Olen jokseenkin helpottunut - ja onnellinen. Huomaan että olemme lopulta perheytyneet, muuttuneet yhdeksi. Särmät on hioutuneet ja tässä meni kyllä enemmän aikaa kuin ensimmäisessä liitossa. Ilolla kuitenkin huomaan, että uusperheessä tilanne on se, että jotenkin ollaan yhdessä vahvempia. Ekan liiton virheistä on kumpikin opittu ja osaa oikeasti arvostaa toista (ei vain "rakastaa").
Miellä meni tämän tilanteen saavuttamiseen monta vuotta. Hienoa että jaksoimme myös silloin, kun epäröi sitä miten tulisi edetä. Yhteistä elämää 6v ja viimeisen vuoden aikana kaikki on loksahtanut kohdalleen. Yhteinen tapa elää, on löytynyt. Onko muilla mennyt näin kauan?
Miellä meni tämän tilanteen saavuttamiseen monta vuotta. Hienoa että jaksoimme myös silloin, kun epäröi sitä miten tulisi edetä. Yhteistä elämää 6v ja viimeisen vuoden aikana kaikki on loksahtanut kohdalleen. Yhteinen tapa elää, on löytynyt. Onko muilla mennyt näin kauan?
Vastaukset 32
Vanhimmat
ja toiminut alusta asti.
En kuitenkaan tarkoittanut perheytymisellä sitä miten rakastuneita ollaan tai miten asiat toimii. Lienee kai itsestään selvää, että suhde aloitetaan ihmisen kanssa, joka kolahtaa ja johon rakastuu. Silloin asiat myös yleensä toimivat. Ja kun aikuisten välit on kunnossa niin suhteet lapsiin myös useimmiten toimivat.
Perheytymisellä tarkoitin vähän enemmän. Perheenjäsenten "liimautumista" toisiinsa, sitä että ymmärtää jo taustat miksi toinen toimii niin kuin toimii ja mitkä ajatuksen juoksut ovat eri tapahtumatilanteiden taustalla. Sitä ettei syvätasolla ole enää minun lapsia ja sinun lapsia vaan "me". Meillä tosin lapsetkin on jo nuoria aikuisia.
Vääpelin kanssa sama kokemus siitä, ettei "tyttöjen tai poikien" illat tunnu enää kiinnostavilta. On oikeasti mukavaa ja kiva olla ihan kahdestaan. Välillä voi vetäytyä puuhaamaan omiaan, mutta aina on kiva palata toisen luo. Luulen etten olisi oppinut tätä parisuhteen taitoa edellisessä liitossa. Vaikka ero oli kivulias ja vaikea pitkän avioliiton jälkeen, niin opin sen kivun kautta kuitenkin parisuhteesta ja siihen panostamisesta paljon. Vähän hävettää tunnustaa, etten edes tiennyt että näin syvätasolla voi toista rakastaa ja tuntea yhteenkuuluvuutta. Lasteni isää tietysti rakastin aikanaan myös, mutta en tiennyt silloin että suhteetsa voi saada myös paljon enemmän.
on toiminut alusta asti. Kaikki mainitsemasi asiat, "perheydyimme siis nopeasti.
Meillä sitä vähän enemmän on ja toivotaan että myös pysyy. Ja on sitä Love
Mä tiesin hyvin nopeasti tavattuani mieheni, että tässä on ihminen jonka kanssa haluan vanhentua.
Hän piti minua alusta saakka kuin kukkaa kämmenellä, en ole koskaan aikaisemmin kokenut olevani niin rakastettu ja haluttu kuin mieheni kanssa.
Tottakai kun molemmilla on lapsia ja varsin hankalat ex:t on matkalla ollut haasteitakin, mutta yhdessä rintamassa ne on kohdattu ja voitettu.
Joka vuosi on tuonut helpotusta ja haasteet ovat pienentyneet, lasten kanssa ongelmia ei enää ollut, sitten kiusanteon lopetti minun ex, miehen ex vieläkin satunnaisesti jotain yrittää, mutta ne yritykset ammutaan alas heti.
Rakkautemme toisiamme kohtaan on vain syventynyt, emme riitele ja nautimme toistemme seurasta. Emme kaipaa tyttöjen ja poikien iltoja, kun oma puoliso on maailman parasta seuraa. Meillä on yhdessä kivaa !
ei pidä liittoa koossa. Et voi lukea puolisosi ajatuksia se ei ole nääs mahdollista. Kukkaispuheet, hyvässä suhteessa ei tarvita sellaista etovaa kielenkäyttöä mihinkään tarkoitukseen. Varohan ettet polta näppejäsi.
kunniassa eikä riitoja ole. Mikään ei ole ihanampaa kuin kuulla kuiskaus "rakastan sinua".
