Mietin tässä suomalaista yksinäisyyttä aloituksen tiimoilta, jossa 65-vuotias rouva valittaa kerrostalo-orpouttaan suurten juhlapyhien aikana. Mikä ihme meitä vaivaa siinä suhteessa, että olemme aika toivottomia ottamaan itse yhteyttä ja kutsumaan tuttavia kylään? Tai menemään yksin jonnekin juttusille vieraiden kanssa. Pelkäättekö torjuntaa ja ei-vastauksia - miksi? Jos yhdelle ei sovi, sitten toista kutsumaan. Vai eikö ole ketään kutsuttavia? Kertokaa, miksi teistä on vaikeaa puhua ventovieraiden kanssa?
Mites olette ajatelleet juttujen hoituvan sitten kun olette 70,75,80, 85 jne., jos nyt ette tuttavuuksia luo ja niitä vaali? On vielä aikaa tehdä asioille jotakin. Myös sille, että viihtyy itsekseen, sillä siihen me joudumme kaikki iäkkäämpinä tottumaan.
Vietän itse juhannusta kerrrostalossa ja nautin siitä suuresti. Ihan yksin. On kerrankin rauhallista ja juopotteleva sekä huumeita käyttävä naapurini oli mennyt lössinsä kanssa Huitsilan Nevadaan - ihanaa. Parikin ystävää soitteli ja pyysi kylään. En lähtenyt, koska täällä on autuasta olla. Olen juhlapyhiä viettänyt myös tuttavissa, mutta voin tässä myöntää,että ehdottomasti paras hetki on, kun pääsen kylästä kotiin, vaikka tykkään ystävistäni ja viihdyn heidän kanssaan.
Ilman ulkopuolisia kontakteja kuihtuisin silti täysin. Ei ihmisissä tarvitse riippua, yhteydet säilyvät parhaiten, kun niitä ei kuormita valtavilla odotuksilla ja pyyteillä. Mutta nyt on tärkeää,että on monentasoisia tuttavuuksia - syvempiä ja pintapuolisempia. Tämä palsta on tietysti ok, mutta kaukorakastajat eivät vastaa oikeita. Vai kuinka?
Mites olette ajatelleet juttujen hoituvan sitten kun olette 70,75,80, 85 jne., jos nyt ette tuttavuuksia luo ja niitä vaali? On vielä aikaa tehdä asioille jotakin. Myös sille, että viihtyy itsekseen, sillä siihen me joudumme kaikki iäkkäämpinä tottumaan.
Vietän itse juhannusta kerrrostalossa ja nautin siitä suuresti. Ihan yksin. On kerrankin rauhallista ja juopotteleva sekä huumeita käyttävä naapurini oli mennyt lössinsä kanssa Huitsilan Nevadaan - ihanaa. Parikin ystävää soitteli ja pyysi kylään. En lähtenyt, koska täällä on autuasta olla. Olen juhlapyhiä viettänyt myös tuttavissa, mutta voin tässä myöntää,että ehdottomasti paras hetki on, kun pääsen kylästä kotiin, vaikka tykkään ystävistäni ja viihdyn heidän kanssaan.
Ilman ulkopuolisia kontakteja kuihtuisin silti täysin. Ei ihmisissä tarvitse riippua, yhteydet säilyvät parhaiten, kun niitä ei kuormita valtavilla odotuksilla ja pyyteillä. Mutta nyt on tärkeää,että on monentasoisia tuttavuuksia - syvempiä ja pintapuolisempia. Tämä palsta on tietysti ok, mutta kaukorakastajat eivät vastaa oikeita. Vai kuinka?
Vastaukset 18
Vanhimmat
juhlapyhistä pitää aina kailottaa. Tehdään suurta numeroo. Jos joku on läheisriippuvainen, niin sitten on kurjaa olla yksin. En kauheesti haluaisi sellaista itselleni riippakiveksi.
Aika moni tuntuu viihtyvän yksikseen, oli juhannus tai joulu. Eipä ne muista viikonlopuista juurikaan eroo. Mua rasittaa matkat, tottahan olisin reissuun päässyt, mut kun ei viitsi parin päivän takia. Pari viikkoa ihan muualla on toinen juttu.
Mitäkö tarkoitit: vaikea puhua ventovieraitten kanssa? Kaukorakastaja, mikäs se on?
