Ennen olin onnellinen mies, oli edullinen kaupungin vuokra-asunto, terveet lapset, hyvä auto ja vakaa työpaikka, elo oli huoletonta ja rahaa jäi elämiseen.
Pari vuotta sitten vaimo löysi tämän palstan, alkoi palstan vinkkimiesten tavoin ylistämään omistusasumisen onnea, alkoi armoton viivytystaistelu kun minun mielestäni asiat olivat aivan hyvin, ei auttanut vastalauseeni ja viimein myönnyin sovun säilyttääkseni, vuosi sitten ostettiin vaimon mielestä aivan ihana ja minun mielestäni aivan liian kallis omakotitalo uudelta asuinalueelta. Mennyt vuosi onkin sitten ollut yhtä helvettiä ja kituuttamista, vaikka onkin ollut vielä lyhennysvapaat on pitänyt hankkia kaikenlaista tarpeellista, vapaa-ajat ovat kuluneet talon ympärillä, piha on vielä keskeneräinen ja paljon kaikkea muutakin, on sisustettu ja vaikka mitä tehty että viihdyttäisiin.
Vaimo on kääntönyt kelkkansa, se mikä ennen oli ihanaa on nyt perseestä, naapurit, palvelut, miljöö ja kaikki muukin, tavallaanhan sen ymmärtää kun lapset sille purkaa niin kippaa sitten lastinsa minulle. Nyt juhannuksena tuli viimeisin kylmä suihku niskaan, olin ottanut vähän leijonaa (ei ole muuhun varaa) niin alkoi sättimään alkoholistiksi, olen vielä kaiken lisäksi tuhonnut tulevaisuutemme kun menin ostamaan ylikalliin talon jonka veloista en selviä ja vielä houkutellut hänetkin mukaan konkursiin. En nykyään osaa kuulemma muusta puhuakaan, talo, talo talo, talo aina vain talo.
Vaimo on seurannut edelleenkin palstaa ja nyt huomannutkin muka fiksuimpien välttävän velkaantumista. Romahduspelossaan vaimo antoikin uhkavaatimuksen, talo myyntiin tai hän ja lapset lähtevät, eivätkä tule ikinä takaisin. Mitä tehdä, onko kohtalotovereita?
Pari vuotta sitten vaimo löysi tämän palstan, alkoi palstan vinkkimiesten tavoin ylistämään omistusasumisen onnea, alkoi armoton viivytystaistelu kun minun mielestäni asiat olivat aivan hyvin, ei auttanut vastalauseeni ja viimein myönnyin sovun säilyttääkseni, vuosi sitten ostettiin vaimon mielestä aivan ihana ja minun mielestäni aivan liian kallis omakotitalo uudelta asuinalueelta. Mennyt vuosi onkin sitten ollut yhtä helvettiä ja kituuttamista, vaikka onkin ollut vielä lyhennysvapaat on pitänyt hankkia kaikenlaista tarpeellista, vapaa-ajat ovat kuluneet talon ympärillä, piha on vielä keskeneräinen ja paljon kaikkea muutakin, on sisustettu ja vaikka mitä tehty että viihdyttäisiin.
Vaimo on kääntönyt kelkkansa, se mikä ennen oli ihanaa on nyt perseestä, naapurit, palvelut, miljöö ja kaikki muukin, tavallaanhan sen ymmärtää kun lapset sille purkaa niin kippaa sitten lastinsa minulle. Nyt juhannuksena tuli viimeisin kylmä suihku niskaan, olin ottanut vähän leijonaa (ei ole muuhun varaa) niin alkoi sättimään alkoholistiksi, olen vielä kaiken lisäksi tuhonnut tulevaisuutemme kun menin ostamaan ylikalliin talon jonka veloista en selviä ja vielä houkutellut hänetkin mukaan konkursiin. En nykyään osaa kuulemma muusta puhuakaan, talo, talo talo, talo aina vain talo.
