Mummu, Mummi, Mummo, Mumma, Isoäiti, vai jotakin aivan muuta?

Lapsenlapseni, 3 pientä poikaa kutsuvat minua mummaksi, ja toisinaan omasta nimestäni "väännetyllä" lempinimellä.

mummu ja pappa

Isän vanhemmat ovat Mummu ja Vaari.
Äidin vanhemmat ovat Mummi ja Ukki.

Suomenkielessä on vain isoäiti ja isoisä.

Isän siskot ovat tätejä veljet setiä.
Äidin siskot ovat tätejä veljet enoja.

Tässä Suomen kirjakielin on köyhä.

Nykyisin isovanhempia voi olla useitakin ainakin uusperheessä ja näiden lisäksi vielä isoisovanhempiakin kun nykyisin elinikä on pidentynyt. Meidän suvussa on mummo ja iso-mummo. Joskus näihin liitetään vielä etunimi että varmasti tiedetään ketä tarkoitetaan kun puhutellaan tai muuten lapset kertovat mummola-kokemuksiaan.

Meillä käytössä mummu ja pappa, muori ja faari, mummi

Tyttärentytär kutsuu meitä mummuksi ja papaksi (menin synnytyssairaalaan katsomaan häntä mummina ,mutta takaisin tulin mummuna, kun tyttäreni halusi näin (itselläänkin ollut mummu ja pappa) :D Myös toisen tyttären pojalle olemme mummu ja pappa. Itselläni ollut mummu ja tuta :)

Meillä on mummo ja pappa.Lapset tosin välillä huutelevat mummi ja mummeli.

Meillä on 2 biologista isoäitiä isomummu elossa . Kaikkia kutsutaan etunimi mummu. Oma äitini olisi ehdottomasti halunnut olla mummi - ei hajuakaan minkä takia - mutta samaan etunimi-mummu nimittelyyn tipahti.

joko mummu tai mummo. Etunimiä meilläkin pitää liittää, on isomummukin ja uusioperheitä jälkikasvullani. Minusta on vaan hauskaa kun kaikki (jollekin jotakin kautta sukua olevat)kutsuvat itseään mummuksi vaikkei just sille lapselle oikeasti ole mummu. Se tulee luonnostaan.
Joskus joudun ihan keskittymään miten lapsikatraassa kutsun isää. Toisille hän vaikkapas Kimmo, toisille isi. Ja tämä toisessa huushollissa sitten toisinpäin. Siellä on isi, mutta toisille lapsille vaikkapa Keijo. Etunumiä täytyy käyttää selvyyden vuoksi. Mutta omia bio-vanhempiaan kutsuvat aina isä ja äiti. Minusta tämä on rikkaus, kuin ennen vanhaan suurperheet.

Isän äiti ja isä:
Mummo ja Pappa

Äitin äiti ja isä.
Mummi ja Kalle tai Kalle-pappa

Isomummu
Mami

Minä olen ainoalle lapsenlapselleni, pojan pojalle, bestemor, "bessa".

Mie kutun äitin puolen sekä myös isän puolen isovanhempiani mummiksi ja ukiksi ja en voi ymmärtää noita muita nimityksiä kuin korkeintaan mummo ja vaari sekä pappa, mutta johtuu varmaankin siitä, kun ite oon sanonu aina vaan mummi ja ukki, pienestä pitäen.

Ajauduin tälle sivulle kun kiinnosti ikämiehenä ymmärtää, miksi yhden kirjaimen ero nimityksessä on joillekin isoäideille niin tavattoman tärkeää. Niin, miksihän?

Kysymys on varmaan ennen kaikkea siitä, mikä nimitys tuntuu milloinkin muodikkaalta. Oma äitini tahtoi aikoinaan olla lapsen lapsilleen ehdottomasti mummi, sillä se varmaankin tuntui hänestä silloin nuorekkaalta ja modernilta. Siskoni ovat seuranneet äidin viitoittamalla tiellä ja hekin ovat mummeja ja ehdottomasti vain mummeja.

Kun viimeinen kirjain muutetaan o:ksi päästään mummo-sanaan. Se tuntuu olevan jatkuvasti hieman hyljeksitty koska nimi on saanut yleismerkityksen kuvaamaan kaikkia huivipäisiä sekä paksuihin sukkiin ja aamutossuihin pukeutuvia vanhoja naisia ja harva nuorekas isoäiti haluaa itselleen sellaisen leiman.