Kyl kai jokaisella on se oma sosiaalinen verkostonsa jo luotuna, vaikka itsenäisiä olemmekin.
menneen elämän ikävöintiä se yksinäisyys juhlapyhien aikaan. Meidän ikäisillä suurella osalla on ollut paljon sisaruksia ja muutoinkin väkeä ympärillä lapsuudessamme ja nuoruudessamme. Juhlapyhät on mennyt sitten väen voimilla. Onko sitten aina ollut niin hauskaa vai ei on sitten toinen juttu. Mutta ne muistot kultaantuu ajan kanssa.
Mä olen kanssa nyt aivan yksin ja kyllä tykkään. Kerrostalossa. Huusholli on "mallillaan" ja tykkään kulekisa ja hissutella tämän päivän tekemättä ei mitään :)
Toisaalta yksinäisyys on sitäkin, että on ittensä vanki. Vanki niin, ettei saa ittestään irti sitä mitä haluaisi. Vaikkapa lähtemään kaupungille kahveelle mukavaan kahvilaan tai mitä sitten mieli halajaakin.
yksinkertaisempaakin. Juhlapyhien aikaan on ylimääräisiä vapaapäiviä ja lomia. Silloinhan sitä mennään paikkoihin, joihin ei muulloin ehditä (eikä olisi järkevääkään maksaa kalliita matkoja ja käydä vain pikaisesti kääntymässä) ja joissa nyt vain yksinkertaisesti halutaan käydä, oli sitten kultaantuneita muistoja tai ei.
Ne jotka eivät syystä tai toisesta (enää?) voi lähteä vaikka haluaisivatkin, voivat ehkä tuntea itsensä yksinäisiksi.
Ne jotka syystä tai toisesta eivät halua mihinkään lähteä, vaikka voisivatkin, tuskin tuntevat itseään yksinäisiksi.
En arvostelisi saamattomuudesta niitä, joilla ei ole voimia tai varaa tai molempia, hakeutua muiden seuraan vaikka haluaisivatkin.
On ihana huomata viihtyvänsä aivan yksi, tietoisena siitä että kaikki ystävät ja sukulaiset on jossin siinä lähistöllä, tarvittaessa tavoitettavissa.
Ainoa mikä mua häiritsee juhlapyhinä on se, kun kaikki liikkeet , pankit ja arkiset toiminot on suljettuna, ne voisi olla aukia aina ymäri vuorokauden, Toivottavasti joskus yhteiskunta on niin viisas ja panee kaikki palvelut aina avoimeksi !
Siitä saisi paljon uusia työpaikkoja työttömille kansalaisille !
En pidä juhlapyhistä , pakollisesta lepopäivistä, niintä on aivan tarpeeksi muutenkin itselle sopivaksi katsomaan aikaan.
Niin onhan se ihan mukavaa olla rauhassa yksin. Mutta, kun on avioliitossa ja silti yksin. Toinen siinä vierellä, ei voi mitään keskustella tai suunnitella. Ainoa mitä kuulee on kirominen, tai moite, kun en osaa mitään tehdä kunnolla. Silti pidän huushollin, teen ulkotyöt, remppaan. Ketään ei voi pyytää kylään eikä mennä minnekään. Itkettää...
Kieltääkö joku, elä alistu sellaiseen!
Se nyt vaan on tälläistä, kun ei ole omien sisarustensa kanssa tekemisissä, niin ei sitten minunkaan. Eipä silti, kyllä sisarukseni soittelevat ja joskus nähdäänkin. Kai se on omaa saamattomuuttakin, on niin lämähtänyt tähän, ettei enää paljon viitsikään kyläillä. Kai sitä on itsessäkin syytä, jokaisellahan meillä on kuitenkin oma elämä. Myös vanhainaikainen kasvatus voi olla syynä. Pitää tyytyä osaansa ja olla sopeutuvainen ja kiltti. Ehkä liikaakin ottaa muut huomioon ja olla nöyrä.
Heh, tuon kirjoittajalla ei taida olla järkeä nenäänsä pidemmälle:
"Ainoa mikä mua häiritsee juhlapyhinä on se, kun kaikki liikkeet , pankit ja arkiset toiminot on suljettuna, ne voisi olla aukia aina ymäri vuorokauden, Toivottavasti joskus yhteiskunta on niin viisas ja panee kaikki palvelut aina avoimeksi !
Siitä saisi paljon uusia työpaikkoja työttömille kansalaisille ! "
Meinaatko että aina auki - avoinna oleva yhteiskunta toimii hyväntekeväisyyden pohjalta? Kukas maksaa palkan ajalta, joka ei tuota työntekijän palkaa? Miksi niiden pitäisi olla töissä, kun ei ole palveltavia asiakkaitakaan?
