Olen siis aluksi ollut järkyttynyt että olen ns. narsistin piirteitä omaava henkilö. Ensin iski kamala paniikki että olen ihmishirviö ja en kestä tätä diagnoosia.
Nyt kun olen lukenut tätä keskustelupalstaa, on noussut ihan toiveikkaitakin ajatuksia. Siis voin tarkastella käytöstäni järkevämmin. Aluksi narsisti-leima (juuri niin) toi mieleen psykopaatin joka suurin piirtein nauraa hullun lailla muiden kurjuudelle ja on ilkeyden perikuva.
Joitain elämän ristiriitoja ajatellen, olen pohtinut että olen joustamaton. Vaikka olisinkin oikeassa asiassa, ajan sitä asiaa läpi vaikka harmaan kiven järkeilemättä onko se edes lopulta järkevää. Vaikka haittaakin siinä matkalla tulisi, mutta kun on vääryyttä kokenut niin prkl se on sitten jankattava vaikka maailman ääriin. Niin töissä, parisuhteessa tms. Tarviiko sanoa että elämäni ekat potkut (ja ainoat) sain sen takia kun en antanut periksi..jos olisin niin olisi työpaikka alla jne.
Ja kun miettimällä miettii, tapanani on esittää fiksumpaa kuin muut. Teen sen huomaamattani, saatan nolata opettajan jos heittää vanhentuneen kalvon kehiin. Heti pitää kommentoida että toi on jo vanhaa faktaa, että uuttahan on jo tiedossa..Pitäisin vaan sen suun kiinni. Eli en pidä itseäni parempana kuin muut, kauniimpana tms. Sisältä olen erittäin tyhjä ja tunnen olevani nolla. Mutta yritän kai esittää fiksumpaa. Ulkonäkö seikoistakin on kieltämättä korvennut jos ystävät ovat saaneet miesten huomion ja itse on seinäruusuna ollut..Vaikka ketäpä se ei ketuttaisi..
Nyt kun olen lukenut tätä keskustelupalstaa, on noussut ihan toiveikkaitakin ajatuksia. Siis voin tarkastella käytöstäni järkevämmin. Aluksi narsisti-leima (juuri niin) toi mieleen psykopaatin joka suurin piirtein nauraa hullun lailla muiden kurjuudelle ja on ilkeyden perikuva.
Joitain elämän ristiriitoja ajatellen, olen pohtinut että olen joustamaton. Vaikka olisinkin oikeassa asiassa, ajan sitä asiaa läpi vaikka harmaan kiven järkeilemättä onko se edes lopulta järkevää. Vaikka haittaakin siinä matkalla tulisi, mutta kun on vääryyttä kokenut niin prkl se on sitten jankattava vaikka maailman ääriin. Niin töissä, parisuhteessa tms. Tarviiko sanoa että elämäni ekat potkut (ja ainoat) sain sen takia kun en antanut periksi..jos olisin niin olisi työpaikka alla jne.
Ja kun miettimällä miettii, tapanani on esittää fiksumpaa kuin muut. Teen sen huomaamattani, saatan nolata opettajan jos heittää vanhentuneen kalvon kehiin. Heti pitää kommentoida että toi on jo vanhaa faktaa, että uuttahan on jo tiedossa..Pitäisin vaan sen suun kiinni. Eli en pidä itseäni parempana kuin muut, kauniimpana tms. Sisältä olen erittäin tyhjä ja tunnen olevani nolla. Mutta yritän kai esittää fiksumpaa. Ulkonäkö seikoistakin on kieltämättä korvennut jos ystävät ovat saaneet miesten huomion ja itse on seinäruusuna ollut..Vaikka ketäpä se ei ketuttaisi..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tervetuloa! :)
Tällä palstalla on tervehdyttävä vaikutus, jos sen oikein ottaa. Tutkimusmielellä. Auttamismielellä. Vertaistukea löytyy, koska me kaikki olemme tutustuneet ilmiöön tavalla tai toisella.