos vaikka tajuaisi "vinkistä", mutta ajattelin että se olisi kuitenkin aika lapsellista....Se mikä ystävällesi on parasta maailmassa niin tietysti hän siitä puhuu, en usko että hän on edes tietoinen siitä mitä sinä tunnet hänen puhuessa lapsestaan, olettehan ennenkun puhuneet tärkeitä asioita yhdessä, joten anna hänen puhua , on voinut aikaisemmin niinkin että sinä olet vaan puhunut ja hän kuunnellut.
Ystävyys on kun rakkaus se kestää kaiken myös sen että joku rakastaa lastaan . Hyvin paljon - Anonyymi
äitihän minä.. kirjoitti:
Hän siinä on melkoisen lapsellinen, jos vetoaa sitten tuohon niin paljon käytettyyn fraasiin "ymmärrät, kun sinulla on omia lapsia". Blaah.. Itse varmaan tokaisisin, että niin ymmärrän myös pitää ystävyyssuhteista huolta. Ei ystävyyden tarvitse muuttua yksipuoliseksi vaikka toiselle tulee lapsia. Itselläni on monta kaveria joilla ei ole lapsia ja silti olemme paljon tekemisissä. Aina säännöllisin väliajoin nähdään ihan vaan aikuisten kesken, silloin saa rauhassa jutella eikä tarvitse miettiä lasta :) Voisit myös ehdottaa hänelle kahvitteluhetkeä ihan kahdestaan...? Mutta joka tapauksessa ota asia esille.. Tuo kirje oli hyvä ehdotus! Siinä saa sanottua monta sellaista vaikeaa asiaa, mitä muuten ei ehkä sanoisi. Toivottavasti saat asiaan selvyyttä!
Ja 5 3, kyllä hän anteeksi pyysi, mutta ei silti tainnut siitä mitään oppia, kun sama tapa jatkuu vaan.. Mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsee. Mutta täytyy kyllä myöntää, että aina välillä kiusallani alan keskustelemaan oman lapseni kanssa, kun hänellä juttu kesken. Lapsellista, tiedän, mutta aina vaan ei jaksa ;)Niin että hänen pitäisi ottaa esille asia vain siksi että Juuri nyt toisella on tapahtunut elämän muutos ja hänestä on tullut äiti, joka asia ottaa aikansa joten paras antaa tämän ihmisen nauttia vauva ajasta lapsensa kanssa.
Miksi hänen pitäisi muuttua , hänen elämänsä on ihan vaan toisenlaista nyt ja lapsi on siinä se tärkein - Anonyymi
odd kirjoitti:
Minä odotan juuri nyt esikoistani, eikä kaveripiirissäni muilla juurikaan ole lapsia. Yksi on itse nyt raskaana. Minua puolestaan ärsyttää se, ettei minulle enää oikein muusta puhutakaan kun raskaudesta ja lapsista. Minua on aina ärsyttänyt äidit, jotka eivät osaa puhua muusta kun vauvan kakan väristä tai jostain muusta yhtä kiinnostavasta. Facebook päivitykset ovat aina tyyliin: Saatiin tänään putket korviin.. Ei päästy tänäänkään vauvauintiin.. Enää ei ole elämässä mitään muuta. Minäkin olen ihminen, jota kiinnostaa normaalit elämän asiat.
Se normaalina olokin on eri käsite kaikilla
- Anonyymi
äitihän minä.. kirjoitti:
Aloittajalla taisi juurikin olla ongelmana tuo, että tyyliin jokainen kakkavaippa raportoidaan ja hänen lauseensa keskeytetään sillä, että aletaan leperrellä lapselle. Tuskin ketään täällä sitä mieltä oli, ettei saisi mieltään painavista asioista kertoa lapsettomalla ystävälleen eli siis esim tuo korvien putkitus.. Itselläni on lapsi ja silti minua ärsyttää suunnattomasti ystäväni jolla aina tapana keskeyttää lauseeni ja alkaa puhumaan omalle lapselleen jotain ns turhaa.. Tiedän, että lasta pitää huomioida, mutta soittelemme melko harvoin ja aina kysyn että onko paha hetki ja hän toteaa, että ei, tyttö 3v leikkii itsekseen. Itse taas en harrasta tällaistä ollenkaan.. Eli siis kun joku soittaa niin keskityn hänen asiaansa ja jos on huono hetki niin kerron sen suoraan ja soitan myöhemmin uudelleen. Mutta tosiaan kukin tyylillään..
