Jos skitsofrenia saa ihmisessä aikaan keskushermoston muutoksia tai toimintahäiriöitä, niin voiko tätä tilaa saada enää lääkkeilläkään normaaliksi?
En ole käynyt psykiatrilla tai missään, mutta jotenkin tuntuu, että päivät menevät ohi silmien, ja minulla olisi semmoinen taantuma jossain pään sisällä. En ole enää niin kovin puhelias kuin ennen ja tuntuu, että joidenkin asioiden ajattelu vie kaikki voimat ja annan asian olla. Tuntuu kuin olisin jotenkin hölmömmäksi menossa :/. Sedälläni on skitsofrenia. Vai onkohan tämä vain jokin ohi menevä juttu. Hirmu vaikea myös keskittyä eri asioihin mm. koulu kirjojen lukemiseen. En kuitenkaan kuule tai nää mitään harhoja.
En ole käynyt psykiatrilla tai missään, mutta jotenkin tuntuu, että päivät menevät ohi silmien, ja minulla olisi semmoinen taantuma jossain pään sisällä. En ole enää niin kovin puhelias kuin ennen ja tuntuu, että joidenkin asioiden ajattelu vie kaikki voimat ja annan asian olla. Tuntuu kuin olisin jotenkin hölmömmäksi menossa :/. Sedälläni on skitsofrenia. Vai onkohan tämä vain jokin ohi menevä juttu. Hirmu vaikea myös keskittyä eri asioihin mm. koulu kirjojen lukemiseen. En kuitenkaan kuule tai nää mitään harhoja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on myös ollut pakko-oireita jotain pari vuotetta, mutta nyt ne ovat jotenkin hävinneet. Nyt vaan on semmoinen olo, että kohta karkaa tosiaan mopo käsistä. Näin jopa semmoista unta pari yötä sitten, että olin psykiatrisella osastolla ja hoitajat ja lääkärit yrittivät myrkyttää minua :S. Pelkään jotenkin koko ajan, että milloin alan kuulemaan ääniä tai näkemään harhoja. Ikääkin on 19 vuotta ja eikös skitsofrenia yleensä ala miehillä nuorella aikuis-iällä. Eräs asia kans mikä minua huolestuttaa nyt on se, että olen menettänyt jotenkin myös seksuaalisen mielenkiintoni :/.
Kiitoksia kaikille vastanneille!
haluaisin olla taas se mukava ja puhelias lukiopoika, joka olin vielä pari kuukautta sitten, vaikka olikin niitä pakko-oireita. Niin ja keskittymisvaikeuteni alkoivat jossain lukion 2. syksyllä kun huomasin, että mm. koetta tehdessäni en enää muistanut, mitä olin esseeseeni kirjoittanut edelliselle sivulle.
Nyt ois myös inttiin lähtö heinäkuussa ja mitenkähän siellä pärjään :S
Anteeksi, että tämä juttu tuli näin 3. osassa
täytyy vielä tähän lisätä se, että olen kuitenkin kavereiden kanssa ihan normaali, enkä edes juttele heille mistään tämmöisistä. Heti kun kuitenkin olen itsekseni tai kotona, niin sit taas alkaa ajatukset pyörimään päässä, ja tuntuu taas, että onkohan minulla jokin mielenterveysongelma vai ei :/. Kavereiden kanssa oltuani alan myös miettimään jälkeenpäin sanomisiani ja ajattelen, että olikohan minulla jotenkin outoja juttuja vai vaikutinko minä oudolta :S.
Tämä teksti on varmasti sekavaa luettavaa, mutta aina kun tulen pois täältä netistä niin tulee mieleen, että oisin voinu kertoa vielä tuon ja tuon jutun itsestäni, mutta nyt niitä ei enää enempää ole
....eikun hankalammax menee. Tosin sä olet niin nuori ettei mitään diagnoosia voida tehdä. Jos oireet pahenee ja joudut monta kertaa sairaalaan (koska käyttäydyt omituisesti) sit vasta ruvetaa kirjottamaan diagnoosia jos asiat oikein tehdään.
tolla hankalammaks menolla itsesi tilannetta vai mua? Kumpaa vaan niin kurjalta kyllä kuulostaa, mutta eikös lääkkeiden pitäisi auttaa näissä asioissa? :/
Tarkotin mua. Alotin jokin aika sit ketjun hoitotuloksista otsikolla eikö lääkkeet muka myrkkyjä...siinä tuloksista jonkin verran. Syljen erityksen lisäks suuta kuivaa kuoleman tavalla joka aamu. On sul kyl olllu ihme myrkytysajatuksia. Tosin osin totta.
näin semmosta painajaista nukkuessani. En ole ajatellut noin hereillä ollessani.