Jumalan armo on erilainen kuin ihmisten armollisuus. Hyvyys, laupeus ja armo usein niputetaan yhteen. Ne kaikki merkitsevät monille jotain samaa pehmeätä ja kaunista, ja niin heiltä jää huomaamatta armon todellinen merkitys. Jumalan armoon sisältyy paljon, mutta Hänen armonsa osallisuuteen on vain yksi ovi.
Jumalan armossa pysyminen merkitsee siis pysymistä Jumalan edessä ansiottomana ja turvautumista yksin Jeesuksen sovitustyön voimaan. Silti Jumalan armo ei jätä meitä toimettomiksi. "Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä Hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani." 1Kor.15:10 Jumalan armossa pysyminen avaa elämäni Jumalan Hengen vaikutukselle. Voin kokea, että "minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa." Gal.2:20
Jos et ole kokenut armoa, on kuulemisessasi jotain vikaa. "Usko tulee kuulemisesta mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta." Room.10:17 Etkö kuullutkaan Kristuksen sanaa, vaan ihmisten? Paavalilla oli näky siitä, miten tuli julistaa evankeliumia niin, että kuulemisesta syntynyt usko voi viedä myös armon kokemiseen. "Minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan." 1Kor.2:4-5
Jumalan armossa pysyminen merkitsee siis pysymistä Jumalan edessä ansiottomana ja turvautumista yksin Jeesuksen sovitustyön voimaan. Silti Jumalan armo ei jätä meitä toimettomiksi. "Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä Hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani." 1Kor.15:10 Jumalan armossa pysyminen avaa elämäni Jumalan Hengen vaikutukselle. Voin kokea, että "minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa." Gal.2:20
Jos et ole kokenut armoa, on kuulemisessasi jotain vikaa. "Usko tulee kuulemisesta mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta." Room.10:17 Etkö kuullutkaan Kristuksen sanaa, vaan ihmisten? Paavalilla oli näky siitä, miten tuli julistaa evankeliumia niin, että kuulemisesta syntynyt usko voi viedä myös armon kokemiseen. "Minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan." 1Kor.2:4-5
Vastaukset 31
Vanhimmat
sä taidat olla se paltakista kyösti_b toi mitä kirjoitit pisti todelakin mietimään mikä on minun tai muiten elöämän tilanne kiitos kyösti
anna palaa vaan
Kyösti B!
Poimin viestistäsi tämän lauseen:
"Minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan." 1Kor.2:4-5 "
Hengellinen keskustelu on usein täysin hengetöntä. Tarkoituksena on vain näyttää omaa viisauttaan, eikä siinä ole sijaa ihmiselle, joka on heikko.
En näe Jumalan voimaa missään. En tunne, että hän johdattaisi minua. Taistelen samojen asioiden kanssa vuodesta toiseen. Älä sano minulle, että rukoilen väärin, koska Jumala ei kuule, eikä vastaa. Rukoilen tasan sillä intensitiivisyydellä, joka sydämessäni on. Ja se ei riitä. Minulle on myöskin turha sanoa, että kyllä Jumala johdattaa. Minun on nähtävä se johdatus aivan konkreettisesti, enkä minä näe. Jos Jumalan johdatus on näkymätöntä, eikö silloin koko Jumala ole? On siis kyse vain omasta mielikuvituksesta.
Jumalaa ei näy kiinnostavan pätkän vertaa ongelmat, joiden parissa ihminen täällä elää. Ja tähänkin vaikerrukseen varmasti löytyy raamatunlause. Mutta mitä mieltä on sanoissa, jotka eivät tule lihaksi?
Sinun Jumalasi ilmeisesti kuulee sinun rukouksiasi. Voisit vinkata Hänelle, että apua tarvitaan myös muualla.
Joskus nämä näennäiset pikkuasiat ahdistavat niin, että ei pääse sängystä ylös. Se on sivuseikka keskustelussa, jota "hengellisesti viisaat" käyvät keskenään.
Sanat helisevät korkealla ihmisten päitten päällä ja ihmiset niiden alla kuolevat janoon.
En ole ketjun aloittaja mutta haluisin heittää pari ajatusta.