Ennen ei lapset saaneet keskeyttää aikuisia jos he puhuvat
Se asia on muuttunut nykymaailmassa
Joten antaa kaikkien olla äitejä miten se heille sopii
- h43h43h34h43
mutta suoraan miltä sinusta tuntuu.
Minä ainakin kuulun niihin äiteihin, jotka osaa vain puhua omasta muksusta ja sen tekosista. Voiko minua syyttää, kun 24h hänen kanssaan olen ja mitään kummallista ei elämässä tapahdu. Ja täytyy sanoa, että etenkin raskausaikana olin todella hajamielinen (ja myös alkuaikoina väsyneenä vauvan kanssa). Kesken keskustelun minulla saattoi kadota ajatus kokonaan. Ja lisäksi jos lapsi on siinä vieressä, sitä yrittää keskittyä kaverin juttuun ja lapseen ja eihän siitä mitään tule. JOskus ystävän lähtiessä jää sellainen olo, että en ole kuunnellut kunnolla mitä hänellä on sanottavaa. Siksi onkin hyvä vaihtoehto pyytää kaveria vaikka yksikseen kahville, jos haluaa jutella.
Tuo puhelun kesken läpertely on minustakin ärsyttävää. Joskus joutuu kyllä läpertelemään jotain, vaikke lapsella olekaan hätä. Joskus sitä näkee, että toinen hermostuu kohta, jos äiti ei kommentoi mitään. Siksi yritänkin hoitaa puhelut silloin, kun muksu jaksaa leikkiä yksikseen (ikää nyt vuoden).
Minä antaisin aika paljon anteeksi ystävällesi, mutta minä sanoisin kyllä ihan suoraan tuntemukseni. Ja toivon kyllä, että minullekin sanotaan jos ystävälleni tulee tunne, etten kuuntele häntä. Ei siinä välttämättä ole kyse mistään itsekeskeisyydestä, ehkä kaverisi ei vain ole hoksannut asiaa. Hyvä ystävä myös kertoo, jos tulee tällainen olotila. - orpo-olo
Todellakin ystävyys ei toimi vain toisen ehdoilla. Itsekin olen pienen lapsen äiti ja olen tämän äitiyden ajan huomannut miten valtavasti elämä muuttuu lapsen myötä. Ennen sai tulla ja mennä miten vaan ja miten halusi. Voi lähteä töiden jälkeen ystävien/ystävän kanssa viettämään aikaa ja keskustella heidän kanssa. Kun menin naimisiin suurin osa ystävistäni hävisi. Suurin osa entisistä ystävistäni oli sinkkuja eikä heillä ollut lapsia. Heitä ei kiinnostanut enää pitää yhteyttä vaikka itse olisinkin halunnut. Nyt jos kysyy sähköpostilla tai tekstarilla kuulumisia saa vastaukseksi vaan tyyliin.."hyvää kuuluu ja plaalaa" He eivät kysele kuulumisiani tai pidä juurikaan yhteyttä. Kai se johtuu siitäkin että oma elämäntyylini tai elämänarvoni ovat erilaiset kuin heillä. En esim. vietä vapaa aikaa baareissa tai bileissä koska en yksinkertasesti oli kiinnostunut sellaisesta elämästä vaan nautin vapaa-ajalla perheeni kanssa olemisesta ja niiden vähäistenkin ystävien kanssa joita minulla on. Vaikka äitiys on maailman ihanin asia ja jota täytyy arvostaa että on äiti. Kaipaisin kuitenkin joskus sellaista ystävää, joka ei kysy ensimmäiseksi kestovaippojen tai lasten päivärytmeistä vaan ihan yleisiä elämän asioita, ystävien keskeisiä asioita. Voisi vain hetkeksi irrottautua omasta arjesta ja puhua sille hyvälle ystävälle. Harmi vain että sellaiset ystävät jäivät "entisen" elämän teille... Sinuna puhuisin ystävällesi jos hän on sinulle tärkeä, hyvistä ystävistä kannattaa yrittää pitää kiinni.
