Saattoi tuo eka työpaikka miettimään.
Kansakouluun menin jo reikiintynein maitohampain. kerran vuodessa kävimme kouluhampurissa.
15-vuotisena, kun hankin itse hammasharjan, minulle keljuiltiin kotona: Ollaaks sitä nyt herra olevinaan?
Tahnaa ei ainakaan osteta. Suolavesi ajaa kuulemma saman asian.
Yläpuoleni revittiin tyhjäksi koska tiilitehtaan vuoro-/urakkatyön palkastani olisi noin viikon osuus mennyt paikkaukseen.
Operaation suoritti yleislääräri bambutuolissa.
Isäukon tuttavan tuttava, kelloseppä teki tekarit. Olivat halvat.
Omat penskat lähtivät kodistamme ehjähampaisina. Ei yhtään reikää eikä paikkaa.
Käydessäni kavereiden kotona häpesin pöytätapojani.
Jossain 15:a tietämissä ryhdyin opettelemaan veitsen ja haarukan käyttöä.
Sama reaktio kuin hammasharjan kohdalla: Ai, sitä kuvitellaan nyt joku herra olevansa.
Omien penskojen pöytätavat olivat asialliset jo alle 10-vuotisina.
Kesä- ja kotityöt.
Kotityöt teetimme alkaen ennen kouluikää omien huoneiden lattioiden tyhjennyksestä päätyen yläasteiässä ulko- ja sisätöihin meidän makuuhuoneen siivousta lukuun ottamatta.
Hoitivat myös omat pyykkinsä.
Aikanaan nipottivat mutta myöhemmin kertoivat ymmärtäneensä tarkoituksen.
Kesätöiden ansioita emme edes ajatelleet tullata.
Olin opettanut pienimuotoista säästämistä jo viikkorahoista opasten osakekauppojen alkeisiin.
Penskat tekivät mielestäni järkeviä ratkaisuja suunnitellen raha-asiansa, lähtien opiskelemaan pienen pesämunan kanssa.
Sen minkä he olivat itse saaneet kokoon, minä tuplasin.
Lopputulos.
Toinen on erittäin suunnitelmallinen ja järkevä.
Tavaroidensa suhteen tarkka eikä sorru mihinkään trendihankintoihin.
Tekee itse kaiken minkä osaa, auton koneremontista alkaen, välttyäkseen maksamasta toiselle.
Teknisen fysiikan DI.
Toinen on hitonmoinen huithapeli joka on kertaalleen käynyt luottotietojen menetyksen rajamailla.
Tapahtui vieläpä vajaa vuosi sen jälkeen kun olimme siirtäneet tenaville kahden ihmisen lailliset maksimit ja lapsukainen itse oli ollut kokoaikaisessa, akateemista koulutustaan vastaavassa työssä.
En tiedä onko omilla kokemuksilla ollut vaikutusta? Uskon niin.
Ilmeisesti en ole pannut vahinkoa kiertämään vaikka yksi kuppikunta väittää kodin ilmapiirin siirtyvän sukupolvelta seuraavalle.
Kansakouluun menin jo reikiintynein maitohampain. kerran vuodessa kävimme kouluhampurissa.
15-vuotisena, kun hankin itse hammasharjan, minulle keljuiltiin kotona: Ollaaks sitä nyt herra olevinaan?
Tahnaa ei ainakaan osteta. Suolavesi ajaa kuulemma saman asian.
Yläpuoleni revittiin tyhjäksi koska tiilitehtaan vuoro-/urakkatyön palkastani olisi noin viikon osuus mennyt paikkaukseen.
Operaation suoritti yleislääräri bambutuolissa.
Isäukon tuttavan tuttava, kelloseppä teki tekarit. Olivat halvat.
Omat penskat lähtivät kodistamme ehjähampaisina. Ei yhtään reikää eikä paikkaa.
Käydessäni kavereiden kotona häpesin pöytätapojani.
Jossain 15:a tietämissä ryhdyin opettelemaan veitsen ja haarukan käyttöä.
Sama reaktio kuin hammasharjan kohdalla: Ai, sitä kuvitellaan nyt joku herra olevansa.
