Yksin

Hei!
Lähdin kirjoittelemaan..kun tuntui että jotain täytyy tehdä...noin 6-vuotta olen syönyt xanoria paniikkiin..ja lapsuuteni oi yhtä helvettiä alkoholisti isänä joka kuoli sitten auto-onnettomuudessa alle 40 vuotiaana...menin nuorena naimisiin...mieheni kanssa olemme olleet yli 30 vuotta naimisissa..hän on on ollut vankilassa ym. mutta muuten ihan hyvä isä lapsilleni kyllä..mieheni on sairastanut syövän..ja nyt vanhemmiten hänellä tuli diabetes..siihen asti hän ottikin viinaa joka ei tosiaan sopinut hänelle lainkaan...
Aina olen saanut jännittää kaikesta..mietin aina kaikkien muidenkin murheita ja pelkään aina ja jännitän..ja tosiaan on ollut aihetta jännitystiloihin..lapseni kaikki ovat todella minulle tärkeitä ja kaikki kaikessa heitä ilman en tulisi toimeen päivääkään..olen mieheni vierellä ollut ja pysynyt tapahtuipa mitä tahansa...ja hän ei arvosta minua ihmisenä lainkaan...ja loukannut minua voi olla että tietämättään koko 30 vuoden ajan..tässä muutama vuosi sitten myös kärsin selkäni takia enkä päässyt liikkumaan kuin rollaattorin kanssa...mieheltäni en saanut mitään apua..lapseni auttoivat..ja nyt tällä hetkellä on huimausta...niskat aivan jumissa ja koko ajan paha olla..taloudellisesti suuret huolet..olemme eri rahoissa nykyään..ja mitään yhteistä ei ole ollut 2 ja 1/2 vuoteen...samassa sängyssä nukutaan..puhuttu ei olla oikein mitään varmaan vuoteen....toivottavasti joku sai selvää mitä kirjoitin...