Kävin yöelämässä töistä tultuani. Kuin sattuman kaupalta törmäsin vanhaan koulukaveriin, jotka olivat suht kännissä. Pyysivät sitten minut mukaan, kun suunnittelivat menevänsä yökerhoon. Ensimmäinen kerta aikoihin, kun minut on pyydetty jonnekin ilman, että olisin itse yrittänyt änkeä mukaan. Lopulta baarissa tuli vielä joku muija juttelemaan, mitä en olisi koskaan voinut uskoa todeksi. Ilta päättyi tosin harmittavan lyhyeen, kun huomenna taas töitä aamuseitsemältä...
Toivottavasti muillakin oli onnistunut juhannusperjantai!
Toivottavasti muillakin oli onnistunut juhannusperjantai!
Vastaukset 3
Vanhimmat
juhannuksesta, mutta nyt kun hetki on koittanut ja missään ei näy ketään, se on yllättävän rauhoittavaa. Taitaa olla niin että kun kuitenkin lähes päivittäin joutuu sivusta seuraamaan iloisten ihmisten ääniä ja kämpänkään ikkunaa ei voi pitää auki kun sieltä kuuluu niitä elämän ääniä, niin se on todellisuudessa se mikä raastaa. Hiljaisessa hämärässä on autuas olo kun voi unohtaa että pitäisi olla sellainen ja ei ole.
Onnistuihan tuo ihan hyvin... Ulkoilua, lautapelejä ja karaokea muutaman ystävän ja tyttöystävän kanssa.
Suurin ongelmahan yksinäisyydessä on tosin siinä, etteivät ihmiset viitsi/halua/uskalla tutustua toisiinsa. Ei varmasti tuotakaan olisi tapahtunut ilman muutaman vuoden takaisia netti-ilmoituksia ja niihin vastaamisia...
Joo, turha toivo. Saanko esittaa patkan suomalaista filosofiaa? En juo, olen siis yksin.