Heips,olen jonkun verran palstaa lueskellut,ja nyt päätin itsekin kirjoittaa...vielä n.puoli vuotta sitten kaikki oli hyvin, olin kivassa työssä,voin hyvin ja olin " normaali" Sitten kaikki kääntyi yhtäkkiä päälaelleen, ilmeisesti pitkään jatkunut kova stressi laukaisi minulle paniikkihäiriön, se tuli aivan odottamatta, missä vain bussissakin.Olen joutunut useaan kertaan jäämään bussista pois paniikkihäiriön takia, koko vasrtaloni tärisee, tunnen pakokauhua,vaikea hengittää..todella hirveetä! Työpaikalla en voi juoda edes kahvia enää,kun kädet ja koko vartalo alkaa tärisemään hillittömästi, puhumattakaan työpaikkaruokalaan menosta.En voi mennä syömään,pelottaa pelkkä ajatuskin kohtauksesta. Halusin kirjoittaa teille kohtalotoverit miltä minusta tuntuu,koska kellekään muulle en varmaan uskaltaisi kertoa...tilanne on pahentunut päivä päivältä ja minua ahdistaa suunnattomasti,haluaisin vaan palata takaisin normaaliin olotilaan ja olla kuten ennenkin, olen vihdoinkin hankkinut lääkärille ajan,ja toivon saavani olooni helpotusta,en kestä tätä enää...kysynkin vielä, te jotka olette saaneet lääkityksen vaivaanne, onko se auttanut tärinään/ahdistukseen? kuinka pian lääke on auttanut, pystyttekö jatkamaan elämää normaalisti ja syömään/juomaan julkisilla paikoilla ilman tärinää/ahdistusta/jännitystä? Kiitos jos joku jaksaa vastata/neuvoa minua! Tsemppiä kaikille paniikkihäiriöisille!
paniikkihäiriö ja kahvikuppineuroosi,apua!
Minna Tiina
2511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä että kirjoitat asiasta jos se ei muuten tule puheeksi, kun aihe on todella hävettävä ja nolo.
Mä itse "sairastuin" parikymppisenä paniikkihäiriöihin ja kahvikuppineuroosiin ... vieläkin ahdistaa ajatella mitä elämäni oli. Työelämä supistui ja lopetin työtkin väärien lääkityksien vuoksi, silloin ei vielä osattu oireita hoitaa hyvin. Samaan syssyyn tulikin sitten vielä kirjoittamisen vaikeus ihmisten nähden, tärinä oli niin paha että kynä ei kädessä pysynyt. Aloinkin välttämään kaikkia sosiaalisia tilanteita yms.
Mutta, nyt sepram lääke on helpottanut vuosikausia tilaani sekä tarvittaessa rauhoittavaa, että en enää oikeestaan edes ajattele koko asiaa. Suorastaan nautin sosiaalisista tilanteista ja ruokailuista ... mutta nuo kahvittelut vieläkin jäytää alitajunnassa ja vältänkin tilanteita ... mutta juon kahvini sujuvasti jos tilanne niin vaatii. Sepram ja vastaavat paniikkilääkkeet alkavat vaikuttaa 2-4 viikkoa lääkkeen aloituksesta ja ei ne tietenkään kaikilla toimi :/ mutta kannattaa aina kokeilla.
Tällä hetkellä elän täysin normaalia elämää enkä enää tarkkaile itseäni niin valtavasti.
Tsemppiä sulle tulevaan elämänvaiheeseen ....
Paniikkihäiriö ja kahvikuppineuroosi aiheutuvat siitä kahvista, se on nimittäin ympärivuorokautinen kemiallinen stressitekijä, joka aiheuttaa näitä oireita, pitämällä stressihormoneja kroonisesti koholla sillä seurauksella, että munuaisten verenkierto häiriintyy ja munuaiset eivät päästä kofeiinin aineenvaihduntatuotteina syntyneitä myrkyllisiä happojäämiä ulos kehosta. Kun happojen pitoisuus kehossa nousee hitaasti, alkavat oireet hissukseen vuosien käytön jälkeen.
Olen käynyt itse läpi saman. Minulla se alkoi 80-luvun puolivälissä ja loppui 2008, noin nelisen kuukautta sen jälkeen kun lopetin kofeiinin käytön kokonaan. Kehosta vapautuu vieläkin happoja päivittäin, mutta oireet muuttuivat ahdistuneisuuden poistumisen jälkeen fyysisiksi hypertensio-oireiksi. Nykyään pystyn jo elämään täysin normaalia elämää.
http://qmies.blogit.fi/mielenterveyden-tehohoito/