Eikä yhtään okseta.
ikävää et sun ukkos otti ja lähti etkä kestä raukka sitä että muut on onnellisia.
Sä olet kyllä todella paska ihminen, että yrität paikata omaa pahaaoloasi levittämällä
niin paljon pahaa ympärillesi kun ikinä pystyt.
Paha vaan, että vaikka kuinka yrität niin me muut ollaan onnellisia liitoissamme, ja sinä olet
yksin. Sille sinä et mitään voi, vaikka kuinka poljt jalkaa.
"etovalla" kielenkäytöllä (tarkoittanet hellittelyä) olisit voinut pelastaa liittosi?
kukkaiskieltä harvasa päivä. Jo vain ovat liiton onnistumisen ja toimivuuden kannalta tärkeitä sanoja.
Rakkudentunnustukset eivät ole etovia, vaan helmiä siinä arjessa. Olisi kannattanut sinunkin kokeilla, voisit olla vielä jonkun rakas?
jossa vaikeudet ja ongelmat peitetään hehkuttamalla KUINKA ONNELISA OLLAANKAAN! Huomaa heti ja haistaa keksityltä versiolta. Mut ei siin mitää... pääasia et itse yskoo satuihin ja uniin, mutta kannattaa jossain vaiheessa heräillä, ettei tipu liian korkeelta. Hih...
Blaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
yhä vaan "yskoo" satuihin ja uniin, vaikka mies on lähtenyt jo vuosia sitten!
Hih?
mihet jotka lapsensa jättää kun lapseton nainen ilmestyy hajoottamaan miehen perheen! Mitä liikkuu miehen päässä, ja mitä liikkuu perheenrikkojan päässä?
Mies ajattelee et pääsee helpomalla kun ie ole lapsia häiritesemässä ja nainen että kun itsellä ei ole perhettä ja lapsia niin ei toisillakaan saa olla ehjää perhettä.
päässä, joka vuosikausia itkee uusperhepalstalla sitä että mies jätti?
Kertoisitko?
eikä lapsiaan hylännyt ellei kukaan olisi tullut onnellisenperheen väliin. Pakkohan se on rikkoa muiden onni, jos itsellä ei sitä ole.
Säälittäviä on lapsettomat ihmiset, jotka lasten perheen hajottaa tahalteen.
Ei ihme ettei lapset halua olla isän kanssa tekemisissä eikä liion nähdä, kun hylkää heidät. Olen lasteni kanssa täysin samoilla linjoilla. Tuen heitä kaikessa kuin he minua. Mies itkee ja kaipaa, mutta oma valinta-
jätetyn naisen päässä. Joku tuli ja vei miehen. Mikä vitsi! :D
Ilmeisesti totuus on liian raskas kestettäväksi, joten olet sepittänyt tuollaisen sieppaustarinan? Muutoinhan tuollainen kaappaus on ihan iltalehtikamaa. Pääsisit lööppeihin!
Poliisi etsii:
ONNELLISEN PERHEEN
ISÄ VIETIIN
Poliisi neuvoton:
VIERAS NAINEN RIKKOI
ONNELLISEN PERHEEN
Tai ehkä kuitenkin, mitä luulet:
Eukko pompotti
MIES SAI TARPEEKSEEN
JA PAKENI
MIes kertoo:
VIHDOIN OLEN VAPAA
JA ONNELLINEN!
Mies paljastaa:
EX-VAIMO
KIRISTÄÄ LAPSILLA
Jo tuhansia nimiä nettiadressissa
JÄTÄ MEIDÄT
RAUHAAN, LISSU
Lissulla hajoo TAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAASSSSSSSSSSSSSSSSSSSS pää.
Vittu tota paskaa, että se on ärsyttävä. TYHMYYS ÄRSYTTÄÄ.
BLAAA BLAAA BLAAAAA
Olisko ollut Maija Rauhan Äitipuolen käsikirjassa jossa kerrottiin että perheytymiseen menee niin kauan aikaa kun lapsi on tutustumishetkellä vanha. Eli kun poikapuoleni oli 3-vuotta niin kolmen vuoden päästä siitä oltais jo kuin oikea perhe. Tosin meillä asuu pojan lisäksi myös yhteinen lapsikin että ehkä se auttaa lisää. Perhe on lujittunut mutta esim. en uskaltais ihan spontaanisti lähteä halaamaan poikaa. vauvasta poikapuoli tykkää ihan hirveästi ja kivahan se on kun on joku leikkikaveri eikä vain aikuisia.