- ei ainakaan
tehonnut kuin suora puhe esikoisen syntyessä. Onneksi ystäväni oli rohkea ja otti asian puheeksi. Nykyään tapaamme harvoin (jäänyt hänen kontolleen mutta ei pidä pahana kun on autoileva sinkku) ja soittelemme (yritän olla siinä aloitteellisempi) harvemmin kuin ennen mutta pidempiä puheluita. "Ymmärrät kun saat lapsia" on huono selitys millekään. Lapsille on kuitenkin opetettava käytöstavat ja mikä sen parempi tapa kuin oma esimerkki. Jos lapsella on oikeasti hätä lopetan puhelun ja soitan uudelleen kun on rauha maassa. Kahdestaan tapaamisiin ei meinaa löytyä tilaisuuksia tai ne pitäisi sopia niin paljon etukäteen että tuntuisi teennäiseltä. Elämänrytmi on erilainen ja siihen ollaan nyt sopeuduttu. Onneksi olen saanut pitää ystävän jonka mielipiteet on monesti kultaakin kalliimpia vaikkei hänellä lapsia olekaan.
- B.k.tt
No voi voi. Sano sille suoraan päin naamaa tai kirjoita kirje tai laita sähköpostia. En ymmärrä lainkaan miksi täällä valitat loukkaantuneena, miten tilanne ratkeaa tällä tavoin? Aina on 2 ihmistä kun on ongelmatilanne. Puhu sille senkin ruikuttaja. Aina tää sama valitusvirsi "pyy hyy, mitä mä teeeen, mä oon ite niin hyvä ja kiva ja mahtava ja mun kaveri/mies/anoppi jne on ihan sika ilkeä".
- iuyy
nimimerkillä vs,.asdfd. Siis kerroit että et oikein pystynyt puhumaan puhelimessa tuon ystävän kanssa koska lapsesi tulee koko ajan keskeyttämään ja puhumaan väliin, ja pyydät toistamaan aina kaiken, ja sitten lisäät että ystäväsi ei enää ole soittanut sinulle, joten siitä syystä lopetit yhteydenpidon! Okei, et siis osannut vetää johtopäätöksiä siitä, miksi hän ei enää soittanut. No kerron: koska et pysty puhumaan tai kuuntelemaan. Miksi et pysty menemään vaikka toiseen huoneeseen silloin kun mies on kotona ja lukita oven puhelun ajaksi? Kuulostaa aika tahalliselta:" katso miten tärkeä ja kiireellinen elämä mulla on! ja minä oon niin tärkeä että en viitsi kuunnella sun juttuja". Sorry vaan mutta en ihmettele miksi ystäväsi ei oloe soittanut enää, mielestäni sinulla on anteeksipyynnön paikka.
- aaAaAsas
että ystäväsi on niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat toisia ihmisiä vain omien tarpeiden tyydyttämiseen. Sinä itsessäsi et ole hänelle persoonana arvokas-olet olemassa vain häntä varten ja sinähän olet tarpeeksi kiltti ja joustava ihminen tehtävässäsi, eikös? Aivan yhtä hyvin sinun tilallasi voisi olla joku toinen samankaltainen henkilö. Tämä on karu tosiasia. Itse en jaksanut tällaista ystävyyttä. Lopetin kokonaan itse ottamasta minkäänlaista yhteyttä, mutta hänen ottaessa yhteyttä toki tapasimme. Kuinka ollakaan kuukauteen ei ole kuulunut mitään... Vaikka joskus muinoin kun olin tärkeä hänelle hänen elämäntilanteensa takia, hän oli yhteydessä lähes päivittäin...
- rebx
Kaikillahan meillähän on tarve olla ystävä. Ja Tarve että joku on meille ystävä. Jos taas lopettaa ystävyyden, siksi että on oma vuoro antaa tukea, niin kohta on tilanteessa että ei ole ketään ystävää enää jäljellä , ja onkin yksin. Kuka järjestää sulle polttarit, on kaasona, kummina lapselle, Tai auttaa vaikka muutossa, silloin kun on sinun vuorosaada apua.
