tänään?
Millaisia
ajatuksia ...
26894
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Avainsana kai on hyväksyminen, nöyrtyminen ja luovuttaminen... tai siis rakkaus. Tämä näyttää olevan väärä palsta. ;)
kyllä suurilta... Niin, onhan se rakkaus-palsta erikseen, mutta kyllähän se jotenkin liittyy myös "järkeen ja tunteisiin", ...varsinkin tunteisiin.
tyhmä, kun haihattelen jotain kohtalouskoa että kaikki järjestyy vielä.
Toisekseen epäilen ihastumisen olevan minulle yksi keino vältellä masennusta ja tunnetta että elämäni on turhaa. Jos näin on, niin ehkä höperö ihastuminen ja kohtalonusko tavallaan onkin tässä tapauksessa viisas vaihtoehto.
Kolmanneksi huonolle itsetunnolleni ei tee hyvää uneksia sellaisesta, joka kuitenkin on "liian hyvää minulle" eikä tule tapahtumaan.
Vastustan ajatusta että joku olisi "liian hyvää" toiselle. Mielestäni ei ole näin.
ajatuksia: http://www.youtube.com/watch?v=op0upKxdvLs&feature=related
ajatuksia. Naurekellut omalle tyhmyydelle, kun joskus kuvittelin että kelpaisin johonkin tai jollekin. Jonkinlaista häpeää siitä että kuvittelin jonkun miehen voivan pitää mun näköisestä naisesta. Järki tuli onneksi, mutta parikymmentä vuotta liian myöhään. Olisi nuorena jo tajunnut sen minkä nyt vanhana on ymmärtänyt, niin olisi kaikki turha kuvittelu jäänyt kokonaan pois ja olisin suosiolla pysynyt enempi kotosalla. No, sanotaahan ett parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Joten jatkossa mua ei saa millään lähtemään illanviettopaikkoihin tällä naamalla. Jos Kuvittelen jotain muuta, niin vilkaisu peiliin ja kummasti realismi lyö märällä rätillä päin näköä. Eli tämmösiä tämä ämmä ajattelee kesäpäivän tummuessa iltaa kohden.
Ei muutakun kellohame päälle ja helmet kaulaan...
No oletan nyt että tämä on provo :D
Ihan varmasti sinussakin on jotain kaunista.
valitettavasti provo vaan silkkaa faktaa =D. Ei ole mitään kaunista ja ilman kaunista kuorta ei kukaan viitsi edes vaivautua tutustumaan, sekin on faktaa tässä kylmässä ja ulkoista kauneutta palvovassa maailmassa.
Entäs ne "rumat" miehet? Missä he on?
Edelleen olen samaa mieltä että kellohame.. jne. vaikka ei provo ollutkaan.
miehet rumasta naisesta välitä :D . Enkä laita hametta päälleni, koska sitten vasta porukat nauraisikin tälläselle ämmälle, joka ei älyä pysyä poissa ihmisten silmistä. Totuus on se että ihmiset ovat vain nykyään raaempia toisia kohtaan varsinkin, jos toinen ei täytä tiettyjä ulkonäkökriteerejä. Parempi jo minunkin uskoa se totuus mikä peilistä näkyy ja unohtaa se että olen tunteva ihminen ja tappaa sisältä kaikki tunteet. Ei niitä kukaan tarvitse tai halua. Sekin on faktaa. Annetaan kauniitten pukea se kellohame ja hurmata, rumat ja komeat, miehet. Se on kaunista katseltavaa, vai mitä ;)
Sinulla on jotenki surullinen asenne. Ehkä liikut väärissä paikoissa/ väärässä seurassa kun olet saanut noin negatiivisen käsityksen itsestäsi. Missä päin Suomea näin raadollisia keski-ikäisiä asustaa että nauravat toisten ulkonäölle? Edelleen uskon, että sinussa on jotain kaunista. Mieti, mikä se voisi olla ja korosta sitä. Se voi olla myös jotain muuta kuin ulkonäköön liittyvää. Fakta on, ettei kaikille miehille riitä niitä kauniita naisia. Lisäksi kauneushan on myös katoavaista ja sinun ikäluokassasi (oletan, että olet about 40-50 v) joka naisella ja miehellä on jo jotain kauneusvirheitä niin kasvoissa kuin kropassa. Edelleen kellohame jne. parempaa mieltä ja tansseihin.
sanon etten ikinä mene tansseihin tai muihinkaan illanviettopaikkoihin. Liian paljon on jo sanoilla satutettu että en huvikseni enempää niitä loukkauksia tahdo. Minulla on liian syvät arvet sielussa. Kyllä tämän ikänen, yli 40v., on jo liian vanha vähän kaikkeen. Onneksi töissä ei haittaa vaikka olenkin muita rumempi ja enkä näytä hyvältä. Kyllä minä jo paikkani tiedän ja se on olla poissa parempien ja kauniimpien tieltä ja silmistä. Mene sinä sen nuoremman kellohameisen kanssa tanssimaan ja naura tämän vanhan kurpan jutuille ja nauttikaa Suomen suvesta ;)
Tajusin tänään kuinka suuri vaikutus sillä on omaan ja muiden elämäänkin että tekee aloitteita asioissa. Mietin miten tajuton määrä asioita olisi jäänyt tapahtumatta jos en olisi aloittanut niitä tapahtumaketjuja sillä ekalla aloitteella.
