Yksivuotias lapseni on todella kiinnostunut ja innostunut koirista. Koirien katselu rattaista on ihan ykkösjuttu, samoin koirien kuvat ja esiintyminen tv:ssä herättävät suurta mielenkiintoa.
Läheisellä ystävälläni on kaksi koiraa, toinen jo hieman vanhempi ja toinen vuoden ikäinen. Olisi hienoa, jos lapseni saisi näistä koirista itselleen kaverit ja myönteisiä kokemuksia koirista. Mutta...
Ystäväni on mielestäni liian innokas tuomaan koirat lapsen lähelle. Kun annan lapseni sylistä katsella koiria, hän katselee ja juttelee niille mielellään. Ystäväni kuitenkin antaa koirien heti vapaana hyppiä jalkojani vasten, kun lapsi on sylissä, jolloin lapsi säikähtäneenä täristen yrittää kiivetä sylissäni ylemmäs. Ystäväni vain kehottaa antamaan koirien haistella (vaikka lapsi huutaa ja tärisee pelosta).
Ystäväni myös pyytää lastani syliinsä, jotta hän voisi viedä lapsen koirien haisteltavaksi. Äitinä en pysty koirien lähellä pelkäävää lastani antamaan toisen vietäväksi ja tästä ystäväni loukkaantuu.
Olen myös yrittänyt pyytää, että tulisi ensin kyläilemään vaikka ainoastaan vanhemman koiran kanssa. Hän on kuitenkin ehdottomasti ilmoittanut, että heillä on kaksi koiraa ja ottaa molemmat tai ei ollenkaan. Eipä sitten voida näinkään tutustuttaa lasta ensin koiriin helpomman kautta.
Jokin aika sitten oli tarkoitus viettää viikonloppua yhdessä, meidän perhe ja ystäväni koirien kanssa. Ajattelin, että näin lapsellemme tarjoutuu hauska mahdollisuus tutustua koiriin, ehditään katselemaan ja ihmettelemään kunnolla. Viikonloppu kuitenkin alkoi niin, että saavuttuaan pihaan, ystäväni päästi molemmat koirat vapaaksi ja tervehtimään meitä (hyppien, toisiaan ja meitä haukkuen). Innostuneena koirat nähnyt lapsemme säikähti taas ja vapisten huusi sylissäni. Ystäväni ei kehotuksesta huolimatta suostunut kytkemään koiriaan.
Hän ei lainkaan halua ymmärtää meitä ja ajatustamme siitä, että rauhallisesti koiriin tutustuen lapsemme oppii, ettei niitä tarvitse pelätä. Eihän koiriakaan tutustuteta uusiin asioihin suinpäin. En ymmärrä, mitä tuolla kiireellä kuvitellaan saavutettavan, tällä hetkellä näköpiirissä on vain koirapelko. Ystävällämme ei ilmeisesti ole mitään kunnioitusta meitä ja meidän ajatuksiamme kohtaan, hän vain yli-innokkaana haluaisi viedä lapsemme heti koiran naaman eteen, koska koirat pitäisivät siitä ja koirat haluaisivat näin tutustua lapseen. Tämän vuoksi en ole halunnut käydä lapsen kanssa vierailuilla heidän luonaan, koska joka kerta tulee valtava hässäkkä, jossa meitä vanhempia ei kuunnella ja huomioida meidän toiveitamme lainkaan.
Asia tuntuu jumittuvan siihen, että heidän perheensä koirineen asettuu marttyyrin asemaan - heidän kun pitää aina väistellä ja varoa. He ovat mielestäni virittyneet kuulemaan kaiken asiaan liittyvän niin, että koirat ja he eivät ole toivottuja, vaikka toiveena on ainoastaan saada tutustua koiriin edes osin lapsemme ehdoilla, me vanhemmat kun tunnemme lapsemme parhaiten.
Kommentoikaahan, miten teidän mielestänne asia, vieraaseen koiraan tutustuminen tulisi hoitaa?
Läheisellä ystävälläni on kaksi koiraa, toinen jo hieman vanhempi ja toinen vuoden ikäinen. Olisi hienoa, jos lapseni saisi näistä koirista itselleen kaverit ja myönteisiä kokemuksia koirista. Mutta...