- tyyppivaantässä
rebx kirjoitti:
Kaikillahan meillähän on tarve olla ystävä. Ja Tarve että joku on meille ystävä. Jos taas lopettaa ystävyyden, siksi että on oma vuoro antaa tukea, niin kohta on tilanteessa että ei ole ketään ystävää enää jäljellä , ja onkin yksin. Kuka järjestää sulle polttarit, on kaasona, kummina lapselle, Tai auttaa vaikka muutossa, silloin kun on sinun vuorosaada apua.
tuskin nyt sosiopaatit ystäviä tarvitsevat. Vai tuomitsetko heidät, vaikka he ovatkin synnynnäisesti tunteettomia, hä? Itse tuskin olen sosiopaatti, mutta en henkilökohtaisesti usko tarvitsevani ystäviä. Muutama minulla on, ja käsittääkseni he pitävätkin minusta, mutta rehellisesti sanoen en voisi vähempää heistä olla kiinnostunut. Mielummin olen yksikseni. Jep, mielummin vaikka eristyisin yhteiskunnasta kuin eläisin itseäni epätyydyttävää elämää.
- rgeqyrwujti
tyyppivaantässä kirjoitti:
tuskin nyt sosiopaatit ystäviä tarvitsevat. Vai tuomitsetko heidät, vaikka he ovatkin synnynnäisesti tunteettomia, hä? Itse tuskin olen sosiopaatti, mutta en henkilökohtaisesti usko tarvitsevani ystäviä. Muutama minulla on, ja käsittääkseni he pitävätkin minusta, mutta rehellisesti sanoen en voisi vähempää heistä olla kiinnostunut. Mielummin olen yksikseni. Jep, mielummin vaikka eristyisin yhteiskunnasta kuin eläisin itseäni epätyydyttävää elämää.
ystävä, ehkä.
- asassaszzz
rebx kirjoitti:
Kaikillahan meillähän on tarve olla ystävä. Ja Tarve että joku on meille ystävä. Jos taas lopettaa ystävyyden, siksi että on oma vuoro antaa tukea, niin kohta on tilanteessa että ei ole ketään ystävää enää jäljellä , ja onkin yksin. Kuka järjestää sulle polttarit, on kaasona, kummina lapselle, Tai auttaa vaikka muutossa, silloin kun on sinun vuorosaada apua.
mun mielestä tässä ei nyt ole kyse tuollaisesta ystävästä, joka oikeasti on kiinnostunut, välittää ja haluaa jakaa asioita, ja joka olisi vastavuoroisesti tukemassa aloittajaa. Ajatukset pyörivät selvästi oman navan ja elämän ympärillä,ovat välinpitämättömiä "ystäviään" kohtaan ja tällaiset ihmiset haalivat sopeutujia, myötäilijöitä, kannustajia ympärilleen. He usein unohtavat aloittajan kaltaiset jos muuttavat, elämäntilanne muuttuu tms. ja etsivät uudet uhrit, jotka eivät saa olla liian vahvoja, temperamenttisia tai itsenäisiä.
- _MiuMau_
asassaszzz kirjoitti:
mun mielestä tässä ei nyt ole kyse tuollaisesta ystävästä, joka oikeasti on kiinnostunut, välittää ja haluaa jakaa asioita, ja joka olisi vastavuoroisesti tukemassa aloittajaa. Ajatukset pyörivät selvästi oman navan ja elämän ympärillä,ovat välinpitämättömiä "ystäviään" kohtaan ja tällaiset ihmiset haalivat sopeutujia, myötäilijöitä, kannustajia ympärilleen. He usein unohtavat aloittajan kaltaiset jos muuttavat, elämäntilanne muuttuu tms. ja etsivät uudet uhrit, jotka eivät saa olla liian vahvoja, temperamenttisia tai itsenäisiä.
Olipa hienoa, että löysin sattumalta tämän muutaman kuukauden takaisen keskusteluketjun. Kun luin aloittajan kirjoitusta, tuntui siltä että olisit kirjoittanut minun ystävästäni.