Mulla oli vielä paha synnytyksen jälkeinen masennus joten oon puhunut monta kertaa suun puhtaaksi muuten oliskin aika vaikeaa koska oon niitä kilttejä naisia. siitä siis huomas että mies on tosissaan eikä halua mokata uudestaan.
(perhe oli jo rikottu exän toimesta kun tulin perheeseen)
Jaaha,jo 28 vuoden päästä oltais jo sitten kuin oikea perhe.Melkein jo kahdeksankymppiä häämöttää tälläkin mummolla,jos sinne asti edes pääsee.
alkaa tuntua siltä, että löydämme vähitellen tavan elää. Lasten ja minun yhteiselo on luontevampaa, miehen kanssa olemme molemmat sopeutuneet toistemme tapoihin. Aukoton ei ole vieläkään, mutta matkalla oikeaan suntaan ollaan ainakin.
p.s. Jos ja kun typerät "lissut" ja muut ärsyttää, miksi ette vain sivuuta heitä. He saavat juuri sen mitä haluavatkin, kun alatte meuhkata vastaan.
Aika rajua, että lapsen iän mukaan... Lapsia on kolme, miehellä kaksi ja minulla yksi. Näistä vanhin on 8, nuorin 2. Minkä iän mukaan se lasketaan? Vanhimmanko?
Meillä suhde alkoi melko vauhdilla, koska tuntui hyvältä. Tuntuu edelleen hyvältä.:) Yhdessä asutaan ja perhe-elämää takana noin puoli vuotta. Rakkautta ja sitoutumista on kovasti ja huomaamme että se on kasvanut valtavasti, harppauksittain. Menneistä olemme oppineet paljon, yhdessä ehkä vielä enemmän.
Ongelmiakin on. Ulkopuoliset ongelmat on exät. Toinen pieni paha, toinen iso paha. Samaa linjaa vedämme kuitenkin rakkaani kanssa ja niiden suhteen asiat ovat helpottaneet kovasti.
Mietintää meidän välillä aiheuttaa vielä se "minun lapset, sinun lapset" ajattelu. Huomaan sen nostavat päätään monessa tilanteessa. Hellyyttä osoitamme enemmän omille lapsille, vaikkakin olemme ystävällisiä toistemme lapsillekin. Silti ne pienet erot... Olen sanonut asiasta pari kertaa, mutta se johtaa aina riitaan. Olen kuulema itse samanlainen. Saattaa olla tottakin. Siitä huolimatta haluaisin asian muuttaa.
Miehen lapset tuntuvat pitävän minusta, etenkin vanhempi. Nuorempi on varovaisempi, ja saattaa joskus minut vaikeaan tilanteeseen. Hän saattaa esimerkiksi painottaa, että emme ole samaa perhettä... Mies on toivonut, että lapsille ei ruveta väkisin opettamaan "uusperhe" käsitettä, joten olen tilanteissa hyvin neuvoton. Minä kuitenkin hoidan lapsia, laitan ruokaa, pyykkään, otan syliin kun polveen tulee haava ja itkettää, halin aamulla kun vielä unettaa, kuuntelen juttuja kavereista jne... Väkisin se sattuu, kun lapsi sanoo, että emme ole perhettä, eikä minun lapseni ole hänen perhettä. Miksi hän edes sellaista sanoo? Mistä tulee mieleen? Miksi se asia pelottaa, kun meillä on asiat hyvin? On käynyt mielessä ajatus, että hänen äitinsä saattaa painottaa, että en ole perhettä... Puolet kuusta kuitenkin asumme yhdessä...
Miehen vanhempi lapsi on ollut aiemmin jotenkin hukassa, eikä saa tarvitsemaansa huomiota. On riidellyt paljon äitinsä kanssa, uhmannut ym. Minusta hän on nähtävästi löytänyt ihmisen, joka jaksaa kuunnella, ihan rauhassa jopa niitä tarinoita, kuinka paljon äidin ja isän ero harmitti. Hän ei perhejuttuja puhele, suuntaan tai toiseen, mutta tuntuu jo kovin läheiseltä. Molemmat toki hirmuisen tärkeitä!
Oma lapseni on nuorempi ja on sopeutunut paremmin. Ongelmia tulee lähinnä siinä, että olen hurjan herkkä kuulemaan "vertailuja" tai "opettavaisia" sanoja. Kun mies sanoo esimerkiksi pahan kommentin lapsen uhmakiukusta, minuun sattuu. Vielä pahempaa on kuulla, että hänen lapsensa eivät koskaan... Tai että "minä tiedän, kun kokemusta jo on..."