Ystäväni on mielestäni liian innokas tuomaan koirat lapsen lähelle. Kun annan lapseni sylistä katsella koiria, hän katselee ja juttelee niille mielellään. Ystäväni kuitenkin antaa koirien heti vapaana hyppiä jalkojani vasten, kun lapsi on sylissä, jolloin lapsi säikähtäneenä täristen yrittää kiivetä sylissäni ylemmäs. Ystäväni vain kehottaa antamaan koirien haistella (vaikka lapsi huutaa ja tärisee pelosta).
Ystäväni myös pyytää lastani syliinsä, jotta hän voisi viedä lapsen koirien haisteltavaksi. Äitinä en pysty koirien lähellä pelkäävää lastani antamaan toisen vietäväksi ja tästä ystäväni loukkaantuu.
Olen myös yrittänyt pyytää, että tulisi ensin kyläilemään vaikka ainoastaan vanhemman koiran kanssa. Hän on kuitenkin ehdottomasti ilmoittanut, että heillä on kaksi koiraa ja ottaa molemmat tai ei ollenkaan. Eipä sitten voida näinkään tutustuttaa lasta ensin koiriin helpomman kautta.
Jokin aika sitten oli tarkoitus viettää viikonloppua yhdessä, meidän perhe ja ystäväni koirien kanssa. Ajattelin, että näin lapsellemme tarjoutuu hauska mahdollisuus tutustua koiriin, ehditään katselemaan ja ihmettelemään kunnolla. Viikonloppu kuitenkin alkoi niin, että saavuttuaan pihaan, ystäväni päästi molemmat koirat vapaaksi ja tervehtimään meitä (hyppien, toisiaan ja meitä haukkuen). Innostuneena koirat nähnyt lapsemme säikähti taas ja vapisten huusi sylissäni. Ystäväni ei kehotuksesta huolimatta suostunut kytkemään koiriaan.
Hän ei lainkaan halua ymmärtää meitä ja ajatustamme siitä, että rauhallisesti koiriin tutustuen lapsemme oppii, ettei niitä tarvitse pelätä. Eihän koiriakaan tutustuteta uusiin asioihin suinpäin. En ymmärrä, mitä tuolla kiireellä kuvitellaan saavutettavan, tällä hetkellä näköpiirissä on vain koirapelko. Ystävällämme ei ilmeisesti ole mitään kunnioitusta meitä ja meidän ajatuksiamme kohtaan, hän vain yli-innokkaana haluaisi viedä lapsemme heti koiran naaman eteen, koska koirat pitäisivät siitä ja koirat haluaisivat näin tutustua lapseen. Tämän vuoksi en ole halunnut käydä lapsen kanssa vierailuilla heidän luonaan, koska joka kerta tulee valtava hässäkkä, jossa meitä vanhempia ei kuunnella ja huomioida meidän toiveitamme lainkaan.
Asia tuntuu jumittuvan siihen, että heidän perheensä koirineen asettuu marttyyrin asemaan - heidän kun pitää aina väistellä ja varoa. He ovat mielestäni virittyneet kuulemaan kaiken asiaan liittyvän niin, että koirat ja he eivät ole toivottuja, vaikka toiveena on ainoastaan saada tutustua koiriin edes osin lapsemme ehdoilla, me vanhemmat kun tunnemme lapsemme parhaiten.
Kommentoikaahan, miten teidän mielestänne asia, vieraaseen koiraan tutustuminen tulisi hoitaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eräs ehdotus: kun ulkoilutiellä tulee vastaan joku paimenrotuinen koira (collie, sheltie, bernin), kysy omistajalta miten se suhtautuu lapsiin. Sano että lastasi kiinnostaa tutustua mutta vielä vähän pelottaakin. Jos koira olisi hihnan päässä ja istuisi kaikessa rauhassa, lapsi voisi mennä lähemmäs, tai koira voisi lähestyä rattaissa istuvaa lasta. Kokemusteni mukaan paimenkoirat suhtautuvat lapsiin myönteisen rauhallisesti; meidän lk.colliemme piti rivitalon lapsista ja lapset siitä, koira antoi silittää eikä pyrkinyt hyppimään.
Onnea yrityksille!
Koirakolla voi olla kiire, koira voi olla sairas, koira on voinut juuri pelästyä jotakin, olla stressaantunut, voi olla koulutustilanne menossa (ne eivät todellakaan näy aina päällepäin), lapsella jäätelönhajua kädessä yms, yms, yms.´
Jos oman koiraani tulisi vieras tutustumaan, niin kyllä vanhemman täytyy silloin laskeutua kyykkyyn, tottakai koira muuten alkaa hypellä, kun lapsi haisee ja ähisee korkeuksissa.
