Ikävöin niin pirusti 60-luvun loppua, koko 70-lukua ja vieläpä 80-luvun alkuakin. Siitä eteenpäin enää enää ikävöi niitä seuraavia ajanjaksoja millään lailla. 2000-2010 ollut aivan kamalaa aikaa. Mutta se lapsuus ja varhaisnuoruus, se oli jautaa! Kuuntelen aina kun voin tuon ajan musaa, siitä se kaipaus ei kun syvenee ja harmistus kasvaa. Miten voisi olla edes päivän se pahaa aavistamaton lapsi silloin kerran kauan sitten, kun ei vielä tiennyt tätä kaikkea tulevaa?
Onko muita samoin tuntevia?
Kris Tiina -63
1178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja ajattele, moni onnistuu elämään läpi elämänsä, vanhaksi asti lapsen uskossaan edes aavistamatta tätä kaikkea.