Olen aina ihmetellyt miten perheellinen alkoholisoituu en tarkoita nyt ihmisiä joilla on ennen perheen perustamista alkoholi ongelma, vaan sitä että ensin saadaan hieno perhe ja sitten vasta alotetaan ottaminen. Yksinäisen alkoholismin ymmärrän hyvin, sitä kun kestää päivät paremmin kännissä, mihkä helvettiin sitä itseään säästää jos tulevaisuus on pelkkää synkkyyttä. Paras vetää millä päihteellä nyt parhaaksi katsoo niin nuppi pimeeksi. Ja joku tietysti väittää että päihteet sen elämän synkistää, monilla onkin näin mutta joillekkin maailma on selvänäkin synkkä. Itse en haikaile enään juomisellani mitään sosiiaalista kanssa käymistä vaan sitä että voi juoda tajun pois, en myöskään haikaile nousuhumalaa tai mitään muutakaan, ainut on taju pois. Tiedän että kroppa ei kauaa tämmöistä kestä mutta mitä sitten olen pelkuri, jos olisin rohkea olisin saanut perheen tai vetänyt narun kaulaan jo ajat sitten.
Yksinäisen päihteiden käyttö
35356698
8381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
8 vuotta yksin dokaillut elämänkolhima kundi.
vittu eteenpäin mennään vaikka mitä tulisi vaikka sitten viinan voimalla.
KAIKKI ME JOSKUS KUOLLAAN VITTU!
Yhdyn tuohon, ainut mikä estää tolkuttoman juomiseni on työ. Olin juuri neljä viikkoa kesälomalla ja koko loman aikana olin kolme päivää selvänä. Työpäivät menee mutta en kyllä saatana neljää viikkoa selvinpäin ole yksin. Siihen meni ne lomarahat sitten mukavasti. Perheellisenä olisin tehnyt vaikka porukalla jonkun ulkomaan matkan, tai säästänyt rahat vaikka kesämökin ostoa varten. Yksin kun on niin pää täyteen vaan. Yhden päivän humala on kahden päivän ilo. Seuraava päivä menee niin kivasti nukkuessa. Voiko yksinäiselle parempaa harrastusta olla...
itsellä on loma vasta edessä, olisi hieno lomailla jossain mutta meneppa nyt yksinäisenä johonkin, tuntuu kamalalta nähdä kuinka perheet ja parit nauttivat kesästä. Varsinkin kun on pienen hetken taannoin tuntenut miltä se tuntuu, oli se vaan hienoa nauttia naisen seurasta, jutella asioista, käydä kahvilla, ottaa aurinkoa jne... tommosia normaaleja elämän pieniä asioita. Mutta kuinka yksinäinen ihminen nauttikin niistä hetkistä, kunnes pilasin kaiken. Nyt olen taas samassa jamassa mitään muuta ei ole kuin työ ja päihteet. Tuntuu todella pahalta kun sain tietää miltä onnellisuus tuntuu. Loma menee varmasti enemmissä määrin pienessä maistissa, elämää kestää jotenkin vaan kännissä paremmin. Mitkään muistot tai sanomiset eivät tunnu pahalta viina pullon jälkeen. Mutta rukoilen kuitenkin apua jumalalta ja toivon että joku huomaa että en ole paha ihminen, elämä on vaan kohdellut kaltoin.
Ei se siitä rukoilemalla parane. Äitini oli aikanaan aika uskovainen ja opetti pienestö pitäen rukoilemaan. Säilyikin pitkään tuo tapa. Nyt siitä on sitten kyllä luovuttu, eipä ole tullut voimia jaksaa eteenpäin. Erosin kirkostakin.. turhaa mä siihen paikkaan maksan reilut 300€ vuodessa sillähän saa perkele jo 15 koria keppanaa. Muutenkaan en näe hyötyä kuulua siihen. Eipä tarvi paljon kirkkohäitä miettiä kun ei ole edes ketään. Eikä tarvi edes pelätä että joku sukulainen erehtyisi pyytämään lapsensa kummiksi. Kun ollaan yksin niin ollaan yksin. Kyllä siitä viinasta vaan on iloa. Huomenna on aamuvuoro mutta kylläpä tuossa 12 kaljaa silti kietaisin huiviini..
jokin syy eli tekosyy...kuten että elämä potkii päähän...kaikki ei kuitenkaan juo suruunsa. ei ettekö ite juo mutta aina vaan iloon ja huom! nykyään aina yksin....sittenkin iloon mömmöjen kans
Mitenkähän vanha mahdat olla?? Varmaan nuori, ja todennäköisesti nainen. Mulla ikää 27v ja olen mies. Ja kyllähän se niin on että jos en yksin olisi niin en varmasti joisi. Ei tämä mikään tekosyy ole juomiseen. Tämä on se, jonka avulla kestän elämääni. Olen ollut juomattakin, mutta kyllähän elämä on niin paskaa silloin. Turha ruveta puhumaan mistään harrastuksista sun muista. Kaikki on koitettu. Harrastamisen jälkeenkin olen yksin kotona. Paskaa se on joka tapauksessa. Viina tuo sentään vähän edes vaihtelua paskaan arkeen.
Itsekin käytän päihteitä ihmissuhteiden korvikkeena. Mahdoton tästä on enää ylös ponnistaa.
Tiedän sen että jos en olisi yksin pystyisin lopettamaan alkon käytön, miksi kukaan ei auta. Niin kuin joku aina painaisi takaisin maahan kun vähääkään saa otetta elämästä. Juuri kun ajattelee että kyllähän tämä tästä niin jotain tapahtuu ja putoan aina vaan syvemmälle. Miksi minä en saa olla onnellinen, en ole paha ihminen. Mulla on empatiakyky tallella, ajattelen aina milta muistakin tuntuu. Miksi ihmisillä jotka ovat luonteeltaan pahoja ja ilkeitä tuntuu menevän hyvin aina hyvin. Esim työkaveri, hän on laiska, puhuu muista pahaa ja ei välitä mistään asioista mitkä eivät häntä hyödytä, miksi hänellä on vaimo, kolme lasta, omakoti talo, miten hänellä on oikeus ollut saada ne, itse olen töissä ahkera, vältän puhumasta muista pahaa ja koitan joka asiassa ajatella muitakin niin en ole saanut elämältä mitään ei taloa, ei perhettä, asun teollisuus hallin yhteydessä olevassa pienessä toimisto kopissa. Miksi elämä potkiikin näin päähän. Olen pitänyt päihteiden (viina ja tupakki) käytön tähän asti kohtuudessa, mutta miksi en vaan anna mennä ei tämä muutu.