Itellekin ajankohtaisia ajatuksia nämä, tulee etsittyä Jumalaa ja rukoiltua, myös turhautua kun tuntuu ettei Jumala kuule tai edes välitä, maailmassa on epätasapaino valloillaan, kaaosta levitetään eikä kukaan tunnu uskaltavan puuttuvan peliin.. Jotain olen alkanut ymmärtää siitä miksi ihmiset ovat niin hukassa suoraan sanoen, mielestäni se on täysin nähtävissä kun ottaa välimatkaa vähän ja katsoo tarkemmin niin huomaa kuin ihmisten ego on se mikä johdattaa meitä, ego on se millä on loputtomat kysymykset. Minun mielestä myös ego on helposti kontrolloitavissa ja mielestäni tämän päivän maailmassa se on nähtävissä selkeästi, siinä miten massoja kontrolloidaan, on luotu tarkka ja tietty todellisuus jonka ympärillä kasvetaan ja eletään mutta onko maailmamme sen mukainen kuin jokainen tuntee ja tietää sisällään minkälainen maailma pitäisi olla. Minun mielestä Jumala on meissä jokaisessa, rakkautena, anteeksiantona, oikeudenmukaisuutena, armona, jne. Vapaana tahtona toimii se minkä me itse kukin valitsemme tieksemme, toimimmeko egomme mukaisesti vai sen sisäisen tiedon joka on meillä jokaisella niin tahtoessamme. Uskon että jos todella tahdomme nähdä tai tuntea Jumalan läsnäolon niin se onnistuu juuri sillä keinoin että muutumme itse ensin lähemmäksi Häntä, eli rakkaudeksi, anteeksiannoksi, oikeudenmukaiseksi, armoksi jne.
Olet varmasti oikeassa, mitä sanot tuosta ihmisen egosta. Ihminen hahmottaa maailmaa sen kautta.
Kun en kuule Jumalan johdatusta, alan itse käskirjoittaa sitä ja olen siinä hommassa tosi hyvä. Muovaan Jumalan johdatuksen itseni näköiseksi ja luon sille reitin, mitä kautta sen pitää ilmestyä.
Teoriassa valta on Jumalalla ja etsin hänen johdatustaan. Mutta koska hän on hiljaa jatkuvasti, on melko luonnolloinen seuraus, että alan itse täyttää tyhjää tilaa.
Jotainhan siellä päässä pitää humista.
Hiljaisuus on ihmisten maailmassa hylkäämisen ja halveksunnan merkki.
En voi mitään sille, että ajattelen tässä kohdassa niinkuin ihminen ajattelee.
Hyvä Tsigaan. Olen samaa mieltä siinä, että jos jumala on, niin hänen olemuksensa näkyy siinä hyvässä mitä teemme ja siinä rajattomassa ymmärryksen mitassa jonka saavutamme. Tai ainakin toivon mukaan yritämme saavuttaa..
Muutoinhan hän on hyvin vaitionainen sekä vaikeasti tapahtumien rivien välistä havaittavissa, ja silloinkaan on vaikea tietää josko kaiken voi lopultakin pistää oman mielikuvituksen piikkiin, jota taas epätoivo johdattelee. Kuvitelmilla ja teorioiden määrällä kun ei ole loppua
Käytännössä elämä tullee kuitenkin elää olettaen että tämä on se ainoa olemassaolon aika mitä mahdollisesti on. Näin ajatellen emme voi kuitata kärsimystä ympärillämme ohuella unelmalla kuolemanjälkeisestä elämästä, joka ei ehkä koskaan koita, vaan toivon mukaan otamme myös muiden elollisten ainutkertaisen olemassaolon huomioon ja kunnioitamme sitä.
mutta ehkäpä tuollainen "käsikirjoittaminen", tajunnan laajentaminen tai suuremman ymmärryksen hankkiminen onkin yksi tavoista lopulta yrittää tavoittaa jumalan tjs. olemus?
Kukaties kaikki hengellinen maailmassa on tätä samaa tarkoitusta, joka ei vielä ole osunut koskaan täysin nappiin vaan on törmännyt ihmisen eri aikakausien tai oman egon rajoitteisiin ja ymmärryksen sekä sallivan ajatteluilmapiirin puutteeseen?
Muistathan miten Jeesuksenkin lopulta kävi, vaikka sanoma oli todella Peace?