Kuinka esimerkiksi vuoden suhde oisi jääny kokematta kokonaan jos olisin vaan kävelly erään ohi enkä avannut keskustelua. Kuinka jos en olisi kysynyt toista naista ujosti ulos, olisin pyörinyt aivan eri puolilla, tavannut eri ihmisiä. Ja monia muita ihmisiä. En olisi myöskään kokenu pettymyksiä jos en olisi tehny aloitteita, enkä tuottanu pettymyksiä, mutta ne vaan on osa elämää
ja kun tässä vertaa itseään moniin muihin ja kun lukee tätä palstaakin, en vaan ymmärrä, miksi ihmiset ei vaikuta elämäänsä enemmän
vetää eri suuntiin, niin hankala toimia. Olosuhteetkin itse kullakin mitä on.
n vuoden jälkeen, olen viimein hukannut ne vaaleanpunaiset lasini.
loistavaa.
mulla ei ole vielä kylläkään ne hukassa.. mitenköhän onnistuisin ne kadottamaan..
nyt tässä.
http://www.youtube.com/watch?v=1e78wkT10wA
jotta elämää sen enempää kuin kesälomaakaan ei kantsi tärvellä täällä...siis palstalla......
mutta miksei pieninä annoksina, jos vaarana kuulla Henrixiä!!!!
http://www.youtube.com/watch?v=MCcQq3eP0UI&feature=related
......... aurinkooon.. !
vaan odotellaan kolmeviikon lomaa ,saa ajatuksia tuulettaa taas.
onkohan se niin et minunkin tunteilla on leikitty.. Sitä tosin epäilin aiemminkin. Kun huomasin joku päivä sit eräässä paikassa sellaisen viestin jossa joku kertoi olevansa nolo koska ei ole ollut toisen luottamuksen arvoinen. Sitä olen mietiskellyt tässä monta päivää. Mitä lie sit tarkoittaakaan se viesti.. Mut kaikenlaista siitä on tullut mieleen. Se voi olla et hiljaisuuteni jatkuu edelleenkin. Pahimmassa tapauksessa syksykin ehtii tulla.. Jos sillä on edes väliä.
aiemmin illalla kirjoittaa jotain vähän positiivisempaa mut olen aika epävarma kaikesta.. Ja se vaikuttaa myös ajatuksiin hyvin paljon. Enhän minä tiedä hänestä juuri mitään.
Eilinen päivä meni taas ikävän pyöriessä mielessä ja nyt taas aamusta sama juttu. Ikävä ei tunnu ollenkaan hellittävän ja kuitenkin tätä on jo niin pitkään kestänyt. En enää ymmärrä itsekkään miten tämä on mahdollista. Yritän työntää ajatukse taka-alalle ja nauttia kesästä. Välillä onnistun, mutta aina se ikävä palaa, viimeistään illalla. Pelottaa joskus ettei tämä koskaan lopu kun edelleenkin ikävä on näin voimakasta. Mutta, mutta kunhan taas päästelen höyryjä ulos, kummasti helpottaa. Nyt ,nokka ulos ja kesäpäivästä nauttimaan. On vain nostettava itseään niskasta ja hyväksyttävä tosiasiat. Sieltä se hymykin taas kasvoille ilmestyy ja rypeminen ikävässä/surussa ei kyllä edesauta asiaa yhtään. Elämäähän tämä on, kaikessa tunteiden monissa eri vivahteissa.
Mut juu ei.. Olen tällä viikolla valvonut 2 yötä ja viime yönäkin jäi unet tosi vähiin. Ei minua silloin piristä edes auringonpaiste ja lämpö. Pikainen pyöräily ulkona ja takaisin. Eli ei hymyä eikä mitään muutakaan. Odotan vain et tämä kesä päättyy ja tulee syksy jotta pääsen lähtemään tästä kaupungista pois.
Mut hyvää kesän jatkoa sinulle ja kiitos kun yrtit piristää.
ajatukset paranivat päivän myötä.. Minulle oli kai tullut jostain väärinkäsityksiä ihastuksen suhteen ja ehdin ajatella jo pahinta. Toisaalta ei mikään ihme kun miettii miten hänen exänsä yrittää koko ajan sekoittaa pakkaa.
Viimeksi päivällä ja tuon sit seuraavaksi. Ja viimeiseksi saakin jäädä tämän päivän ja tämän palstan suhteen.
mitään tälle palstalle kirjoittanut.. Väsy meinaa jo olla.