sitä täydellistymistä, jos et jo ole siellä, niin oletkohan tullut ajatelleeksi sellaista, että siinä tarvitaan meitä molempia? Sellaista avointa, toista kunnioittavaa ja rakastavaa kohtaamista? Tuli vaan mulle mieleen, että ehkä sulle se onnistuu ihan yksinään ja tällaisilla nettipalstoilla, mutta mulla ei. Ja siinä voi olla sulla nöyrtymisen paikka. Katsos, jos me molemmat tarvitaan toisiamme, niin molempien täytyy ottaa toinen huomioon.
Niinkuin tiedät, että kaikki liittyy kaikkeen, niin varmaan tämäkin. Sillä jollakin on nimittäin huumorintajua, joka voi lyödä sutkin tajuttomaksi jos niikseen haluaa. Alas vaan miettiä sitä!
Niinkuin tiedät, että kaikki liittyy kaikkeen, niin varmaan tämäkin. Sillä jollakin on nimittäin huumorintajua, joka voi lyödä sutkin tajuttomaksi jos niikseen haluaa. Alas vaan miettiä sitä!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nöyrtyä, se käy luonnostaan. Ei varmaan sitten ollut minulle ?
Muuten, täydellistyminen onnistuu kovin vajaasti ilman kohtaamista...
Tajuttomaksi minut varmaan saa helpollakin, sinulla siihen keinot ainakin on.
Eli kuinkas nyt onnistuu ?
En taida olla ihan niin lähellä sitä täydellistymistä kuin luulet...Tänään viimeksi olen kyllä pohtinut ihmissuhteita, erillisyyttä, läheisyyttä, tarvitsevuutta...Iso solmu sillä alueella, ehdoton ehkä olen. Vaikea tasapainoilla sen erillisyyden ja läheisyyden välillä. En oikein uskalla avata itseäni, jos en ole varma siitä toisesta. Nöyrtyminen on mulle vaikeaa, paitsi jos tajuan sen itse. Jos kovasti osoitellaan ( olemassaolevia ) heikkouksia, defenssit pärähtää päälle heti. Ja tiedänhän mä joka v***n solullani tarvitsevani Toisen , mä en vain tiedä miten paljon mun vielä pitää kasvaa. Enkö mä voisi paremmin kasvaa toisen kanssa? Mutta yksin hiihdellään. Mä yritän.
tuntuu tutulta, siksi vastaan sinulle. Pari asiaa, joista kirjoitat, on minulle hiukan vaikeita ymmärtää.
Kun sanot, että et pysty avautumaan, jos et ole varma toisesta, niin en voi olla ajattelematta, että eikö se ole aika mahdotonta? Voiko kenestäkään lopultakaan olla täysin varma? Kääntäisin sen mielelläni toisinpäin: mikä sinussa sen estää, miksi luottamus puuttuu? Toiseen voi tutustua ajan kanssa menemättä välttämättä kovin syvällisiin asioihin heti alkumetreillä. Kevyempi tutustuminen voi johtaa luottamuksen kasvamiseen ja sitä myötä avautuminenkin tulee mahdolliseksi.
On selvää, ettei kukaan pidä omien heikkouksien osoittelemisesta, mutta olisitko kovin herkkä sen suhteen? Tai mahdollisesti tottunut vääränlaiseen seuraan? Ylpeys voi karkoittaa ihmisiä ympäriltä ja joskus sellainen oma epävarmuus voi näyttäytyä ylpeytenä. Nöyrtymisellä tarkoitin ehkä enemmän luontevaa kohtaamista ilman suurempia rooleja tai tarvetta suorittaa mitään.
Kasvaminen tapahtuu vuorovaikutuksessa toisten kanssa, yksinään ei tapahdu vastavuoroista oppimista. Ei kukaan ole kovin erinomainen, kysymys on kai enemmän siitä kuinka ne ominaisuudet sopii toisten kanssa yhteen. Anna itsellesi ja toiselle mahdollisuus.
Ah, mitenhän tämän muotoilisi...En edes tahdo avautua, jos toinen ei ole samalla aaltopituudella kanssani, tai minä sen toisen kanssa, kuinka vain. Ja sellaisia ihmisiä olen tavannut vain vähän. En oikein osaa pelata ihmissuhdepelejä, small talk ja muu, kevyt sosiaalisuus sujuu kyllä, samoin mm.työn puitteissa syväkin ymmärtävä vuorovaikutus.Läheisimmissä ihmissuhteissa pyrin hyväksymään toisen sellaisena kuin hän on, ja loukkaannun syvästi jos en koe saavaani vastaavaa hyväksyntää takaisin. Tahdon kommunikoinnin olevan suoraa, rehellistä ja hyväntahtoista. Tahdon tunnelman olevan rento ja pakoton. Ymmärränhän sen, ettei tunnelma välttämättä ole välittömästi sellainen, mutta väitän ihmisten pystyvän aistimaan toisistaan tietyn yhteisymmärryksen jo "kättelyssä". Sellaista varmuutta tarkoitan.