No, joka tapauksessa, ainahan voi spekuloida..
Juu.
Rauhanmies kuoli ja pantiin hautaan. Tarina kuitenkin kertoo, että tämä nousi sieltä haudasta ylös ja ilmestyi lukuisille ihmisille.
Tätä ilmestymistä minä odotan.
Olen väsynyt sanahelinään ja ihmisten avuttomuuteen.
Minä haluan nähdä, enkä vain luulla.
Minä haluan kokea, enkä vain kuvitella.
Jeesus sanoo: "Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni." Joh.18:37 Jos syntinen nöyrtyy tunnustamaan Jumalan kaikessa syyttömäksi, hän näkee myös sen, että Jeesus on syytön Jumalan Poika.
Jos ihminen ei ota vastaan totuutta syntisestä sydämestään, hän ei voi koskaan kokea Jumalan rakkautta. Hän ei myöskään voi nähdä Jeesuksessa Jumalaa. Jumalan Pojan synnittömyys on maailman valkeus. Se on totinen valo, joka on valaissut jokaisen ihmisen.Jumalan rakkaus vanhurskasta kohtaan
Jumala on osoittanut rakkautensa vanhurskasta kohtaan siinä, että on muuttanut asumaan hänen sydämeensä. "Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa, mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle. Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan." Joh.14:21,23
Eikö olekin parempi, jos Jumala tekee meistä itselleen temppeleitä kuin, jos me teemme Hänestä itsellemme temppelin ristin juurelle? Luuletko, että kaikki Jeesukseen uskovat ovat kokeneet, että Hän on "ilmoittanut itsensä" heille? Monet ovat ottaneet Jeesuksen vastaan syntiensä sovittajana, mutta eivät Herranaan ja Jumalanaan. He ovat kokeneet puhdistuksen, mutta eivät ole saaneet uutta sydäntä.Miten siis voimme kokea tätä rakkautta, jota synneissään elävät eivät koskaan voi kokea? Pysymällä evankeliumissa. Ensimmäinen edellytys on, että anteeksisaanut edelleen antaa anteeksi muille. "Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut." Joh.13:34 Jos et anna anteeksi, et ole pysynyt evankeliumissa.
Toinen edellytys on se, että puhdistettu julkisesti tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja Jumalakseen. "Ja tämä on Hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meille käskyn antanut." 1Joh.3:23 Jos häpeät Jeesusta, et ole pysynyt evankeliumissa.
Mistä tulee voima tämän "pyhän käskyn" täyttämiseen? Kuinka kukaan voisi uskoa Jeesuksen nimeen, jos hän ei näe tuon nimen suuruutta! Jos puhdistuksen koettuasi annat itsesi kokonaan Jeesukselle, niin huomaat että sydämesi muutetaan niin, että täytät edellytykset. Sen sijaan, jos päätät elää itsellesi niin pelastuksesi jää puolitiehen, ja lopulta sinulta otetaan pois sekin, mikä sinulla on. Ajattele, Isä Jumala luotti Jeesukseen niin paljon! Miksi sinä et tekisi samoin ja antaisi Jeesukselle kaikkea valtaa oman elämäsi suhteen?
Haluu viellä laitaa tähän kehoitusen teille jokaiselle !!!!
Lue Jumalan sanaa, ja pysy elävien uskovien yhteydessä. Jeesus on sinun kanssasi ja johdattaa sinua! Suuri armon virta kuljettaa sinua voittosaatossa! Mene rohkeasti eteenpäin uusiin haasteisiin ja tehtäviin. Jeesus tarvitsee sinua nopeammin kuin arvaatkaan julistamaan Hänen ihmeellistä armoaan toisille, jotka sitä kipeästi tarvitsevat. " Satoa on paljon, mut työmiehiä on vähän" .Anna Jumalan tehdä loppuun sydäntäsi muuttava ja elämääsi uudistava kasvatustyö. Älä kiiruhda Jumalan edelle. Jumala kyllä tietää, koska sinun siipesi kantavat ja silloin Hän kiihottaa sinut lentoon kotkanpesästäsi. Varustaudu hengessäsi liitämään Jumalan suunnitelmassa. Kasvata itseäsi uskon tekoihin, Pyhän Hengen äänen kuulemiseen ja ratkaisukykyyn.