Jos ajatellaan sanan alkuperää - sehän tulee tietenkin ruotsista - niin mummu on oikein ja alkuperäisin nimitys. Suomen ruotsalaisilla on käytössä myös famu, mutta se ei oikein tunnu istuvan suomenkieleen eikä ole siksi kovinkaan yleinen. Meillä kaikki isoäidit tuntuvat olevan siten vain äidin äitejä. Vaimoni on tyttärensä pojalle mummu ja olen tyytyväinen, että hän on valinnut aidoimman ja oikeimman ilmaisun. Jotenkin olen ollut huomaavinani, että mummu on tulossa yleisestikin yhä enemmän ja enemmän muodikkaaksi.

Isoisien kohdalla nimien alkuperän kirjo tuntuu olevan laajempi. Vain vaari on selvä johdannainen ruotsin farfarista. Ilmeisesti tuffa on tullut ruotsin morfarista eli siinä myös äidin isä on saanut oman vaikkakin vähän käytetyn sanan. Muut ilmaisut, ukko, ukki, äijä, pappa, paapa tarkoittavat sitten vaan isää tai isoa miestä. Sitten on vielä taata, joka tulee vanhasta taatto nimityksestä, mutta sen alkuperä on ainakin meikäläiselle täysi arvoitus.

Suomen kielen omat nimitykset, isoäiti, isoisä ovat hankalia ja siksi aika vähän käytettyjä. Onko niiden alkuperä ilmaisussa isän isä, isän äiti vai viitataanko niillä yksinkertaisesti vaan aikaisempaan sukupolveen, on kysymys, joka ei ainakaan näin maallikolle ole lainkaan selvä. Itse luulen, että ilmaisun alkuosa viittaa isään. Äitiin viittaavat äidin isä, äidin äiti ovat vielä hankalampia ilmaisuja ja siksi lähes käyttämättömiä.

niin, ruotsiksi kaikki selvempiä, tietää jo kutsumanimestä kuka on kuka ja mitä...eli fammo= isän äiti, mommo=äidinäiti, faffa=isänisä, moffa=äidinisä, faster=isän sisko, moster=äisinsisko jne...
Miksei suomeksi ole selviä nimiä kuka on kuka?!?

Tulipa edellisen lisäksi vielä mieleen, että äijä on tietenkin alunperin tarkoittanut äidin isää ja ämmä vastaavasti äidin äitiä. Sanojen merkityksellä on kuitenkin valitettavasti taipumus muuttua ajan kuluessa ja siksi on aivan ymmärrettävää, että kukaan ei halua lapsen lapsiensa kutsuvan itseään ämmäksi.

Meillä on mummo ja vaari. Sitten on tietysti väännettyjä muotoja esim: mummi ja mumps.

Nyt isoäidit haluavat jonkun nuorekkaalta kuulostavan nimityksen, mummi ehkä tai mama jne.

Mummo ja mamma on kauhistus - tulee vielä mieleen vanha ihminen ja nykymummit haluavat olla nuorekkaita ja trendikkäitä.

Huvittavaa - lapsenlapselle olet kuitenkin isoäiti eli vanhemman äiti eli pakosti vähän vanhempaa kastia... Ja sellaisena pitäisikin osata roolinsa ottaa.

Minä olen mamma. Ikää 57. Minulta kysyttiin miten haluan itseäni kutsuttavan ja haluan olla mamma, sukuni isoäidit ovat olleet aina mammoja.

Meillä on parivuotias lapsenlapsi ja vanhemmat päättivät, että meistä tulee mummi ja ukki vaan kuinkas kävikään, tyttö alkoi kutsua meitä mummo ja äijä (valillä tulee myös ukko). Ollaan hänelle aina puhuttu vanhempien toivomilla nimillä ja nyt myös heillä on hauskaa, kun tyttö on itse valinnut meille nimet. Olen kova lauleskelemaan ja rallattelemaan vanhoja hyviä biisejä ja kuunnellaan paljon tytön kanssa musiikkia,ehkä hän on jo nyt hyvin valistunut ja ajattelee, ettei tommoista musiikkia kuuntele muut kuin mummot sekä äijät (ukot). Meille on ihan sama millä nimillä tyttö meitä kutsuu :)

Minä olen mummo ja mikäs sen mukavampaa!