Omien penskojen pöytätavat olivat asialliset jo alle 10-vuotisina.
Kesä- ja kotityöt.
Kotityöt teetimme alkaen ennen kouluikää omien huoneiden lattioiden tyhjennyksestä päätyen yläasteiässä ulko- ja sisätöihin meidän makuuhuoneen siivousta lukuun ottamatta.
Hoitivat myös omat pyykkinsä.
Aikanaan nipottivat mutta myöhemmin kertoivat ymmärtäneensä tarkoituksen.
Kesätöiden ansioita emme edes ajatelleet tullata.
Olin opettanut pienimuotoista säästämistä jo viikkorahoista opasten osakekauppojen alkeisiin.
Penskat tekivät mielestäni järkeviä ratkaisuja suunnitellen raha-asiansa, lähtien opiskelemaan pienen pesämunan kanssa.
Sen minkä he olivat itse saaneet kokoon, minä tuplasin.
Lopputulos.
Toinen on erittäin suunnitelmallinen ja järkevä.
Tavaroidensa suhteen tarkka eikä sorru mihinkään trendihankintoihin.
Tekee itse kaiken minkä osaa, auton koneremontista alkaen, välttyäkseen maksamasta toiselle.
Teknisen fysiikan DI.
Toinen on hitonmoinen huithapeli joka on kertaalleen käynyt luottotietojen menetyksen rajamailla.
Tapahtui vieläpä vajaa vuosi sen jälkeen kun olimme siirtäneet tenaville kahden ihmisen lailliset maksimit ja lapsukainen itse oli ollut kokoaikaisessa, akateemista koulutustaan vastaavassa työssä.
En tiedä onko omilla kokemuksilla ollut vaikutusta? Uskon niin.
Ilmeisesti en ole pannut vahinkoa kiertämään vaikka yksi kuppikunta väittää kodin ilmapiirin siirtyvän sukupolvelta seuraavalle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
moi, olen sen duuniketjun aloittaja.
Hampaiden osalta, meillä muistini mukaan oli tahnaa, ja tukkapöllyä tuli, jos yritin lintsata harjauksesta, aamuin illoin, siitä oltiin tarkkoja.
Samoin omani ovat joutuneet, samaan rääkkiin. Samoin käsien pesu, sisälle tullessa, aina viimeistään kuitenkin ennen ruokailua.
Yhdeltä meni pelin tuoksinassa etuhampaat, kunta korvasi täysi-ikäisyyteen, sittemmin on itse pitänyt maksaa, kun eivät ikuisia ole, suun kasvaessa.
Itsellä omat hamput, takana jokunen kolo, kiitos lääkkeiden haittavaikutuksien.
Rahankäyttö vaihtelee omillanikin, vaikka samat "opit" saivat.
Yhdeltä meni jo nuorena luottotiedot, on saanut jo toki takaisin. Silti luulisin, olevan loppukuun vieläkin pa.
Se raha vain jotenkin polttelee näpeissä ;(
Yksi tekee kahtakin työtä, säästääkseen, vuoden lomiinsa, maailman turuilla, jo muutama irtiotto takana. Aasia, ja etelä-amerikka koluttu, per vuoden reissu.
Meillä oli kyllä pöytätavat, piti jo muksuna haarukkaa ja veistä käyttää. Samoin kaikkia ruokia piti maistaa, sellaisiakin, joita en tänäpäivänä varmasti söisi. Omani saivat "nirsoilla", koska otti luonnolle tuo pakkoruokinta itselläni.
Omani syövät nykyisin luullakseni kaikkea, mikä ruokaa on.
Kaksi asuu ulkomailla, joten empä raha, ja kaikkia muita asioita kovin hyvin arjessa tunne. Vierailujen aikoina kaikki ok, siellä ja täällä.
kerran kävin hammaslääkärillä lapsuudessa. Muistan kyllä, miten siskon pyörän tarakalla mentiin kaupunkiin hammaslääkärille, joka "paikkasi". Ne paikat lähes heti tippuivat pois. Koulun hammaslääkäri oli painajaista. Pelotti ja siellä tuoksui tietylle tuoksulle, mikä oli tuttu jo sieltä rokotushuoneesta. Nyt aikuisena se on minulle pelon haju.