Minulla on juuri tällainen ystävä, jota ei lapsen saamisen jälkeen enää kiinnostanut kuulumiseni ollenkaan. Olimme ennen sitä ystäviä vuosia, ja hänen perheellistymisensä jälkeen ystävyys jatkui vielä 3 vuotta. Nyt se on kuitenkin loppunut. Ystäväni muuttui sellaiseksi, että puhui sellaisella innolla omia asioita etten saanut suunvuoroa kommentoidakseni edes hänen kertomiaan asioita. Jos puhuimme puhelimessa, hän saattoi pälättää puoli tuntia yhteen putkeen omat kuulumisensa, lapsensa kuulumiset, miehen kuulumiset, sukulaisten kuulumiset, tuttujen lasten kuulumiset ja vielä naapureiden kuulumiset. Kun hän oli päässyt loppuun hän saattoi sanoa vain, "jees täytyy lopettaa moi" ja laittoi puhelimen kiinni niin etten kerennyt edes moi sanoa. Minun puheluihin hän ei vastannut juuri koskaan eikä soitellut takaisin päin, joten lakkasin sitten soittelemasta ja hänen soittamansa puhelut olivat tällaisia. Jos olin heillä kylässä, oli meno lähes samanlaista. Taukoamatonta puhumista omista asioista ja lapsesta. Jos yritin välillä kertoa omia kuulumisiani, ystävä keskeytti ja alkoi puhua päälle omia asioita, leperrellä lapselle tai jutella miehelleen siihen minun puheeni päälle. Tätä miehen ja lapsen kanssa keskustelua hän harrasti myös puhuessaan puhelimessa, välillä hän jopa häipyi mitään sanomatta puhelimesta jotain asiaa selvittämään ja minä sitten huutelin tyhjälle luurille. Hänen miehensä oli ainoa, jota kuulumiseni tuntuivat ylipäätään kiinnostavan. Huomautin asiasta 2 kertaa ja lopulta päätin antaa olla ja lopettaa yhteydenpidon. Hän haukkui minut itsekkääksi kakaraksi ja juuri tämä sama virsi "sittenpähän näet millaista se on kun sinulla on omia lapsia".
Mielestäni ystäväni muuttui itsekeskeiseksi lapsen saamisen jälkeen. Ainakaan minun asiat eivät häntä enää kiinnostaneet ja kelpasin vain kuuntelijaksi hänen asioilleen. Koskaan hän ei halunnut lähteä pois kotona tai ilman lasta mihinkään. Olisipa ollut ihanaa käydä joskus kahdestaan jossain, ostoksilla tms. Ymmärrän toki ettei aina ole mahdollista tavata kahdestaan, mutta edes joskus. Enkä ole sellainen, että toivoisin lapset pois häiritsemästä vaan tämänkin ystävän kanssa teimme paljon lapsen kanssa, kävimme eläintarhassa, leikkipuistossa, leikimme kotona tai katselimme lastenohjelmia. Mutta kyllä sitä kaipaa ystävän kanssa joskus kahdenkeskisiä tapaamisia.
Eikä tällaisia ongelmia ole muiden äiti-kavereiden kanssa ollut. Ihan samanlaisista asioista jutellaan kuin ennenkin. Joskus tavataan kahdestaan ja joskus lapset ovat mukana. Olen myös kahden ystäväni lapsen kummi ja näen heitä säännöllisesti, eli en siis suinkaan ole lapsikielteinen jos joku sellaisen kuvan sai. Mutta kyllä tämä yksi ystävä ja rikkoutuneet välit jäävät harmittamaan pitkäksi aikaa.
- pöllö-löllö
minä en ole ystäväsi.. jos olisin, toivoisin että sanoisit minulle suoraan asiasta...koska todennäköisesti en itse ole edes huomannut tätä... En usko että suuttuisin, haluanhan olla ystävälleni Ystävä! Minä olen ainakin sanonut ystävilleni että sanoo heti jos puhun liikaa itsestäni ja pyytänyt anteeksi tätä jo etukäteen :) äitinä olen huomanut, että kun on koko ajan vain lasten kanssa kotona, vailla aikuista seuraa, niin kun joku aikuinen soittaa, sitä tekee vaan mieli puhua omista asioistaan kun kerrankin joku kuuntelee ja vastaa...ja välillä oikeesti unohtuu kysyä mitä toiselle kuuluu...onneksi tiedostan tämän kuitenkin itse ja pyrin pääsemään siitä eroon..Jatkossa pyydät ystävääsi jättämään lapsen isänsä hoiviin ja lähette kahville..todennäköisesti ystäväsikin on siitä vain iloinen kun saa aikuista seuraa ja saa juoda kahvia ilman keskeytyksiä... :)
- Anonyymi
Omalla kohdallani kävi niin, että kun hyvä ystäväni sai lapsen, välimme alkoivat erkaantua. Kaikki alkoi siinä vaiheessa kun ystäväni ja hänen puolisonsa olivat päättäneet, että x ajan päästä aloitetaan yritys. Jo huomattavasti aiemmin kun aloittivat, alkoi raskauspuheet. Kun raskaus alkoi, ei sen jälkeen juuri muusta puhuttu. Itselläni oli tuolloin vaikea elämäntilanne ja olisin kaivannut ystävää, jolle purkaa omia tuntemuksia. Sen sijaan kuuntelin suurimman osan ystävän kanssa vietetystä ajasta raskauteen liittyviä asioita. Ymmärrän hyvin, että raskaus ja tuleva elämänmuutos on ihmeellinen asia, mutta ei se ole syy unohtaa ystävyyttä. Koin lopulta olevani pelkkä kuuntelija, jonka kuulumiset ei toista enää kiinnosta.