Myös meillä on 2 koiraa, kyllä me kuljemme yhdessä. Ajattele sinäkin asiaa koirakon kannalta, hän hyvää hyvyyttään antaa lapsellesi mahdollisuuden tutustua. Kunnioita hänenkin sääntöjään. Meihin tutustutaan ainakin koirien ehdoilla, ei vieraiden lasten.
kyllä opetta jo tiettyjä asioita ja ohjata lasta kokoajan siinä koiran ollessa läsnä. Esim käsi ensin nuuhkittavaksi, ei kiljuta, ei tuijoteta, ei äkkinäisiä liikkeitä jne.
Ite olen lopen kyllästynyt kaiken maailman lapsiin, jotka haluavat pysäytellä jatkuvasti koiraa silittämään. Ulkoilurauha se on oltava meilläkin, vaikka koira on miten ihana. Ja joka kerta saan selittää samat tarinat alusta, älä taputa päätä, älä hyppää kkoiran kaulaan, älä juokse kohti, älkää tulko laumana kiljuen yms.
Todellakin ole tyytyväinen, jos koirakko vaivautuu tuollaiseen. Vanhempien kuuluisi opastaa lapsiaan, ei muiden, siksi minä nykyään kiellän silittelyt, en jaksa enää, vanhemmat eivät tee työtään.
Kun lapsi pelkää koiria, kun ne tulevat lähelle, niin silloin mielestäni en voi antaa koirien omilla ehdoillaan tulla tutustumaan, vaan on huomioitava myös lapsi. Me emme ole tutustumassa väkisin, vaan siksi, että joudumme olemaan koiraperheen kanssa tekemisissä, ja haluaisimme luoda lapsellemme miellyttävän suhteen koiriin, emme lietsoa koirapelkoa. Vieraita koiria emme käy silittelemässä, koska tiedän koiranomistajien olevan siihen melko kyllästyneitä. Ongelma onkin nyt näiden yli-innokkaiden tutun koirien ja niiden omistajan kanssa, joka ei halua ymmärtää meidän näkökulmaamme.
Juu, me ei tosiaankaan väkisin lähestytä koiria, rattaistakin vain katsellaan kiinnostuneena ohi mennessä. Tiedän kyllä, että kysymättä ei sovi mennä koirien luo, mutta tässä tapauksessa me emme olekaan se innokkaampi tutustuja, vaan ystäväni, koirien omistaja koiriensa puolesta.
Ja toki mennään tutustuessa koirien ehdoilla, mutta kun nuo ystävän koirat ovat kiinnostuneempia tutustumaan lapseen kuin lapsi läheisesti koiriin. Ja tätä tutustumista KOIRIEN omistaja nimenomaan yrittää turhan innokkaasti ja päästää koirat hyppimään tms. lapsen ollessa peloissaan, eikä halua ymmärtää meidän halua suojella lastamme ja halua välttää mahdollisesti tulevaa koirapelkoa.
Eli lapsi pelkää näitä kilttejä, mutta turhan innokkaita tutun koiria, joita KOIRIEN OMISTAJA EI SUOSTU PITÄMÄÄN SOPIVALLA, LAPSESTA TURVALLISELTA TUNTUVALLA ETÄISYYDELLÄ ja lähestymään lasta vähitellen. Ja olen yrittänyt tätä kertoa omistajalle, mutta hän ei halua ymmärtää kantaamme. Lukaiskaapa vielä uudestaan kirjoitukseni, niin ehkä sieltä löytyy se juttu, että kummallakin puolella on halukkuutta tutustua, tavat vain olisivat erilaiset. Lapsi ei siis ole vielä halukas edes silittämään koiria, koska on säikähtänyt näiden ystävän koirien hyppimistä ja haukuntaa.