että kyöstillä ei ole oikee mitään omaa sanottavaa vaan kaikki on kopsattu ja sinänsä asiaa mutta moneen kertaan kuultuja kliseitä. ja kirjotus asukin muuttu heti ku kyösti kirjotti kopioimatta yhden lauseen: "Haluu viellä laitaa tähän kehoitusen teille jokaiselle !!!! "
No mutta kyöstillä on kyllä hyvä tahto mutta ei jaksa kliseitä ja fraaseja toisesa perää ilman mitää omaa ajatusta
näinhän sydämessään jokainen. Varmaan jopa ne jotka itsensä ovat psyykanneet väkisin uskomaan mantrojaan..
Vähänpä on annettu meille mihin uskonsa laskea, eikä raamatun lukeminen kyllä helpota lainkaan asiaa.
Jep.
Kyöstillä on asiaa "pakanalle" koska haluaa "käännyttää tämän.
TosiiVäsyneelle kanssamatkaajalleen hänellä ei ole mitään sanottavaa.
Mistäköhän moinen johtuu?
olen saanut jeesuselta tämän kehotusen unenkautta
joka halusin juuri sinun kanssa jakaa..
mut rakas ystäväni haluun sanoo sinulle jeesus rakastaa juuri sellaisenaa kuin olet.
Sinulla ei edelleenkään ole mitään sanottavaa TosiVäsyneelle.
Kerron sinulle pienen tarinan, joka on tosi. Siitä on aikaa jo useampi vuosikymmen.
Eräässä Varsinais-suomalaisessa seurakunnassa seisoi romaninainen yleisön edessä. Hän kertoi tunteikkaan tarinan siitä, miten Jeesus oli löytänyt hänet. Hän pyysi johdatusta elämälleen. Nainen oli köyhä ja monessa asiassa neuvoton. Nainen sai jostain lahjoituksena ompelukoneen, pääsi oppiin ja alkoi elättää itseään ompelijana. Hän koki, että ompelukone oli Jumalan lahja ja oli siitä riemuissaan. Hän pulppusi vilpitöntä iloa siitä, että Jumala välitti paitsi hänen sielustaan, piti huolta myös häönen aineellisita tarpeistaan. Puhe ei ollut loistokas, mutta osui suoraan sydämeen. Se oli henkilökohtainen.
istuin ja kuuntelin tuota naista.
Siitä on todella aikaa useampi vuosikymmen, mutta edelleen muistan hänet. Siinä naisessa siis täytyi olla jotain erityistä.
Joittenkin mielestä puhe saattoi olla naivi, lapsellinen ja yksinkertainen. Minun mielestäni se oli maailman paras puhe. Se sai silmät kyyneltymään ja katsomaan Jumalaan päin. Se ei ollut loistokas, eikä älyllinen analyysi aiheesta: Jumalan johdatus. Se oli puhtaasti subjektiivinen ja vilpitön.
En tarkoita, etteikö älyä saa käyttää. On hyvä tutkia raamattua nimenomaan älyllisesti ja ankkuroiden se omaan aikaansa. Mutta harvoin ihmisen sielu voitetaan pelkästään älyllä.
Haluatko auttaa ihmisiä?
Haluatko todella kohdata heidät?
Haluatko saada heidät kuuntelemaan?
Älä kävele ohi.
Pysähdy.
Anna pala itsestäsi. Uhraa se.
Silloin saattaa tapahtua se ihme, että katseet kääntyvät Jumalaan päin.
Kun teutaroidaan pelkisssä oppirakeneteissa kävellään helposti ihmisen ohi.
Loukataan ihmistä, kun tehdään hänestä näkymätön.
ja se taas puolestaan on pahinta, mitä voi ihmiselle tehdä.
Mitätöidä hänet ja hänen hätänsä.
En sano tätä loukatakseni. En tiedä millainen "suurmies ja sielujenvoittaja" olet omassa elämässäsi.
Olen itse useimmiten avuton ja täysin tohelo näissä hommissa. Minulla ei ole varaa arvostella ketään.