- Anonyymi
Kyllä se elämä vaan muuttuu kun lapsia alkaa tulemaan, joten sitä muutosta kestää niin kauan kun lapset asuvat kotona. Sehän juuri on sitä että tullaan vanhemmiksi uudelle ihmiselle.
Ei se ole mitenkään epätavallista , ystäväsi on tullut äidiksi ja se on nyt vastaisuudessa se tärkein asia hänelle elämässä. Vastuu uudesta elämästä täyttää hänen mielensä ja muut asiat ovat ehkä taka alalla .
Kyllä se vaan on suurta kun uusi ihminen tulee elämään, se on melkein itse koettava että ymmärtää asian laajuuden.
Kyllä te sitten ehditte myöhemmin taas juttelemaan muistakin asioista, tämä aika hänellä vaan on juuri nyt se tärkein elämässä .
Usein ihminen jolla ei ole lapsia ei ymmärrä miten suuri asia se on että tulee äidiksi .
En muista omasta elämästäni tälläisiä asioita sillä minä ja paras ystäväni oltiin raskaana samaan aikaan joten silloinhan asiatkin oli molemmilla niitä vauvaan koskevia asioita.
Joten ymmärrettävää että kaipaat sitä ystävää joka hän oli ennen lapsen tuloa, mutta totuus on se että hänen elämänsä on vaan muuttunut toiseksi nyt lapsen kanssa, sinä olet vielä siinä vaiheessa missä olitte ennen kun ystävästäni tuli äiti.- Anonyymi
Olis kuva tietää miten näiden naisten ystävyyden kanssa meni nythän tämä lapsiin on jo iso
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensitreffit Jenni laukoo viinilasin ääressä suorat sanat Jyrkin aikeista: "Mä sanoin, että älä"
Voi ei… Mitä luulet: kestääkö Jennin ja Jyrkin avioliitto vai päättyykö eroon? Lue lisää: https://www.suomi24.fi/viihde212656Ymmärrän paremmin kuin koskaan
Roikut kädessäni ja vedät puoleesi. Näen kuitenkin tämän kaiken lävitse ja kaikkien takia minun on tehtävä tämä. Päästän292282- 1482254
Hullu liikenteessä?
Mikä hullu pyörii kylillä jos jahti päällä? Näitä tosin kyllä riittää tällä kylällä.532160Niina Lahtinen uudessa elämäntilanteessa - Kotiolot ovat muuttuneet merkittävästi: "Nyt on...!"
Niina, tanssejasi on riemukasta seurata, iso kiitos! Lue Niinan haastattelu: https://www.suomi24.fi/viihde/niina-lahti211772Kun Venäjä on tasannut tilit Ukrainan kanssa, onko Suomi seuraava?
Mitä mieltä olette, onko Suomi seuraava, jonka kanssa Venäjä tasaa tilit? Ja voisiko sitä mitenkään estää? Esimerkiks3881627Ano Turtiainen saa syytteet kansankiihoituksesta
Syytteitä on kolme ja niissä on kyse kirjoituksista, jotka hän on kansanedustaja-aikanaan julkaissut Twitter-tilillään961566- 2901454
- 1331408
Varokaa! Lunta voi sataa kohta!
Vakava säävaroitus Lumisadevaroitus Satakunta, Uusimaa, Etelä-Karjala, Keski-Suomi, Etelä-Savo, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanm131399