Ihan nurinkurin on mennyt nukkumiseni näköjään. Olettaisin syyksi tätä yötöntä yötä, kun ei pysty aistimaan, kuten muina vuodenaikoina, mikä aika yöstä on meneillään.
Yön tuoksukin erilainen, ei ole rauhoittavaa hellyyttä....nukkuneekohan mukaan luonto kunnolla näinä kesäöinä.
Nousen kuitenkin ylös, en jää pyöriskelemään sänkyyn, ehkäpä taas myöhemmin tavoitan yön sylin.
Kyllähän itse tiedän perimmäiset syyt tähän, mutten todellakaan niitä yleisesti ala selitellä.
Sehän on selvää, että aamuyön tunteina kokee asiat erilaisina, eri "valossa", kuin aamulla ja päivällä.
Mittumaari....midsommar, keskikesän raskas täyttymys meneillään.
Hyvänen aika, hurjaa on tämä luonnon meno täällä Pohjolassa, ei ihme, jos ihmisetkin sekoavat ja riehaantuvat. Onhan suomalainen ihminenkin erilainen kesäaikaan.
Vasta juurihan pari kuukautta sitten oli hanget korkeat nietokset, sitten raivoisa kevään rynnistys ja nyt kesä tyynenä, valmiina odottaen kypsyyden täyttymistä.
Kuin raskaana oleva nainen viimeisillään.
En oikeastaan kaipaa mitään, mennyt on mennyttä eikä tulevaisuudelle ole mitään toivomuksia. On raskastakin tuntea itsensä kovin "valmiiksi", kun on kiivaimman, intohimoisimman kautta elämänsä elänyt.
Olen väsynyt olemaan vahva.
No, aamulla on kaikki toisin.
Tämä luonnon yltäkylläisyyskö, täydellisyyttä hipova, minua häiritsee.
Jospa yö kohta uudelleen ottaisi minut vielä muutamaksi tunniksi armolliseen syliinsä. Vihaan tyyneyttä ja levollisuutta...kunpa tuulet taas tulisivat riepottelemaan.
Yön tuoksukin erilainen, ei ole rauhoittavaa hellyyttä....nukkuneekohan mukaan luonto kunnolla näinä kesäöinä.
Nousen kuitenkin ylös, en jää pyöriskelemään sänkyyn, ehkäpä taas myöhemmin tavoitan yön sylin.
Kyllähän itse tiedän perimmäiset syyt tähän, mutten todellakaan niitä yleisesti ala selitellä.
Sehän on selvää, että aamuyön tunteina kokee asiat erilaisina, eri "valossa", kuin aamulla ja päivällä.
Mittumaari....midsommar, keskikesän raskas täyttymys meneillään.
Hyvänen aika, hurjaa on tämä luonnon meno täällä Pohjolassa, ei ihme, jos ihmisetkin sekoavat ja riehaantuvat. Onhan suomalainen ihminenkin erilainen kesäaikaan.
Vasta juurihan pari kuukautta sitten oli hanget korkeat nietokset, sitten raivoisa kevään rynnistys ja nyt kesä tyynenä, valmiina odottaen kypsyyden täyttymistä.
Kuin raskaana oleva nainen viimeisillään.
En oikeastaan kaipaa mitään, mennyt on mennyttä eikä tulevaisuudelle ole mitään toivomuksia. On raskastakin tuntea itsensä kovin "valmiiksi", kun on kiivaimman, intohimoisimman kautta elämänsä elänyt.
Olen väsynyt olemaan vahva.
No, aamulla on kaikki toisin.
Tämä luonnon yltäkylläisyyskö, täydellisyyttä hipova, minua häiritsee.
Jospa yö kohta uudelleen ottaisi minut vielä muutamaksi tunniksi armolliseen syliinsä. Vihaan tyyneyttä ja levollisuutta...kunpa tuulet taas tulisivat riepottelemaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoitat niin kauniisti,vaikuttavasti,että ihan omat tuntemukseni ,saman suuntaiset
kesäöistä tunnistan.
Nuo pehmeät ,lämpimät yöt tuovat voimakkaita muistoja aikain takaa.
Kauniita ja kipeitäkin nämä kesäyöt ovat,ehkä pelko niiden nopeasta loppumisesta vavahduttaa.
Hyvää jatkoa Susmorsian!
Minkä runoilijan maailma on Susissa menettänytkään! Tai julkaistuhan tämä tässä on. Minä vain nyökyttelen lukiessani - mitäpä näihin säkeisiin voisi lisätä tai vähentää? Ei sitten mitään.