En vain kestä sitä, että "uskonnollisessa maailmassa" oikea oppi ja oikeassa oleminen on tärkeämpää, kuin ihminen. En kestä sitä, että suurilla saarnamiehillä, evankelistoilla ja rivikristityillä on niin vähän annettavaa, He eivät anna itseään ja silloin heidän sanansa ovat kevyitä.
Ystävyydellä: TosiVäsynyt
Kerron vielä toisen tarinan, kun alkuun pääsin. Sorry vaan.
Luterilaisessa kirkossa oli pyhäkäkoululaisten ja pienten kerholaisten retki. Heitä oli siis kirkko pullollaan.
Pappi oli kuitenki erehtynyt päivästä ja varautunut puhumaan aikuisille ihmisille omaa munkkilatinaansa.
Mitä pappi teki, kun huomasi, että kirkko on täynnä pikkuväkeä?
Vaihtoiko hän suvereenisti aihetta ja puhui lapsille?
Ei suinkaan.
Hänellä ei ollut lapsille mitään sanottavaa.
Hän kävi läpi oman munkkilatinansa ja lapset tulivat leovttomaksi. Kiehnäsivät takamuksiaan kirkon penkkiin ja puhuivat äänekkäästi, mitä pitemmälle puhe eteni.
Istuin penkissä raivoa täynnä.
Tämäkin tarina on tosi.
Todella idioottimaista toimintaa! Tässä kohtaa pappi olisi voinut käyttää niitä aivojaan ja luovia tilanteessa, miten parhaiten näkisi. Mutta ei. Hänellä ei ollut kykyä joustaa. Hän oli kaavojensa vanki. Norsu porsliinikaupassa. Hänellä ei ollut halua kohdata niitä ihmisiä, jotka olivat hänen edessään. Nimittäin jos hänellä olisi ollut halu, hän olisi edes yrittänyt.
Asiasta käytiin jonkinlainen jälkipyykki, joka unohtui nopeasti.
Jälkikäteen voi miettiä, mitä hyötyä tilanteesta oli yhtään kenellekkään?
Koska muistan tapahtuman edelleen, se lienee tehnyt minuun vaikutuksen.
Mitä opimme tästä?
Älä puhu ihmiselle hänen päänsä yli, vaan unohda oma ylpeytesi ja laskeudu samalle tasolle.
On muuten todella vaikeaa käytännössä.
Opetellaan.
P.s
En tarkoita samalle tasolle laskeutumisella sitä, että toinen on tyhmä ja toinen on viisas.
Tarkoitan sitä, että katsotaan maailmaa toisen ihmisen lähtökohdista ja tilanteesta käsin.
Mullakin on Sinkerimerkkinen ompelukone,se on ihan hyvä.
Hei tosi väsynnyt
Kirjoituksissasi on todella sisältöä ja niitä on kiva lukea.
Norsuista:
On hyvin helppo olla norsu porsliinikaupassa joka rikkoo kaiken.
Norsut kumminkin ovat helliä esim. silloin kun pikkunorsu syntyy. Tädit kiltisti potkaisevat pientä saadakseen hänet nousemaan jaloilleen ja suvun pienet ja suuret ovat suojana ympärillä ettei hyeenat joka aina odottaa, saa saalista. Suurin vaara pikkunorsulle on, jos ei pysty kävelemään ja seuraamaan perhettä tai imemään mammanorsun ravitsevaa maitoa.
Kun norsu suuttuu, se pelottomana käy kaikkien päälle silmittömässä vihassa ja sotkee kaiken valtavien anturoedensa alle. Norsu on pitkävihainen, eikä unohda koskaan mitään.
Niin, että hyvää viikonloppua kaikille
Vai onko kuuro?
Tunnen romaanin joka väittä olevan uskossa, mutta kuitenkin lapsi on otettu pois ja vaatii, vaatii, vaatii.
Niin siis kuten Kyösti kerroit Jumalan armollisuus on toisenlainen kuin ihmisten. Ihmiset ja ilmeisesti romanit käsittää armon siten, että saa olla toisia ihmisiä kohtaan tylyjä ja väkivaltaisia ja saa aina vaan anteeksi, vai kuinka on Kyösti?
Eikös uskovan pitäisi elää kuten Raamattu ohjeet antaa?