En kaipaa sellaisia kommentteja, vaan rinnalleni ihmisen, joka rakastaa ja kasvattaa lasta, luonnollisesti. Olen pyrkinyt puhumaan miehelle, että haluan hänet mukaan kaikin tavoin lapsen elämään. Hänkin tavallaan haluaa, mutta ei halua talloa lapsen isän varpaille, ja sen ymmärrän. Sellaista hellyyttä kuitenkin puuttuu miehen ja lapseni väliltä, kuin hänellä on omien lastensa kanssa.
Keskustelut menevät liian usein riidaksi, vaikka molemmat haluamme suunnilleen samoja asioita. Uskon kuitenkin, että aika auttaa. Sitä odotellessa kaipaan turvallisuudentunnetta.
Mies haluaa hyvää meidän koko perheelle, sen tiedän.:) Niin haluan minäkin. Meillä on asiat todella hyvin, särmät vain vielä hiomatta.
hiottu kauan sitten, jos meillä nyt mitään särmöjä ono llutkaan. Mies ajatele vainmeidän parasta, mun ja hänen lapsiensa ja mun lasten parasta. Exää tuskin muistaa olevankaan, hänen kanssaan ei särmiä ole koskaan hiottukkaan. On se niin vaikea ihminen ollut, sanoo mies.
En minäkään halua turhia kommentteja, sanonkin miehelle, et jos on valittamista, valita exällesi, minä en ole lapsia alussa kasvattanut, ja ongelmat ei ole mun vika.
Mutta kun on kehun aika, niin kehut kyllä passaa, se on minun ansiotani täysin,sillä miehen exä ei koskaan ole ollut hyvä äiti mun mielestäni, vaikkenhäntä nyt tunnekkaan, mutta lapsista näkee miten heitä on kasvatettu, ei hyvin.
Mies haluaa lastensa parasta, ja antaa mulle vapaat kädet toteuttaa omaa ohjelmaani, ja exän mielipiteet meillä ei paina, minun varpailleni ei hypi exät ja lapset.
Meillä mies löysi toiseta, siis minusta, sellasen vaimon, jota hän tarvitsee ja hänen lapsensa. Mies ihmettteleekin miksen tulut hänen elämäänsä ajoissa, mutta aina ei voi tietää ja huonosta vaimosta pääseee eroon, niinkuin mieheni nyt on exästäänpäässyt. Kyllä se yrittää vielä tuntkeutua meidän elämään, mutta laitas stopin päälle, meille ei exät häärää.
sä olet todella sairas ihminen....säälittävä paska.
täälläkin siten että mies ottaa kakaransa luokseen vain silloin kun tahtoo ,etäisukki kun on.Heinäkuukin meni siten että otti vain kerran luokseen.Yhdessä olemme viettäneet laatuaikaa luonnossa retkeillen ja tietenkin välillä juhlien.Ilman kakaroita tietenkin.Nähtäväksi jää ,montako kertaa tässä kuussa ottaa kakaransa luokseen.Uskoisin että jälleen vain kerran ,hänkin rakastaa vapautta 20 avioliittovuoden jälkeen.Tuo liitto oli alusta pitäen täysi fiasko kuulemma.Ei olisi pitänyt niitä kakaroita sen muijan kanssa hommailla.
silkaa paskaprovoa
täys fiasko ole voinut olla jos ukkosi siinä 20v pysyi. Olet todella sinisilmäinen ja tyhmä jos noin luulet. Ketään ei pidetä/pakoteta, eikä kukaan ole 20v nykypäivänä sellaisessa liitossa missä ei halua olla.
vai että helpottunut... jaa jaa... kyllä se pikkuhiljaa alkaa unotuu kun on sotkenut toisten perheen... ei sitä kauaa jaksa muistella, kun on saanut lapset ja exän pois miehen mielestä....
katkera ex-miehellesi? Lopettaisit hyvä ihminen kaikkien naisten mollaamisen ja jatkaisit elämääsi eteenpäin.
Kuten tuolla aiemmassa avauksessa sanoin, elämäsi olisi paljon helpompaa kun jätät katkeruutesi.
Lissu on ääliö
molemminpuolin miehen exän puolelta ja lastenkin. Se on voitto heidän puolelta.
ja siis tänkö pitäis aueta.
Taas näitä tän sekopään sekoviestejä.