Kotona ei paljon kukaan sanonut tai neuvonut säännölliseen hampaiden harjaamiseen, eikä kai lapsi sitä itse sitten ymmärtänyt.Tuli reikiä ja oli särkyä. Aikuisena on hampaat hoidettu kuntoon. Tosin pari hammasta on jouduttu poistamaan kokonaan.
Rahankäyttö on lapsilla ollut "hanskassa" aika hyvin. Itse olen melko tarkka, ja kai se oppi jotenkin on jälkikasvullekin päähän mennyt.
On opittu käyttämään veistä ja haarukkaa ja muutenkin pöytätapoja ihan kohtuullisesti. Tosin vähän on nirso toinen lapsi. Tarkka, mitä suuhunsa pistää. Itse syön lähes kaikkea.
Näin tuo elämä on mennyt tähän asti....Nyt ulos, kun on noin kaunis ilma, kesä.
vaikka minun tyyppiselläni kirjoittajalla tästä pianaikaa tulee romaani.
Kouluhammaslääkärissä paikattiin hampaani kivulla ja tuskalla. Mitään puudutuksia ei siihen aikaan käytetty. Luultavasti seitsenvuotiaana olen saanut ensimmäisen hammasharjan ( tahnan) , joita äitini vaati käyttämään, mutta kun oli vuorotyössä, luistin aina kun voin. Niinpä hampaani olivat jo silloin erittäin reikäiset. Ilmeisesti meillä on perimänä myös huono hammasluusto, sillä hampaitteni hoito on tullut tähän saakka maksamaan ainakin yksiön verran. Lapseni hampaidenpesua vahdin aikoinaan. Hänellä on kauniit ja hoidetut hampaat. Hyväkuntoiset, hoidetut hampaat ovat nykyisin trendiasia, onneksi.
Olen työläisperheestä, silti hammasharjan käyttämistä ei meillä luettu herrojen metkuiksi. Ei muutakaan hygieniaa, äitini mielestä likainen ei sopinut olla eikä kuljeksia likaisissa vaatteissa tai kampaamattomana. Köyhänkin kakara voi olla siisti, oli äitini motto. Sama koski huuhsholliamme. Perjantaisin siivottiin raivohullun lailla. Kyllä minua voi hyvinkin sanoa himosiivoojaksi. Tosin siihen on syynä myös allergia, mutta tykkään siististä olosta ja kodista.
Äitini oli nuuka, oli pakko. Ei hän luonteeltaan tuhlaavainen ollut muutenkaan. Kovin laihialaista ei minusta tullut. Ruokaa minun on silti hyvin vaikeaa heittää pois, niin tiukalla toimentulomme joskus oli. Tarvittaessa osaan hillitä kulutusta ja säästääkin, mutta nuuka en luonteeltani ole. Lapseni näyttää olevan samanlainen. Siivoushullu hän sen sijaan ei ole vaan täysin päinvastainen. Ruuan suhteen emme ole kumpikaan "kaikkea on oltava aina" tyyppejä, vaan hankimme vain sen, mikä on tarpeen, äitini opetukset siis tältä osin siirtyivät. Olemme myös hyvin hintatietoisia kumpikin.
Äitini oppi jo varhain itsenäiseksi, ottamaan vastuuta itsestään ja olemisestaan. Minut kasvatettiin samanlaiseksi. Äskettäin lapseni sanoi,että parasta,mitä hän on kasvatuksestani saanut on itsenäisyys. Ihmisten tavoile opetin lapseni jo pienestä eli kohteliaisuuden ja pöytätavat sekä muuta mitä elämän myötä tuli vastaan kuten myös, että omia hoksottimia sopii käyttää ja itsekin pitää hankkia tietoa. Opin kotona tavalliset pöytätavat, kirjoista osan ja käytännössä loput. Hienommat seuraelämän kommervenkit ja etiketit on pitänyt opetella kirjoista, kuten maakohtaiset ja kansainväliset käytännöt. Oppiminen jatkuu edelleen.