Että yhteiskunta "viisas" että panee kaikki palvelut aina avoimeksi? Kuule, sehän on jo, vaan mitä vielä kinuat? Pankki on kotonasi auki ympäri vuorokauden. Kaupat ovat auki kotonasi ympäri vuorokauden, senkuin vaan teet kauppaa kotoa käsin.
Vai meinasitko, että pankkivirkailija saa sinun asioinnistasi pankissa yöllä riittävän palvelumaksun, josta sille saadaan palkka vai "haikarako" maksaa työntekijöiden palkan?
-- eipä ny takerruta pikku seikkoihin, kaikki on mahdollista jos vain on hyvää tahtoa, ja ÄLYKYYTTÄ ---
Yhteiskunta on no auki vuorokaudet ympäriinsä, mitä siinä enä valittelemaan. Linjat vaan viuhumaan..
omatoimisen turistin kannalta, et saa mistään ostettua ruokaa, et voi käydä kaupassa, et pääse ravintolaan syömään jopa jotkut hotellitkin on kiinni jne. Mikään info ei ole auki. Meillä on muutenkin tosi huonot infot. Ulkomaille pitää ilmoittaa että Suomi on kiinni, ei tänne kannata tuoda rahojansa.
Meillä on noi juhlimispyhät niin suuressa kunniassa, että mieluummin ollaan ottamatta turistin rahat. Jestas onhan keskikesä ja turistikausi parhaimmillaan, vai heinäkuussako tänne vasta olis passelia tulla.
Ollaan mukamas niin kansainvälisiä.
turisteille, jotka tulleet autollaan satamasta kaupungin keskustaan, ei kännykkkää joku pieni kartantapainen mukana.
Sulla kun on aina auki ympärivuorokautinen palvelu, niin et tietenkään voi ymmärtää pulassa olevia, tällä kertaa nämä turistit oli ranskalaisia. Kaupungin infotoimisto oli kiinni.
Kannattais sunkin laajentaa näkökulmaas.
En nauti yksinolosta juhlapyhinä. Minulla on lapset ja heidän jälkeläisensä ja siksi tottunut viettämään juhlat suvun kanssa. Tänä juhannuksena jäin kuitenkin kotiin, kerrostaloon. Hakeuduimme neljä naista yhteen ja grillasimme pihalla pikkutihkussa, mutta tulimme sisälle syömään ja seurustelemaan. Vaikka emme aiemmin ole olleet yhdessä saman pöydän ääressä yhtä aikaa, oli meillä aivan rattoisaa. Kenenkään ei tarvinnut olla yksin, koska todennäköisesti kukaan meistä ei olisi halunnut viettää aattoa yksin tv:n ääressä. Keskikesän juhla!
Vaatii vain pientä viitseliäisyyttä kysellä toisiltaan juhannuksen vietosta ja sitten hankkia ruokatarpeet yhdessä.
niin,,, sinä et nauti, mutta meitä on paljon, jotka nautimme, emmekä halua "juhlia". Ei yksin, eikä porukoissa. Sitä tuntuu olevan vaikea hyväksyä.
Eikä ole kiinni, ettei olisi pyydetty, vaan kun nautinto on saada olla omissa olissaan, hiljaisessa kerrostalossa, ja nauttia siitä.
jokainen nautimme omalla tavallamme
ja jokainen onnellinen olkoon olotilaansa.
emme voi mennä toisten puolesta sanomann
miten ,kunkin on paras tapa juhannustaan viettää.
itse olin ystäväni kanssa viettämässä yhdessä juhannusta
kivasti meni.yksi kokkokin bongattiin.
viimejuhannuksena olin yhden ystäväni mökillä siellä oli meitä ystävä porukka.
olen viettänyt kotonakin yksin juhannusta.
kuunnellen radiosta juhannus juhlia ja musiikkia.
ja hyvin on mennyt on. ollut erilaisia
erilaisia juhannuksia mieheni kuoleman jälkeen.
milloin missäkin .
Tuota noin jälleen kerrran, hyvät ystävät ja vihamiehet: jos otetaan keskusteltavaksi jokin aihe, aloitus ei ole arvostelu, se on vain aihe. Tarkoitukseni oli aloituksessa vain verrata - siis VERRATA - ns. yksinäisyyttä ja olemista itsekseen sekä niihin liittyviä tuntemuksia omalta osaltani. Ymmärrän toki,että jos on tottunut perheeseen tai yleensä siihen, että aina on ihmisiä ympärillä, tuntee luultavasti itsensä joko paljon tai vähän orvoksi jäädessään juhlapyhiksi yksin.
