Tulipa taisteltua Ubuntu 10.04 järjestelmään NVIDIA -näytönhallintaohjelma ajureineen (X Server Setting näkyy valikossa) . Se, miten se oikein kuuluisi asentaa, kannattaa kysyä joltain viisaammalta, mutta vsync ja hsync näyttivät olevan olennaisimmat asiat, mitä asetustiedostoon piti käsin muuttaa näyttölaitteen ylärajat huomioivaksi, jotta edes jotain resoluutiota olisi löytynyt.
Sählätessä tuli sitten tehtyä se havainto, että jos Advanced-napin takaa löytyvään Panning-asetukseen panee vähän isommat luvut kuin näytön kuvapistemäärä on (mulla oikeita kuvapisteitä vain 1024x768), niin käytettävissä oleva työpöytä kasvaa. Arvoilla 1600x1000 "kasvu" on jo yli 100%. Ja tulipa kokeiltua paljon suurempiakin arvoja, mutta siitä ei ole lapsille kerrottavaa. Hyvä etten eksynyt sinne valtavalla työpöydälle (-;
Tätä "lisätilaa" työpöydällä voi verrata lähinnä siihen, että mukautettavan ikkunan työntää jostain reunasta osittain työpöydän reunan yli "tavallisilla" näyttöasetuksilla. Silloin joutuu joko raahaamaan ikkunan esisille tai parhaimmassa tapauksessa näkee riittävästi vierityspainikkeilla. Panorointi on mielstäni tähän verrattuna kätevämpi, koska puolipiilossa oleva ikkuna tulee kokonaan näkyviin vain hiirtä sen päälle siirtämällä. Koko näyttö vierittyy napsauttelematta tai raahaamatta. Mitään tahmausta en havainnut tässä omassa UIbuntu-kokoonpanossani, jossa on NVIDIA 8300 ohjain emolevylle tinattuna.
Ainoa toistaiseksi havaitsemani heikkous on ollut se, että kirjoitettaessa näyttö ei vierity, jos kirjoituskohdistin siirtyy kuvan ulkopuolelle. Niinpä voisikin ajatella, että selailtavat ikkunat sijoittuisivat oikelle ja alas, kun muokattavat asiakirjat olisivat enempi ylävasemmalla.
Hieman lisätilaa saa vielä käyttöönsä valitsemalla työpöydän ylä- ja alapalkit eli -paneelit piilottuviksi, jolloin ne tulevat näkyviin vain hiiren ollessa kohdalla..
Kiinteään Windows-ympäristöön tottuneelle näytön käyttäytyminen voisi vaikuttaa aluksi levottomalta, mutta käsittääkseni tässä ei ole sitäkään opittavaa kuin erilaisissa hiiren vedä, pudota eikun raahaa -toimissa. Luultavasti tämä panorointi on joissakin näytönohjaimissa vakiona (siis myös Windowsissa), eikä se nyt muutenkaan ole kovin uusi keksintö, kun kait jo viime vuosituhannella mm. Civilization-pelissä oli sellainen ominaisuus. Siihen nähden kuitenkin ainakin itselleni uusi tuttavuus työpöydällä.
Ja oikeasti rahakkaat eivät säästele, vaan ostavat heti sen n. 3000x2000 näytön, niin ettei tartte alkaa paneroimaan (-; Siispä tämä vihje toimii apuna korkeintaan meille muille.
Sählätessä tuli sitten tehtyä se havainto, että jos Advanced-napin takaa löytyvään Panning-asetukseen panee vähän isommat luvut kuin näytön kuvapistemäärä on (mulla oikeita kuvapisteitä vain 1024x768), niin käytettävissä oleva työpöytä kasvaa. Arvoilla 1600x1000 "kasvu" on jo yli 100%. Ja tulipa kokeiltua paljon suurempiakin arvoja, mutta siitä ei ole lapsille kerrottavaa. Hyvä etten eksynyt sinne valtavalla työpöydälle (-;
Tätä "lisätilaa" työpöydällä voi verrata lähinnä siihen, että mukautettavan ikkunan työntää jostain reunasta osittain työpöydän reunan yli "tavallisilla" näyttöasetuksilla. Silloin joutuu joko raahaamaan ikkunan esisille tai parhaimmassa tapauksessa näkee riittävästi vierityspainikkeilla. Panorointi on mielstäni tähän verrattuna kätevämpi, koska puolipiilossa oleva ikkuna tulee kokonaan näkyviin vain hiirtä sen päälle siirtämällä. Koko näyttö vierittyy napsauttelematta tai raahaamatta. Mitään tahmausta en havainnut tässä omassa UIbuntu-kokoonpanossani, jossa on NVIDIA 8300 ohjain emolevylle tinattuna.
Ainoa toistaiseksi havaitsemani heikkous on ollut se, että kirjoitettaessa näyttö ei vierity, jos kirjoituskohdistin siirtyy kuvan ulkopuolelle. Niinpä voisikin ajatella, että selailtavat ikkunat sijoittuisivat oikelle ja alas, kun muokattavat asiakirjat olisivat enempi ylävasemmalla.
Hieman lisätilaa saa vielä käyttöönsä valitsemalla työpöydän ylä- ja alapalkit eli -paneelit piilottuviksi, jolloin ne tulevat näkyviin vain hiiren ollessa kohdalla..
Kiinteään Windows-ympäristöön tottuneelle näytön käyttäytyminen voisi vaikuttaa aluksi levottomalta, mutta käsittääkseni tässä ei ole sitäkään opittavaa kuin erilaisissa hiiren vedä, pudota eikun raahaa -toimissa. Luultavasti tämä panorointi on joissakin näytönohjaimissa vakiona (siis myös Windowsissa), eikä se nyt muutenkaan ole kovin uusi keksintö, kun kait jo viime vuosituhannella mm. Civilization-pelissä oli sellainen ominaisuus. Siihen nähden kuitenkin ainakin itselleni uusi tuttavuus työpöydällä.
Ja oikeasti rahakkaat eivät säästele, vaan ostavat heti sen n. 3000x2000 näytön, niin ettei tartte alkaa paneroimaan (-; Siispä tämä vihje toimii apuna korkeintaan meille muille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Taisi lipsahtaa väärälle palstalle, itse en kysymystä tuosta löytänyt kuin ehkä retoorisia. Tällä palstalla kysytään, tuuo on kokemuksen kertomista ja palvelisi paremmin Ubuntupalstalla.
Virtuaalityöpöydät ovat kätevämpiä.