Onkohan minulla skitsofrenia kun elän paljon oman pääni sisällä haavemaailmassa. Haaveilen rakkaudesta ja miehistä, mutta käytännössä ahdistun ja jännitän liikaa jotta alkaisin tapailla ketään. Olen jo vuosia elänyt kaukoihastuksia ja pyöritellyt mielessäni millaista olisi olla jonkun kanssa yhdessä. Vieläkin haikailen erään miehen perään jonka kanssa kirjoittelin vuosia sitten. Minulla on ollut paniikkia ja masennusta. Usein aamuisin tahtoisin vaan jäädä nukkumaan kun todellisuus ei kiinnosta minua kun se on niin yksinäistä ja harmaata. Eläydyn voimakkaasti musiikkiin ja muihin näkemiini taiteisiin. Katsoin kerran yhtä ohjelmaa jossa oli kohta jossa sanottiin että skitsofrenikot pitävät romanttisista haaveista mutta eivät usein toteuta niitä vaan toisten lähestyminen on heille hankalaa. Minullakin on aina ollut hankaluuksia ihmissuhteiden luomisessa ja ylläpitämisessä. Masennuslääkkeiden myötä olen alkanut nähdä yhä oudompia unia, joissain niistä menen sekaisin ja olen alkanut ajatella että aivoissani on jotain vialla.
Onkohan
skitsofreniako?
2200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...on mullakin. En täytä sinkkumarkkinoiden korkeita kriteereitä joten jätän suhdeasiat terveille. Oon saanu diagnoosin jo 5 vuotta sit ja ajatusmaailmani on aika paljon samanlainen kuin sullakin. Tosin flashbackit ja väkivalta-ajatukset lamaannuttavat entisestään. Eikun lääkkeitä kehiin niin oot enempi sekasi.
tietyt lääkkeet aiheuttaa unettomuuden kans entistäkin pahempia painajaisia. Muutenkin aamut on kuoleman unesta heräämistä...