Ehkä jollakin tapaa lapset kopioivat vanhempiensa tapoja ja tottumuksia, mutta kapinahaluisemmat tekevät omat sääntönsä, meni syteen tai saveen. En usko kodin ilmapiirin sellaisenaan siirtyvän seuraaville sukupolville, varsinkin, jos ilmapiiri on ollut ahdistava ja/tai pelottava. Eiköhän sellaista karttaisi muutenkin. Jos lapsuuskoti on koettu hyväksi ja turvalliseksi, olen monen kuulut sanovan sen olevan heidän ihanteensa. Toteuttavatko he tätä tietoisesti - jaa-a. Tietysti on mielenkiintoista, paljonko tietoista valintaa teemme tai pystymme tekemään vanhempien tapojen /tottumusten kopioinnissa vai onko kaikki tiedostamatonta?
Hampaiden suhteen, kävin 22-vuotiaana ensimmäisen kerran hammaslääkärissä, silloin ei ollut kunnalla varaa kouluhammaslääkäriin. No, hampaat meni, harmittaa, mutta ei sille mitään voi. Olen laitattanut leukaluuhun kiinnitettävät proteesit, yksiön hinta on hampaisiin mennyt.
Ei meillä hampaita pesty, itse aloin vaatimaan harjaa, tahnaa ei meilläkään ostettu, suolavedellä pesin.
Myöskin pöytätavat olen joutunut oppimaan itse, hyvin olen pärjännyt elämässä. lapset ovat pärjääjiä, on maallista mammonaa ja hyvät ammatit.
Hampaattomuus on asia joka jurppii päivittäin, vaikka ei pitäisi murehtia sellaista mikä on iäksi menetetty.
tuli vielä mieleen, mulla ja tuttavilla on aika paljon sellaisia kokemuksia, tuosta siivouksesta;
Menee monesti jaksoissa. Jos lapsuuskoti huippusiisti, seuraava polvi ei niin välitä siivoilemisesta. Ja taas sen polven lapset taas siivoavat kovin. Eli päinvastoin toimitaan, kuin omassa lapsuuskodissa. Tosi monilla, noin ollut.
Oma äitini oli 30-luvun martta-aatteen aivopesemä.
Kaikki piti olla niin hiton pudasta ,siistiä, hygieenistä jne.
Ei oman mukavuuden vuoksi vaan siksi mitä naapuritkin ajattelevat!
Tuon toisten aivoilla ajattelemisen suhteen sain lopun ikäisen immuniteetin.
Mm. pukeutumisessani liikun aina "alarajoilla" vaimoni toimiessa virallisena omananatuntona.
Omassa kodissani on aina ollut kodikkaat asumisen jäljet.
Turha tarkkuus on teknistä kypsymättömyyttä ja hygienia on humpuukia. Näillä periaatteilla olen elänyt.
Lastemme kotitöissä oli suoritus tärkeintä. Tekemisen tasoksi riitti kohtuus kunhan ei koeteltu kelpaamisen rajoja.
Jo poikamme opiskelijakämppä oli järjestyksen ja puhtauden malliesimerkki.
Sinkku tyttäremme puolestaan on aina asunut jonkin asteisen kaaoksen keskellä.
Heidän vanhempiensa ( siis meidän ) koti oli tuossa suhteessa "puolinainen" joten he ovat hakeneet ääripäät.
Monessakin suhteessa olen hakenut vanhempieni kotiin verrattuna päin vastaisia ratkaisuja.
Esimerkiksi vaimoni ei ole lyönyt minua paistinpannulla, eikä muullakaan enkä minä ole riehunut puukko kädessä ajaen porukan talvella hankeen.
En ole mennyt hirttämään itseäni köysikieppi käsivarrella.
Monessa muussakin olen toiminut toisin.
Paljosta hauskasta olen jättänyt perheeni paitsi.