Vaimo on seurannut edelleenkin palstaa ja nyt huomannutkin muka fiksuimpien välttävän velkaantumista. Romahduspelossaan vaimo antoikin uhkavaatimuksen, talo myyntiin tai hän ja lapset lähtevät, eivätkä tule ikinä takaisin. Mitä tehdä, onko kohtalotovereita?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Talo myyntiin ja eukko vaihtoon, muu ei tilanteessasi auta.
Teidän ongelmanne on jossain muualla kuin asumismuodossa. Olette vain tuudttautuneet siihen uskoon, että kaikki muuttuu paremmaksi sitku meillä on oma omakotitalo. No, nyt on, muttei ne muut ongelmat mihinkään hävinneet. Esim. jos raha ei riitä, niin omakotitalon osto harvemmin ongelman poistaa...
> Vaimo on seurannut edelleenkin palstaa ja nyt huomannutkin muka fiksuimpien välttävän velkaantumista. Romahduspelossaan vaimo antoikin uhkavaatimuksen, talo myyntiin tai hän ja lapset lähtevät, eivätkä tule ikinä takaisin. Mitä tehdä, onko kohtalotovereita?
Kyllä vuokraluuserileirissäkin on ongelmansa ulkoistaneita. "Sitku hinnat rommaa, ostan oman" ...mutta odotus venyy ja venyy, eikä mitään tapahdu. Lopputulos taitaa aika usein olla se, että vaimo kyllästyy tähän loputtomaan odotteluun & selittylyyn.
Onhan tärkeimmät avioeron ennusmerkit
- köyhyys
- vuokralla tuhnuttaminen
ja, palstan tyylistä poiketen, em. NÄKYY TILASTOISSA!
Ps. niin, ja kyllähän me molemmat senkin tiedämme, ettei sinulla ole mitään muuta omaa kuin tuulen huuhtoma perse.
Vaihdat akan nuorempaan ja talon vanhempaan, niin kaikki ongemasi ovat kadonneet. ... Paitsi se että heräät edelleen yksin vuokraläävässä ja surkuttelet edelleen elämääsi...
Joko hait mielikuvituslapset mielikuvituskoulusta mielikuvitusautolla?
Tuhnu voi kyllä lähteä slummista... MUTTA SLUMMI EI LÄHDE TUHNUSTA!
RUAHHHAHHAAHHAA!!! :-D
Missä ihmeen yksiössä olette olleet vuokralla ennen omakotitaloon muuttamista? Yksiöhän sen on ollut pakko olla, jos vuokra on ollut huomattavasti pienempi kuin nykyiset korkomenot - sanoit nimittäin, että vaikka olet ottanut lyhennysvapaita, niin rahat eivät riitä. Jos 3 kk Euribor on nyt luokkaa 0,7% ja vaikka olisitte saaneet lainaa 300 000 euroa niinkin paskalla marginaalilla kuin 1%, niin ei korkoihin mene kuussa kuin nelisen sataa.
Ei sikäli, että teit sen perusvirheen, että yritit suoraan ravintoketjun huipulle - omakotitalon omistajaksi. Olisikohan kannattanut tässä välissä ostaa vaikka joku 4h+k kerrostalokämppä, jossa olisitte asuneet perheen kanssa jonkin aikaa? No, tyhmyydestä sakotetaan, kuuluu sanonta. Vielä sellaisia terveisiä, että melkoinen tossukka olet, kun otat liikaa lainaa ihan vain sen vuoksi, että vaimo haluaa.
Jos olisit joskus lopettanut luuserointisi ja oikeasti hankkinut omistusasunnon, tajuaisit että kertomasi tarina on täyttä huuhaata. Ainoastaan vuokralla asuvat voivat tuollaista keksiä saati todeksi uskoa.
Köyhillä typeryksillä on köyhien typeryksien ongelmat. Kirjoittajan olisi vaan kannattanut pysyä vuokramurjussa, eikä tavoitella normaalien ihmisten elämää.