Minua nyt jälkikäteen naurattaa, kun kerran menin oikein kunnolla retkuun. Kun opiskelin naapurikaupungissa, ja rahat oli tiukilla, niin ajattelin, että samaan kyytiin voisin tehdä jotain pientä työpalveluakin, saisin vähän leivänsärvintä lisää perheelle.
Netin työpalstalla TYÖTÄ TARJOLLA oli hoitotyön avustamista. Sairaan halvaantuneen henkilön viikkopesuissa ja kodinhoidossa. Ajattelin, että kyllä se mulle käy. Sovin tapaamisen. Kotona oli nuori opiskelijamies ja vanhenmpi mies kuorsasi. Poika ohjasi minut juttelemaan omaan huoneeseensa, ettei isää kuule.
Minun piti olla "avustamassa" sellaisena päivänä kun äiti ja sisar ovat toisella paikkakunnalla käymässä. Heillä siellä vakituiset käyntipäivät. Äiti eikä sisar saa tästä tietää mitään.
Putosin heti jo kärryiltä, että mitäh, siis avustettavan puoliso ja sisar eivät saa saada tietää mitään. Siis miksi, miksi salaa tällaista hommaa? Isä kuulemma kuorsaa kaiket päivät (halvaantunut), eikä isäkään saisi kuulla tästä asiasta mitään.
Nyt vasta kärryiltä putosin. Siis isän hoidon avustamista, mutta avustettavakaan ei saisi kuulla eikä tietää asiasta mitään. Ymmärrättekö te tätä yhtälöä.
Minä se vaan olin niin ällikällä asiasta, etten tajunnut asiasta yhtään mitään, kunnes poika n. 27 vuotinen vavisten sanoi, että hoitaisit häntä.
Kyllä aatamin omena nyrjähti toisenkin kerran, ennenkuin tajusin, että poika (insinööriksi vasta valmistunut) ihan muuten fiksun ja hyvän näköinekin) tarkentaa asiaa, että häntä seksuaalisesti hoitamaan.
No itse asiassa tajusin vasta nyt, kun kaveri vapisi ja tärisi, että hänellä on suunnattoman vahvat estot ja jännitystilat ja vaikeudet solmia sosiaalisia suhteita vastakkaiseen sukupuoleen, mutta tarve oli huutava, hän kokeili käyttää tällaista TYÖTÄ TARJOLLA konstia.
Kerroin, että en todella ole käytettävissä siihen tarkoitukseen, mutta jututin häntä ja hän ikäänkuin vapautui, kun huomasi, etten halveksinutkaan häntä. Meidän jutteluun meni kolmisen tuntia, ja lopuksi hän oli aika avoin. Lienen toiminut hänelle enemmän psykoterapeuttina. Muutenkin miespuoliset henkilöt helposti avautuvat mulle ja kertovat arkaluontoisia asioitaan.
Kun lähdin sieltä kotiin, sitten vasta minuun iski jonkinmoinen katumus, että olempa hölmö, ja sitten tuli hervoton olotila. Jonkin aikaa seurasin, niin edelleen hän käytti samaa taktiikkaa, sekä lehdessä ilmoitellen, että työtä tarjolla palstoilla.
Suosittelin hänelle hakueutumista keskusteluterapiaan, jossa hän saisi harjoitusta jännittämisen hallintaan ja saisi harjoitusta rohkeuden käyttämiseen ja itsetunnon parantamiseen.
Netin työpalstalla TYÖTÄ TARJOLLA oli hoitotyön avustamista. Sairaan halvaantuneen henkilön viikkopesuissa ja kodinhoidossa. Ajattelin, että kyllä se mulle käy. Sovin tapaamisen. Kotona oli nuori opiskelijamies ja vanhenmpi mies kuorsasi. Poika ohjasi minut juttelemaan omaan huoneeseensa, ettei isää kuule.
Minun piti olla "avustamassa" sellaisena päivänä kun äiti ja sisar ovat toisella paikkakunnalla käymässä. Heillä siellä vakituiset käyntipäivät. Äiti eikä sisar saa tästä tietää mitään.
Putosin heti jo kärryiltä, että mitäh, siis avustettavan puoliso ja sisar eivät saa saada tietää mitään. Siis miksi, miksi salaa tällaista hommaa? Isä kuulemma kuorsaa kaiket päivät (halvaantunut), eikä isäkään saisi kuulla tästä asiasta mitään.
Nyt vasta kärryiltä putosin. Siis isän hoidon avustamista, mutta avustettavakaan ei saisi kuulla eikä tietää asiasta mitään. Ymmärrättekö te tätä yhtälöä.
Minä se vaan olin niin ällikällä asiasta, etten tajunnut asiasta yhtään mitään, kunnes poika n. 27 vuotinen vavisten sanoi, että hoitaisit häntä.
Kyllä aatamin omena nyrjähti toisenkin kerran, ennenkuin tajusin, että poika (insinööriksi vasta valmistunut) ihan muuten fiksun ja hyvän näköinekin) tarkentaa asiaa, että häntä seksuaalisesti hoitamaan.
No itse asiassa tajusin vasta nyt, kun kaveri vapisi ja tärisi, että hänellä on suunnattoman vahvat estot ja jännitystilat ja vaikeudet solmia sosiaalisia suhteita vastakkaiseen sukupuoleen, mutta tarve oli huutava, hän kokeili käyttää tällaista TYÖTÄ TARJOLLA konstia.
Kerroin, että en todella ole käytettävissä siihen tarkoitukseen, mutta jututin häntä ja hän ikäänkuin vapautui, kun huomasi, etten halveksinutkaan häntä. Meidän jutteluun meni kolmisen tuntia, ja lopuksi hän oli aika avoin. Lienen toiminut hänelle enemmän psykoterapeuttina. Muutenkin miespuoliset henkilöt helposti avautuvat mulle ja kertovat arkaluontoisia asioitaan.
Kun lähdin sieltä kotiin, sitten vasta minuun iski jonkinmoinen katumus, että olempa hölmö, ja sitten tuli hervoton olotila. Jonkin aikaa seurasin, niin edelleen hän käytti samaa taktiikkaa, sekä lehdessä ilmoitellen, että työtä tarjolla palstoilla.
Suosittelin hänelle hakueutumista keskusteluterapiaan, jossa hän saisi harjoitusta jännittämisen hallintaan ja saisi harjoitusta rohkeuden käyttämiseen ja itsetunnon parantamiseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.