Vaimoni valinnassakin se on luultavasti ollut perusteena. Omaan äitiini verrattuna mahdollisimman paljon vastakkaisia luonteen piirteitä.
ketjussa kun luin tuota kertomustasi kuinka jo nuorena olet joutunut todella äärimmäisen raskaisiin fyysiisen töihin. Tänä päivänä en usko että, laki edes tuollaista sallisi.. Niin en voinut olla ajattelematta kuinka kovissa koti-olosuhteissa olet joutunut kasvamaan. Nuoreksi aikuiseksi...ja selvinyt siitäkin huolimatta erittäin hyvin.
En itse jaksa usko täysin tähän että, koti-olosuhteet aina vaikuttavat myöhemmin koska poikkeuksiakin on...joskus, huonoillakin koti-oloilla voi olla sitten toinen merkitys...sitä haluaa antaa lapsilleen ehkä vallan jotain muuta kun itse on joutunut kokemaan...eli vastaikkaista. Juuri siitä syystä...ettei halua omilleen lapsilleen samaa. Minusta sellainen on kypsää ajattelua ja vastuuta. Sitähän sanotaan että, puolisoksi etsii vähän saman tapaista kun (miehenä) oma äiti...tai naisena oma (isä)....mutta, en usko kyllä täysin tähänkään...Vaikka itse tietoisesti olen etsinyt näitä piirteitä jotka isäsäni...ja samoja piirteitä myös puolisossani..;)) täytyy sanoa että, kyllä häntä etsinkin...monen erehdyksen kautta...viiimein löysin;))) mieheni tuossa kerran sanoi että, minussa on jotain joka muistuttaa hänen äitiään...olin otettu...koska tiedän hänen äitinsä olleen hyvä ja lempeä ja ennenkaikkea oikeudenmukainen...Tosin joskus, pudotan hänet maanpinnalle...sanomalla vähän tylsästi...ja vihaisestikin....Persk....en ole äitisi etkö voisi millään.....korjata jälkiäsi nyt aivan itse en ole ilmainen kotipiika! Muuta hotelliin! - jonka jälkeen hän mököttää takaisin...Hänhän on sentään hyvä mies...;)))
tsau:Friidu
http://www.poliklinikka.fi/?page=7874754&id=5131766
Suomalaisvanhukset tekevät itsemurhia
10.09.2009
Lähes joka toinen päivä yksi yli 65-vuotias tekee itsemurhan Suomessa. Ikääntyvien ihmisten itsemurhista pitäisikin keskustella avoimesti, Suomen Mielenterveysseura vaatii.
Suomen Mielenterveysseuran mukaan Suomessa tehtiin 995 itsemurhaa vuonna 2007 ja niistä 175 oli yli 65-vuotiaiden tekemiä.
Ikääntyvien itsemurhien syyt ovat moninaiset. Yksinäisyys satuttaa ja eristää, olo tuntuu turvattomalta, tarpeettomalta ja hylätyltä, sairaudet kuluttavat elämänvoimaa ja masennus voi ajaa itsetuhoon, Mielenterveysseura listaa.
Ikääntyvä joutuu myös pohtimaan saako hän tarvitessaan apua ja tukea, ja millaista apu on. Mielenterveysseuran mukaan tilannetta eivät helpota yleiset asenteet, jotka usein tuomitsevat ikääntyvät tehoyhteiskunnan kulueriksi ja tarpeettomiksi ihmisiksi sen sijaan että ikääntyvät nähtäisiin voimavarana ja arvokkaina yhteiskunnan jäseninä.
Ikääntyvien itsemurhista puhutaan torstaina Helsingissä järjestettävässä seminaarissa, jossa puhutaan ikääntyvien itsemurhayrityksistä, itsemurhista, oikeudesta tehdä itsemurha ja miten läheisen itsemurhan jälkeen voi selviytyä takaisin elämään. Puhujina on useita aihepiirin asiantuntijoista. Seminaarin järjestävät Suomen Mielenterveysseura ry ja Surunauha ry.
Torstaina 10.9.2009 vietetään kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää. Joka vuosi yli miljoona ihmistä tekee maailmassa itsemurhan ja yksi ihmiselämä päättyy joka 40. sekunti.
Tietysti on yhteiskunnalla edullista kun eläkeläiset tappaa itsensä, suuntaus jatkukoon.