Ehdottomuus minussa on kai sitä, että minun on vaikea tehdä kompromissia tässä asiassa, en tahdo kestää pinnallisia suhteita. Minun on päästävä ihmisen kanssa syvemmälle tasolle, muuten hän ei pääse lähelleni, enkä minä lähelle häntä, eikä aitoa vuorovaikutusta synny. Enkä osaa olla ihmisen kanssa, jonka kanssa en voi olla oma itseni.
Nuorempana epävarmuuteni varmasti välittyi ylpeytenä, vaikken sitä silloin ymmärtänyt. Nykyisin alan olla itseni kanssa sen verran sujut, etten pelkää epävarmuuttani. Alan ymmärtää, millainen olen ja mitä haluan. Ja olen varma, että vielä löydän jonkun erityisen ihmisen, jonka kanssa voin jakaa itseni ja viihtyä yhdessä. Että tällainen raapaisu minuutta.
sillä tavallaan ylitit nyt rajojasi, ja näin kohdentumatta tarkemmin kenellekään se on ehkä helpompaa. Se vaikuttaa suoralta ja rehelliseltä. Tosin tässä tulee selvästi esille se, kuinka näistä kirjoituksista palstoilla voi helposti saada vääränlaisia mielikuvia kirjoittajista.
Sinulla on siis rima melko korkealla sen suhteen, minkälaisten ihmisten kanssa haluat olla lähemmin tekemisissä. Ymmärrän siitä jotakin, vaikka en ole itse niin ehdoton. Sellaisia ihmisiä, jotka haluavat keskustella syvällisemmin tapaa harvemmin. Tai sitten pitäisi tutustua paremmin, että sellaista keskustelua syntyisi. Asia ei ole aivan yksinkertainen.
Toivon, että löydät tasapainon itsessäsi, jotta voit olla läheisissä väleissä toisen kanssa menettämättä liikaa itseäsi. Ehkä siihen tarvitaan se erityinen ihminen ja rakkautta. :)
Mä oon toimija ja tuskin se jokin mua tajuttomaks lyö; ees huumorintajulla ;) saati täällä netissä :=)
Paree jatkaa omilla teillä - tutuilla - tuntemattomilla
nettipalstalla. Kirjoittaminen, ajatusten vaihto ja pohdiskelu kylläkin. Täydellistyminen tuskin luonnistuu keneltäkään. Oppiminen omista ja muiden virheistä hieman paremmin. Avoimeen, toista kunnioittavaan ja rakastavaan kohtaamiseen kykenee helposti, jos vain molemmat tahtovat tarpeeksi. Rakentava keskustelu taitaa olla hedelmällisempää kuin nöytyminen. Jos ihmiset tarvitsevat ja ymmärtävät toisiaan, myös haluavat ottaa toisensa huomioon ja löytävät keinot toteuttaa yhdessä sovittuja asioita.
Se jokin voi lyödä kenet tahansa tajuttomaksi, tietenkin sen hyväksyy. Jos elämässään joutuu pysähtymään riittävän monta kertaa oppii hyväksymään varmasti monta muutakin asiaa.
Tekstisi herätti ajatuksia joita tähän kirjoitin.
ehkä hiukan provosoiva, ärtymystä ehkä. Olen samaa mieltä siitä, että rakentava keskustelu olisi paikallaan ja ärtymys taas johtuu siitä, että olen sitä pyytänyt, mutta hän on kieltäytynyt. Olen häntä mietiskellessäni päätynyt sellaiseen ajatukseen, että hän on melko ylpeä ihminen ja siksi puhuin nöyrtymisestä. Tunnistan sitä itsessänikin, mutta tavallisesti vasta sitten kun minua jatkuvasti loukataan. Tosin se nöyrtyminen tarkoitti elämän edessä taipumista, sillä koen niin, että jokin meitä johdattaa. Minulle se jokin on sydämessä.
Siihen täydellistymiseen liittyy kokonainen elämänfilosofia, joten tähän sitä on mahdotonta kirjoittaa. Täydellistymisellä tarkoitan sellaista, jonka uskon olevan mahdollista ihmisen elämässä, tässä tapauksessa, kahden ihmisen elämässä. Luulen, että siihen tarvitaan molempien ominaislaatua.
suoraan, pliis. älä meitä vaivaa.
Hyyymmmm...............niin..............niinkö.........................mietinpä tuota pakotetta. Nauran.
Eihän tuo niin tyhmästi ollut kirjoitettu . Ihan asiallinen tekstinä vaikka hieman provo onkin.