"Jumalan armoon sisältyy paljon, mutta Hänen armonsa osallisuuteen on vain yksi ovi"
Tässä onpi mielestäni epäkohta, koska uskominen ei ole helppoa, eikä siihen ihmisen tahtokaan näytä aina riittävän.
Joten olisi epäoikeudenmukaista tuomita uskottomat ihmiset, jotka kuitenkin pyrkivät hyvään elämässään, vain sen perusteella ettei jumala itse päätä antaa mitään todistusta itsestään heille..
Enkä usko että jumala olisi niin ymmärtämätön, eli luulenpa että pelastukseen tie on kenellä vain hyväntahtoisella. Ja niillä pahemmillakin jokin kiirastuli, jossa joutuvat kohtaamaan pahat tekonsa ja kasvamaan ymmärtämään tekojensa seuraukset ja itsensä pienuuden.
Ajatuksia?
ilmeisesti tarkoitat? Ilmeisesti oot sitä mieltä, että ei sillä väliä vaikka varastelee ja törttöilee kun Jumala antaa aina anteeksi. Ootko Mellerin opissa vai missä?
Tunnen paljon romaneja jotka elävät yhteiskunnan varoilla ja sanovat olevan uskossa. Kyllä on laveasti käsitetty armo.
Ei minunkaan oikeudentajuuni mahdu se että voisi tehdä toisille mitä vain ja että kaikki annettaisiin anteeksi noin vain...kirjoitinkin aiemmin lähinnä uskon itsensä merkityksestä pelastumiseen.
MUTTA, ajattelen että ihminen paranee, kuollessaan ja joutuessaan kiirastuleen, sairauksistaan, esim. empatiakyvytön saa empatiakykynsä takaisin, vastuuton ja muille pahaa tekevä sokea oppii näkemään sekä todella tuntemaan nahoissaan omat virheensä ja katumaan tekojaan tätä kautta...mitä virkaa enää syvästi katuvaa, egostaan ja tyhmyydestään jollain tavalla tervehtynyttä eläväistä olisi rangaista iankaikkisella tulihelvetillä?
Jos kuoleman jälkeen on elämää niin joudumme kaikki syömään tekojemme painon edestä paskaa oppiaksemme tiedostamaan ja kasvamaan, näin uskon.
Ilman ikuisen kasvun ja oppimisen mahdollisuutta ei kuolemanjälkeisen elämän ajatuksessa olisi mitään mieltä..
Sinä sanot vastaanottaneesi Jumalan evankeliumin, mutta onko elämäsi evankeliumin mukaista? Ihminen, joka on ristiriidassa itsensä kanssa, ei voi olla sovinnossa Jumalan kanssa.
Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, hänen, joka asuu teissä ja jonka olette saaneet Jumalalta? Te ette ole itsenne omat, sillä teidät on kalliilla hinnalla ostettu. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne." 1Kor.6:19-20 Kristitty ajattelee alinomaa sitä, mitä Jeesus tahtoo minun tekevän, koska minä olen Hänen omansa. Jos et elä näissä ajatuksissa, niin herää kysymys, että oletko sinä ollenkaan Hänen omansa.Vihamieliset tai halveksivat tai itsekkäät ajatukset nousevat ajoittain jokaisen mieleen, mutta evankeliumin voimalla me voimme ajaa ne pois. Jos johdonmukaisesti taistelet Jeesuksen Hengessä pahoja ajatuksia vastaan, koet muutoksen sisäisessä maailmassasi. Jumalan läsnäolo tuntuu sinusta hyvältä eikä voi olla vaikuttamatta myös sanoihisi ja tekoihisi.
Jumalan valo on auringon valoa ihmeellisempi. Valkeus, joka loistaa Hänen kasvoistaan voi loistaa sinun sydämeesi. Jumalan henkilökohtainen tunteminen on suurin lahja, jonka ihminen voi saada. Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa, jotta sinä voisit tuntea Hänet.Jos sydämesi kuulee Hänen valistavan äänensä, ja avaudut niille sanoille, jotka Hän tarjoaa sinulle Raamatusta, niin Jumalan sanan valo alkaa latautua sisimpääsi. "Sillä Jumala, joka sanoi: 'Loistakoon valkeus pimeydestä', on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa." 2Kor.4:6
Ugh!
Suuri jumalanmies on puhunut.