Suomi on hyvin suljettu juuri jouluna ja juhannuksena edelleen ainakin kaupunkimiljöössä. Tämän totesin kulkemalla kaupungilla eilen. Muutama hämmentynyt turisti pyöri rautatieasemalla oikeasti orvon näköisenä, mutta muuten Helsinki oli kuin autiokaupunki. Lähes kaikki kahvilat ja ravintolat olivat kiinni, mahtoikohan mikään olla auki, koska silmiini ei sellaista osunut. Ja tulipahan mieleen sekin,että kyllä Helsinki vielä pikkukaupunki on, jos vertaa sitä vaikka Tukholmaankin. Niin,että jos yksinäisenä haluaisi mennä jonnekin ihmisten ilmoille, eipä sellaisia paikkoja herkästi löydy ellei ole etukäteen ole niitä hakenut.
Mahdottoman hyviä vastauksia siltä kannalta, että on monta tapaa ajatella asiaa ja monenlaista yksinäisyyttä ja yksinoloa. En ole lainkaan varma siitä,että meillä kaikilla on jo ystävämme ja läheispiirimme täysin valmiina elämämme loppuun saakka. Ei minulla ainakaan ole, mistä ihmeestä tietäisin, mitä sattuu ennenkuin kuukahdan joko minulle tai ystäville? Itse tykkään edelleen,että ovi on avoin eli että uudet tuttavuudet sopivat joukkoon. Ja tyystin vieraiden kanssa höpäjän usein kaupoissa ja kylillä. Olen ihmetellyt, miksi helsinkiläisiä sanotaan umpimielisiksi ja puhumattomiksi, koska mykkänä saan liikkua kaupungilla harvoin.
Totta on,että vanhemmiten viitsimättömyys kasvaa, ei huvita lähteä minnekään. Tiedän tunteen ja taistelen sitä vastaan, koska jos kämppääni jään, olen antanut periksi sellaiselle, joka ei ole minulle pitemmän päälle hyväksi. Jalkoja on käytettävä niin kauan kuin ne liikkuvat. En missään nimessä halua olla mummeli, jonka suurin huvi on naapureiden kyttääminen. Kerran päivässä on juteltava jonkun kanssa, oli vieras tai tuttu, se on mottoni ja vain minun mielipiteeni, mutta ikiomani.
Kaukorakastajat - on vertaus. Tarkoitin teitä, lukijoita. Näkymättömät kuulijat eivät vastaa kasvokkain tavattua ystävää. Minulle on vaan jostakin jäänyt soimaan Juha Vainion sanoituspätkä: "... matkarakastaja raju tulee silloin menee taju..." Toivottavasti keneltäkään ei mennyt taju.
Voin sanoa samoin, joka päivä pitää saada puhua jonkun kanssa, vaihtaa oikein mielipiteitä. Kinatakin. Minulla on vielä, että joka arkipäivä pitää tehdä jotain näkyvää, eli sellainen työ, joka ei oikein huvita, mutta täytyy tehdä.
Kyllä mielestäni tuo yksinäisyys tai seurallisuus on jokaisen oma valinta... Kyllä ainakin minä haluan myös omat hetkeni, mutta tuo ystäväpiirini ja jälkikasvuni on kuitenkin minulle "rakas"... Ei kai juhlapyhät eroa mitenkään normaali vikonvaihteista??? Kai ystävien puutteessa voi kukin ainakin hiukan vilkaista tuohon peiliinkin...
Minulla on laaja ystäväpiiri ja lisäksi jälkikasvuni pitää jatkuvasti yhteyttä minuun... Juhannus meidän piti tyttäreni perheen kanssa viettää yhdessä meillä... Kuitenkin kesäflunssa hänellä esti tuon, mutta onhan nuo ystävät aina olemassa... Juhannusaatto menikin lauttaillessa järvelläni ja hauskanpidossa kahden "tyttösen" kanssa ( joista vain toinen "nelijalkainen" )... Ikimuistoinen juhannus yöttömän yön aurinkoineen... Juhannuspäivänä tarjosin sitten muille ystävilleni "iltasen" ( iltaruoan ) jonka menu oli kalavoittoinen valkoviinin kera...
Tänään nuo odotetut jälkikasvu-juhannusvieraat kävivät luonani "rääppiäisillä"... Ensi viikolla nautin taas "hiljaisuudesta" ja puuhastelusta kattilahuoneen laatoituksen parissa, putarhan hoidosta, ruohonleikkuusta jne... Niin, kohtahan taas on viikonvaihde, kesä kauneimmillaan ja uudet jutut edessä!!! :)