Eli päästäisittekö te koiranne juoksemaan vapaana pienten lasten luo - lasten, joita koira ei tunne ja lapsi ei tunne koiria? Hyppimään, haukkumaan ja nuolemaan? Vai etenisittekö vähitellen, kerta kerralta enemmän lähestyen?
suoraansanottuna, mikä ystävä tuollainen on?? Hän ei ehkä tajua asiaa sinun näkökannalta. Minulla ei lapsia vielä, koira kylläkin =) joten ymmärrän hyvin meitä "koiria" Itse en päästä saksanpaimentani vieraiden lasten luokse, koska tämä tykkää niistä liikaa :) monilla kavereillani on pieniä lapsia ja he ovat tutustuneet jo ihan vauvana koiraani. Eipä tuota ole sen hankalammaksi tehty, kuin että jos ovat meillä vierailleet niin vauva saa olla lattialla, koira voi olla vieressä katsomassa. Dogini on ihan pennusta asti tottunut lapsiin, eikä välitä jos ne välillä kävelee sen yli tai vähän korvasta repii.. Mutta on innokas kun näkee pikkuvieraita. Silloin saattaa juosta taloa ympäri ja odotetaan aina, että vieraat istuu ja saavat kamppeet pois, koira odottaa vierelläni häntä heiluen. Luvan kanssa mennään lapsen luokse, tutustus, eli koira nuolasee lasta aina ja sitten kuuluukin jo ihanaa naurua :) ei sen vaikeampaa, tsemppiä!
ja tuosta aiheutuu pelko koiria kohtaan, kiitos "ystäväsi"..
onko sen pakko olla juuri nuo ystäviesi koirat. Jos ko koirat eivät ole niin tottuneita lapsiin ja lapsesi pelkää ja varmasti koirat huomaavat sinunkin varautuneisuutesi tilanteessa, niin se vain hämmentää koiria, ei hyvä tutustumisen kannalta. Kyllä sinä voit olla kyykyssä lapsesi kanssa, koiran tasolla, jolloin koiralla ei ole niin tarvetta hyppiä, olkaa vain kauempana. Jos koira alkaa hyppiä, niin homma loppuu siihen, se ei ole valmis tutustumaan epäröiviin tuttavuuksiin, sillä on kovempi into kuin teillä. Etsikää siis mahd rauhallinen koira, johon aluksi tutustua. Sen ei tarvitse olla ystävän koira.
...olla väksiin tutustumatta.
Työskentelen erityislasten parissa ja käytän koiria töissä hyödyksi sillein, että esimerkiksi retkelle lähtiessämme lasten kanssa saatan hakea koirat mukaan. Luonnossa liikkumiseen kuuluvat eläimet ja se on luonnollinen hetki opettaa lapsille eläimen kohtaamista. Retkeilyssähän on se hyvä puoli, että koirille se on kuin lenkillä olisi. Eli koirat ovat irti ja kiinnostuneita kuten aina lenkkeillessä enimmäkseen hajuista ja poukkoilusta ympäriinsä, ei niinkään ihmisissä roikkumisesta. Kävellään eteenpäin ja pian sulkeutuneinkin autisti ottaa kontaktia koiraan itse oma-aloitteisesti. Eli kun koira ei tee itseään pelottavasti tykö, alkaa lapsi ottaa yhteyttä koiraan. Ensin se on vain perässä juoksentelua, uskaltaa jo irrottautua kädestä ja lähteä muutaman askeleen koiran suuntaan, pian lapsi jo kirmaa koiran perässä pusikoissa. Vaikka meidänkään harrastamat kävelymatkat eivät ole mitään pitkiä, niin jo muutaman sadan metrin yhteisen kävelyn jälkeen lapset ovat taukopaikalla jo uskaltaneet silittää koiria. Tässä lenkkeily tilanteessa on se hyvä puoli, että koira purkaa luonnollisesti energiaansa luontoon, ei ihmiseen, ja lapsi saa tilaisuuden tarkkailla koiraa ennenkuin on halunnut siihen koskea.
Ja tätä samaa yhdessä lenkkeilyn ideaahan kannattaa käyttää myös kahden toisilleen tuntemattoman koiran ensiesitelyssä...
Ehdota siis yhteistä patikkaretkeä, vaikka lapsesi istuisi vielä rattaissa, niin hän saa seurattua koiraa luonnollisessa ympäristössään, koira saa purettua energiaansa ja kohtaamisesta ei tule mitenkään epäluonnollinen.
No johan on ystävä! Tuskin hän koiriaankaan tutustuttaa samalla tavoin uusiin asioihin, miksi lapsi pitäisi sitten heti työntää koirien naaman eteen, kun lasta kovasti kerran jännittää! Vai opetetaanko esimerkiksi vettä pelkäävä koira uimaan heittämällä uliseva koira veteen? Tai no kai joku näinkin tekee. Vähän kuitenkin soisin laajakatseisuutta tällekin koirapelkoa lietsovalle "ystävälle".