Minä kysyn ovatko nämä omia sanojasi, vai oletko kopioinut nämä jostain?
Olet kauniisti sanottuna hieman elämälle vieras.
Toteat:" Ihminen, joka on ristiriidassa itsensä kanssa, ei voi olla sovinnossa Jumalan kanssa."
Tämä lause on kuule ihan kukkua! Siis TODELLA!
Olen jatkuvassa ristiriidassa itseni kanssa. Samoin olen välillä ristiriidassa Jumalan kanssa. Se on ihan normaalia. Se ei sulje pois sitä tosiasiaa, että Jumala on sovittanut syntini. Minä tarvitsen armoa ja armosta minut on sovitettu. Minun ei tarvitse leikkiä kiinan keisaria, eikä täydellistä ollakseni Jumalan oma. Sinä paasaat yleviä Jumalan sanoa, jotka sinällään ovat totta.
Mutta sinulla ei näy olevan alkeellistakaan käsitystä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, ei välittämisestä, eikä rakkaudesta. Alkeelliset käytöstavat ovat myös paikallaan. jos joku hädässä oleva kysyy sinulta jotakin, on kohteliasta vastata. On ihan turha paasata Jumalan sanaa, jos ei pysty osoittamaan inhimillisyyttä kanssamatkaajalle. Olen tehnyt omalta osaltani sen, joka on tarpeen vuorovaikutuksen syntymiselle. Sinä et halua/kykene tekemään omaa osaasi. Tätä tivolia on siis turha jatkaa. Lopetan omalta osaltani.
Totean erittäin pettyneenä, että kun kysin mitä on Jumaln johdatus, et kyennyt/halunnut vasta siihen yhdelläkään sanalla. Teen siitä sen johtopäätöksen, että et tunne asiaa, koska sinulla ei ole siitä mitään sanottavaa.
Ugh!
jatkan vielä...
Olen viime aikoina kyntänyt todella syvissä vesissä.
Itkenyt, surrut ja ollut masentunut, hämmentynyt ja hiukan peloissanikin.
Olen miettinyt asioita.
Se on tietysti sivuseikka.
Luin tältä palstalta pienen viestin.
Se kosketti ihan "maallista asiaa"
Tapahtui pieni ihme.
Kohotin varovasti toista suupieltäni ja ynähdin.
Joku voisi tulkita sen naurahdukseksi.
Seuraavana päivänä pääsin taas sängystä ylös.
Viesti ei ollut sinun kirjoittamasi.
Ystävällisyys ei maksa meille yhtään mitään,
miksi sen jakamisessa pitäisi pihtailla?
Oletan ettei vastaus ollut Gruusialaiselle, koska puhut niin eri asioista.
Jeeusksen teot olivat järjellä perusteltavissa, kuten kaikki hyvä on sympaattisella tavalla katsottuna.
Pahan itsessään tunnistaa jokainen joka ei ole itseään liian täynnä ja osaa järjellä ajatella tekonsa muidenkin näkökulmasta, myös laajemmalla perspektiivillä..
Näistä lähtökohdista voisi helposti olettaa Jeesuksenkin ammentaneen näkemyksensä.
otakaa mitä on hyvää ja jätkäkää ne mitä ei ole!
"Suuri jumalanmies on puhunut." lainasin tämän kohdan.
en ole mikään suuri jumalan mies vaan samalainen tallaja kuin sinäkin ystäväni mut niikuin olen antanut ymmärtää että kaikki vastaukset löytyy RAAMATUSTA.
Ensimmäinen kirje korinttilaisille 15:10,11
10. Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.
11. Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet.
Kirje efesolaisille 2:8.9.10
8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Kirje kolossalaisille 3:13.14.15.16.17
13. kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
14. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.
15. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.
16. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.
17. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.
Jaakobin kirje 1
2. Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin,
3. tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.
4. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.
5. Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.
6. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee.
7. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa,
toi on just tätä romanien uskoa
siis kirjauskoa kuka vain voi tästäkin textistä kyösti_b: n nähdä,tuntea ,ettei siinä ole uskoa,sielua,elämää ollenkaan
täysin metsässä kyseinen tyyppi.
osataan kyllä lukea raamattua,mutta pyhäähenkeä tos ei kyl ole tippaakaan
kirjanoppinut.
~