Mumma!? Kuulostaa kyllä omituiselta! Kaardemumma?

Mumma ja Äijä! :D
Siinä vasta pariskunta!

Kaardemummapulla ja Pipariäijä

Kardemumma, Ei pitäisi haukkua toisten nimiä. Itsekullakin on omat perusteensa nimityksiin, ja oikeus käyttää mieleisintään. Nimitykset tulevat suvusta tai sitten niissä pyritään yksilöimään jotain muuta kuin suvussa on ennestään.

Me ollaan Mamma ja Pappa , koska ne tuntuvat omaan korvaan meille sopivilta nimiltä. Olkoon että ne tarkoittavat Ruotsissa jotain muuta, eikä mitään väliä, ovatko jonkun "kriitikon" mielestä omituisia. Suomalaisessa nimikäytännössä nämä ovat aika yleisiä isovanhemmilla.

Jos jollakin nimeksi vakiintuu Äijä ja Ämmä (olen kuullut myös muodon Ämmi), ne alkavat pian jäytössä tuntua luontevilta ja hauskoiltakin, ainakin ovat yksilöllisiä.

Meillä isovanhemmat on äiji ja paappa ovat ukkeja ja mumma ja mummu ovat tiedätte mitä

Olen Mummo ja Äitini ja hänen Äitinsä olivat Mummoja. Isäni Äiti oli Isoäiti tai Mummi.
Isän Isä oli Vaari ja Äitini Isä ei mikään kun oli jo kuollut kun synnyin.
En tykkää noista ihme väännetyistä nimityksistä, kuulostaa todella teennäisiltä.
Lapsenlapsellani on Mummo myös Äitinsä puolelta ja Ukki.

minä taas olen äiti ja äitini mummu lapsilleni. eikös olekin erikoista!
lasteni toinen isoäiti oli famo eli farmor, tvåspråkig person, som ville att hon skulle kallas "vammu" som småbarn kan sägä ibland. Kuulostaahan se liikuttavalta mutta ei aidolta.

Lapsellemme puhutaan mummusta. Äidinpuolen mummua hän kutsuu myös nimellä Mummukka. :) Isä käyttää joskus muotoa mummo, mutta yritämme vakiinnuttaa mummu-nimityksen käytön.

Ai niin, äidinisä on ukki, ja isänäidin miestä lapsi kutsuu etunimellä.

Muumio

Mikä kumma on tuo mumma?

Mymmeli tai Muumi

Mamma tai mumma, en ole vielä päättänyt

Minä kutsun mummoani mummiksi ja vaaria ukiksi!

Meillä äidin puolella oli mummi ja pappa.
Isän puolella oli isoäiti, Xxxxxxn pappa erotukseksi toisesta papasta.

Mummilleni oli järkytys ja aluksi vaikea sulattaa, että lapsenlastansa (eli minua) tyttäreni kutsui nimellä pappa. Tyttö ruotsinkielinen, ja vaikka puhunkin hänen kanssaan aina suomea, niin pappa aina olen.

Ruotsissa asuva isäni oli iloinen kun tyttöni kutsui häntä fafaksi. Oma (siellä syntynyt lapsensa) kutsui häntä tietenkin papaksi, mutta Suomessa hän oli lapsenlapsilleenkin pappa (tai Ruotsin-pappa).

Musta on ihan ok, että on eri nimityksiä. Suomessahan periaatteessa sekä isän että äidin puolelta sekä isoisät että isoisoisät ovat pappoja. Kun sukupolvia on monta ja vielä molemmilta puolilta, niin pitäähän ne erottaa toisistaan. Tärkeintä on silti, että henkilö itse pitää siitä millä nimellä häntä kutsutaan.

Vähän asian vierestä: itse en voi sietää sanaa "iskä". Mutsini yritti lanseerata sitä sanaa tyttäreni käyttöön, mutten minä eikä tyttönikään siihen suostunut. Nykyään mutsi käyttää minustakin nimeä pappa kun puhuu lapselleni. Onhan se kieltämättä vähän koomista, että äitini lapsi on pappa.